The Mammahood

10.9.2018 themammahood

Raskaudesta & synnytyksestä palautuminen

Raskaus ja synnytys ovat naisen keholle melkoisia koettelemuksia, vaikka kaikki menisi hyvin ilman mitään komplikaatiota. Nyt toisen lapsen jälkeen sitä on entistä kiinnostuneempi oman kehon palautumisesta ja kun meillä nyt (99 prosentin todennäköisyydellä) on lapsiluku täynnä, niin tulee vielä voimakkaammin sellainen tunne, että nyt on aika saada pakka (kirjaimellisesti…) kunnolla kasaan 😀 Synnytys meni loistavasti ja mulla oli oikeastaan jo synnytyssalissa sellainen olo, että voisin lähteä treenaamaan, mutta olen ollut tietoisesti nyt ensimmäisinä viikkoina tekemättä oikeastaan mitään vaunulenkkejä ja lantionpohjajumppa raskaampaa. Tuntuu, että nykyään naisilla on hirveä paine ja kiire päästä huippukuntoon mahdollisimman nopeasti synnytyksen jälkeen, vaikka liian raskaalla rehkimisellä voi saada oikeasti paljonkin vahinkoa aikaan…

Niinpä halusin varmistua, että syvä keskivartolon tuki on kunnossa ennen rankempien treenien aloittamista. Neuvolan jälkitarkastuksessa mulle ei ainakaan viimeksi osattu sanoa yhtään mitään järkevää palautumisesta, joten menin enemmän kuin mielelläni käymään FemiHealthillä fysioterapeutti Sonjan vastaanotolla, kun mahdollisuus siihen tarjoutui.*

Lantionpohjaan erikoistuneella fysioterapeutilla käyminen tulisi kuulua jokaiselle synnyttäneelle naiselle! Sonja ultrasi niin mun lantionpohjan kuin vatsalihaksetkin. Oli todella avartavaa nähdä oma lantionpohja ja sen lihakset ruudulta, samalla kun teki niitä aktivoivia harjoitteita. Omalla kohdallani yhteys lantionpohjan lihaksiin siis löytyi, mutta ne eivät luonnollisesti olleet yhtä vahvat kuin ennen raskautta, varsinkaan näin 7 viikkoa synnytyksestä. Sonjalta tuli muutama todella hyvä liike ja vinkki niiden lisäksi, joita olen jo tehnyt ja kotiläksyksi sainkin liikkeiden säännöllisen harjoittamisen. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että tässä kahden lapsen kanssa pyöriessä on jäänyt treenit turhan epäsäännölliseksi… Nyt vaan itseä siis niskasta kiinni ja aion ihan erikseen ottaa aikaa lantionpohjan treenaamiselle, siihenhän ei tarvita kuin viitisen minuuttia päivässä. Vatsalihasten tilanne oli myös hyvä, ei varsinaista erkaumaa! Suorien vatsalihasten välissä oleva jännesauma on toki pehmentynyt ja erityisesti navan kohdalta, mikä on Sonjan mukaan todella yleistä. Jumpatessa tuleekin kiinnittää erityisesti huomiota keskivartalon tukeen, syvien lihasten aktivaatioon sekä välttää voimakkaita rutistuksia ja taaksetaivutuksia sekä pitkiä pitoja lankussa.

Lantionpohjan ja koko keskivartalon palautuminen vaikuttaa merkittävästi koko yleiseen hyvinvointiin. Synnytyksen jälkeen ei sinäänsä ole mikään kiire fyssarille, ja kehon oma palautumisprosessihan kestää useita kuukausia (jopa vuoden) synnytyksen jälkeen. Kuitenkin jos on sektiota, episiotomiaa tai muuta operaatiota taustalla niin Sonja suosittelee vastaanotolle tulemista n. 3 vko – 3 kk kuluttua synnytyksestä. Arpikudosta voidaan nimittäin hoitaa myös tehokkaasti ja hoitovaste on parempi tuoreille arville. Vastaanotolle kannattaa myös hakeutua, vaikka synnytyksestä olisikin vuosiakin aikaa, harjoitteilla voidaan korjata myös pitkäaikaisia vaivoja 🙂 Esimerkiksi mun kohdalla Sonja sai ihan muutaman minuutin lempeällä käsittelyllä helpotettua jo esikoisen syntymästä melkein 2,5 vuotta sitten jäänyttä sisäreisikipua, joka johtuikin (ymmärtääkseni) häpyluun ligamenteissa olleesta kireydestä ja virheasennosta. Tähänkään vaivaan ei kukaan neuvolassa ollut osannut puuttua ja olin jo hyväksynyt, että mulle nyt vain jäi tällainen vaiva synnytyksestä…

FemiHealthilla toimii äitiysfysioterapeuttien lisäksi myös osteopaatti. Meidän molemmilta lapsilta on ihan muutamien viikkojen ikäisinä hoidettu vatsavaivoja osteopaatilla. Itse oon sitä mieltä, että pienimmätkin vatsavaivat kannattaa hoidattaa vauvan (ja äidin) unen sekä kehityksen takia. Kohdussa oleminen ja syntymä ovat vauvallekin aikamoisia koettelemuksia, joista tuskin yksikään selviää ilman mitään jumeja tai jäykkyyksiä. Osteopaattinen hoito on todella lempeää, mm. lihaskalvojen vapauttamista, ja meidän vauvat ovat kyllä silminnähden nauttineet hoidosta.

