Lapsemme on sijoittaja – Lapselle säästäminen

Lapselle säästäminen

Lapselle säästäminen on ollut minulle ja aviomiehelleni itsestäänselvyys. Sen sijaan säästettävän summan päättäminen ei ole ollut meille helppoa. Olemme pohtineet millä tavalla haluamme kartuttaa lapsemme varallisuutta ja kuinka ”varmistamme” että pikku kullannuppumme ei heti 18 -vuotiaana ryntää rahat taskussa tekemään jotain hölmöä säästämällemme summalla. No emmehän me voi sitä millään varmistaa. Voimme toivoa, että puhumalla avoimesti rahasta ja sijoittamisesta tuomme sen osaksi hänen elämäänsä, ja tietysti ottamalla hänet mukaan päätöksentekoon. Aiheesta oli hyvää pohdintaa myös Hyvän päivän varalle -blogissa.Toivon että suoralla puheella lapsi oppii rahan arvon ja seuraamaan omaa talouttaan. Rahan tuhlaamisen sijaan, lasta kiinnostaisi myös säästäminen ja sijoittaminen.

Lapselle säästäminen on pitkäjänteistä
Kuvalähde

Miksi säästää lapselle?

Lapsemme pääsi aloittamaan säästämisen jo kolmen kuukauden ikäisenä. Miettikää, kuinka paljon korkoa korolle ilmiö pystyy tekemään ihmeitä tässä ajassa! Miksi me säästämme lapsellemme? Kun säästäminen on aloitettu jo näin aikaisin, varallisuus karttuu kuin huomaamatta. En halua että lapsemme on 18 -vuotiaana tilanteessa, jossa hän ei tiedä rahasta mitään. Kuten aikaisemmassa postauksessani Sijoittamisesta ei puhuta viittasin Hesarin artikkeliin, jossa suurin osa nuorista on todennut että sijoittamisesta ei puhuta kotona, eikä kaveripiirissä, ja sen takia sijoittaminen on vaan jäänyt tekemättä.

Avasimme lapsellemme säästötilin samaan pankkiin, missä puolisoni kanssa meidän molempien tilit ovat kun hän oli muutaman kuukauden vanha. Tämä on varmasti se yleisin tapa lapselle säästämisessä. Eikä ihme, pankit houkuttelevat vanhempia avaamaan lapsilleen tilejä kaikilla ihanilla tilin avauslahjoilla, kuten ruokalapuilla ja säästöpossuilla. Kun olin äitiyslomalla, talletimme lapsemme säästötilille puolet lapsilisästä. Nyt lapsemme saa säästöön kuukausittain aika paljon, koko lapsilisän verran. Kun lapsemme kasvaa, ja esimerkiksi harrastuskulut tulevat osaksi arkea, uskon että  tarkastelemme summaa uudelleen.  Kun äitiysloma loppui ja nostimme lapsellemme säästettävää summaa, aloimme miettiä onko järkevin ratkaisu todella pienikorkoinen säästötili?  Lähdimme etsimään muita vaihtoehtoja.

Lapsemme on sijoittaja

Lähdimme kartoittamaan rahastoihin sijoittamisen mahdollisuuksia.Pohdimme oman pankkimme, sekä Nordnetin välillä. Kallistuimme lopulta Nordnetiin, ehkä siksi että sijoitamme myös molemmat siellä. Avasimme lapsellemme oman asiakkuuden, käytännössä tämä tarkoittaa sitä että me vanhemmat hallinnoimme tiliä, kunnes lapsemme on 18 -vuotias. Meillä on siis oikeus ostaa ja myydä sijoituskohteita. Hyvä kirjoitus siitä, kuinka asiakkuuden avaus onnistuu lapselle Nordnetiin, löytyy täältä.

Olemme pohtineet lapsellemme nyt aluksi passiivisia indeksirahastoja, sekä tietysti hajauttaa. Kuukausisäästösopimuksen avulla tuonne siirtyvä summa kasvaa mukavasti korkoa korolle vielä 16,5 vuoden ajan, kunnes lapsemme on 18 -vuotias ja toivottavasti vielä senkin jälkeen.En halua, että lapsemme rahoilla otetaan niin suurta riskiä, kuin esimerkiksi omillani ottaisin.

Säästetäänkö tai sijoitetaanko teillä lapselle?

-Emmi

Follow my blog with Bloglovin

Työ ja raha Lapset Raha Työ

Sijoittamisesta ei puhuta + haastatteluni Helsingin Sanomissa

Sijoittamisesta ei puhuta

Sijoittamisesta ei puhuta kotona, eikä kaveripiirissä. Tämä aihe tuntuu olevan aika samanlainen kuin rahasta puhuminen, se on suomalaisille edelleen vaikeaa. Olette varmaan huomanneet, että esimerkiksi palkoista ei turhaan hölistä? Minä olen. Helsingin Sanomissa 19.4 julkaistussa Tuomas Niskakankaan sijoittamista koskevassa artikkelissa, todetaan monen nuorista sanovan, että sijoittaminen on vaan jäänyt tekemättä.

Heti artikkelin alussa todetaan, että suomalaiset laittavat ennemmin rahansa lottoamiseen ja muihin rahapeleihin, kuin osakkeisiin tai rahastoihin. Tuntuu olevan hyväksyttävämpää saada lottovoitto tai 100€ pelikoneesta, kuin laittaa kuukausittain palkasta rahastoihin ja kasvattaa varallisuutta. Suomalaisten rahapeleihin laittama summa oli keskimäärin 570€, kun osakkeisiin 42€. Kuulostaa mielestäni aika hurjalta.

Haastatteluni Helsingin Sanomissa

Sijoittamisesta ei puhuta - Emmi Oikkonen kertoo omasta sijoittamisestaan Helsingin Sanomissa
Kuva: Helsingin Sanomat

Kun annoin haastattelun Helsingin Sanomille, minua jännitti. Mietin, kehtaanko puhua suoraan esimerkiksi kuukausittain sijoittamastani summasta, tai haaveistani, mitä haluaisin sijoittamisen minulle mahdollistavan. Olenhan minä niistä kirjoittanut täällä blogissanikin. Ajatukseni kuitenkin kääntyivät suuntaan, että haluan olla asioista avoin, enkä puhua kierrellen. Uskon, että puhumalla avoimesti sijoittamisesta, sitä saadaan tuotua helpommin lähestyttäväksi ja pystytään murtamaan siihen liittyviä negatiivisia uskomuksia.

Helsingin Sanomissa totesin muun muassa, että näen sijoittamisen tosi positiivisena asiana, asioita mahdollistavana ja innostavana. Ja että tottakai sijoittaminen aluksi jännitti. Mutta kuinka jännitystä ja itsevarmuutta on saanut kerrytettyä? Vastaus on: tekemällä sitä. Olen aloittanut sijoittamisen pienillä summilla ja kasvattanut sitä pikkuhiljaa. Ajatuksiani sijoittamiseen liittyen löytyy myös tästä aikaisemmassa blogitekstissä: paljonko kannattaa sijoittaa sekä tästä: haaveena taloudellinen riippumattomuus.

Haastattelussa minulta kysyttiin myös olenko saanut negatiivisia kommentteja sijoittamiseen liittyen, tätä ei kuitenkaan artikkelissa julkaistu. En ole itse saanut negatiivisia kommentteja siihen liittyen, mutta jäin kuitenkin pohtimaan kysymystä ja mielestäni se oli erikoinen. Mutta toisaalta negatiiviset kommentit toisen ihmisen sijoittamiseen liittyen viestisivät ainakin minulle kateutta.

Miksi suomalaiset eivät sijoita enemmän?

Hesari oli tiedustellut Facebookista löytyvältä Sijoituskerho ryhmältä miksi suomalaiset eivät sijoita enemmän. Useista kommenteista huokui ajanpuute ja ei uskottu omiin taitoihin tai niitä vähätteltiin. Monesti syynä käytetään myös, ettei ylimääräistä rahaa ole. Mutta kuten Hesarin artikkelissakin Hanna Porkka totesi: ”jos sijoittaminen tehdään riittävän helpoksi, niin kiinnostusta on”. Haluan todella uskoa, että nyt kun sijoittamisesta on alettu puhua enemmän, madaltuu kynnys sen aloittamiseen. Kamppailin ennen itsekin juuri noiden samojen mörköjen kanssa. Jos nyt aloittaisin niiden taklaamisen, toimisin seuraavalla tavalla:

  • AJANPUUTE – Sijoittaminen hoituu myös kuukausisäästösopimuksella. Ei tarvitse nähdä itse vaivaa, eikä stressata, muistinko siirtää varoja rahastoihin. Onko aikaa lukea blogeja päivittäin? Lisää suosikkiblogiesi joukkoon muutama sijoitusblogi tai tilaa esimerksi Nordnetin uutiskirje, ja lue se kun selailet puhelinta anyway.
  • USKO OMIIN TAITOIHIN – Hanki tietoa niistä lähteistä mitkä tuntuvat sinulle luontevilta. On olemassa paljon FB ryhmiä, blogeja ja kirjoja sijoittamisesta. Kysy, hanki tietoa, opiskele, varaa aika pankkiin asiantuntijalle keskusteluihin sijoittamisesta.
  • RAHANPUUTE – Esimerkiksi Nordnetissa kuukausisäästämisen voi aloittaa jo 15 eurolla. Mieti mistä olisit kuukauden aikana valmis luopumaan, että sinulla jäisi se 15 euroa. Onko se take away kahvi kerran viikossa tai muutama lounas ulkona kuukaudessa, vai ostatko vaatteita kuukausittain – voisiko sitä tapaa hillitä?

Miksi sinä sijoitat tai et sijoita, ja puhutko sijoittamisesta muiden kanssa?

Hesarin artikkeliin tästä!

-Emmi

Työ ja raha Oma elämä Raha Työ