Lämpimästi suosittelen siis kääntymään osaavan äitiysfysioterapeutin puoleen synnytyksen jälkeen. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että oma hyvä olo ei välttämättä kerro lantionpohjan tai suorien vatsalihasten erkauman todellisesta tilasta. Jokainen äiti ansaitsee voida hyvin ja saada kehonsa takaisin toimivaksi ja kivuttomaksi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Kummallisista vaivoista ja oireista ei kannata jäädä kärsimään, vaan hakeutua rohkeasti hoitoon <3

xx,

Yacine

*Hoito saatu yhteistyössä FemiHealthin kanssa.

Avainsanat: palautuminen, raskaus, synnytys

perhe raskaus-ja-synnytys terveys

27.6.2018 themammahood

Jälkiviisastelua

Unettomia öitä, haleja, kiukuttelua, lukemattomia tunteja puistossa, ensimmäisiä sanoja, hämmennystä ja suunnattoman paljon rakkautta <3 Nyt, kun äitiyttä on n. 1,5 vuotta takanapäin on hyvä aika käydä läpi muutama asia, jotka olisi toivonut tietävänsä etukäteen. Jälkiviisaus paras viisaus! 😀

1. Et todellakaan tule olemaan se äiti, joka luulit/suunnittelit olevasi

Voi voi kaikkia niitä periaatteita, joita oli luonut ennen äidiksi tuloa! Suurin osa on lentänyt ikkunasta tyylikkäästi ulos. Tästä olemme myös oppineet, että muiden arvostelu tai kritisoiminen ulkopuolelta on täysin turhaa ja typerää. Miten tahansa sitä kuvitteleekin tietyissä tilanteissa toimivansa on täysin eri asia, kuin mitä sitten tilanteen kohdalle osuessa toimii. Avainasia (tässäkin…) on lempeys, itseään ja muita kohtaan. Välillä on parempi mennä sieltä aidan hieman matalammasta päädystä, kuin sokeasti tuijottaa periaatteita ja sääntöjä, joita on itselleen luonut ja asettanut. Toisaalta äitiys on myös nostanut pintaan paljon positiivisia puolia itsestään, joita ei tiennyt olevankaan 🙂 On hyvä muistuttaa itseään, että niin kauan kuin lapsi saa rakkautta ja huomiota, ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla äiti.

2. Koko ajan on joku vaihe menossa

Ja ne myös menevät ohi! Aluksi tämä tuntui epätoivoiselta, kun uutena äitinä yritti saada jotain selkoa vauvan rytmistä/ajatuksista/toiminnasta. Nyt puolentoista vuoden jälkeen ei edes yritä ahtaa pienokaisen jokaista liikettä ja uutta metkua johonkin muottiin, joka selittäisi käytöstä tai muutosta käytöksessä. Olemme huomanneet, että lapset kasvavat ja kehittyvät omaan tahtiinsa ja tyyliinsä ja kaikkein helpoimmalla pääsee, kun vain hyväksyy erilaiset vaiheet ja yrittää elää niiden mukana. Esim. öistä tuli heti helpompia, kun vain hyväksyi, että vauva nukkuu miten nukkuu, eikä stressannut siitä, että hänen pitäisi nukkua jollain tietyllä tavalla. Jälkikäteen ajateltuna kaikki vaiheet myös kestävät ihan oikeasti todella lyhyen aikaa ja ainoa pysyvä asia on muutos, joten jokaisesta (haastavastakin) hetkestä kannattaa oikeasti yrittää nauttia 🙂

3. Päivän suurin suoritus voi olla suihkussa käyminen

Ja jos oikein hyvin käy, niin hiuksetkin ehtii pestä 😀 Varsinkin aivan silloin alkuaikoina sitä yritti aivan liikaa, ja vauvanhoidon lisäksi muka piti koti olla tiptop, samoin oma ulkonäkö ja ruuatkin vielä valmiina puolison tullessa töistä. It takes a village pitää niiiin paikkansa, ja kunnes se kylä saadaan tänne äitien avuksi, niin vauvasta huolehtiminen on aivan riittävä aktiviteetti päivälle! Jälkiviisaana sanoisi vastasynnyttäneelle itselleen, että ihan oikeasti riittää, että ne perusasiat saa hoidettua. Ja että tekemättä jättämisestä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa.

4. Ota apua vastaan

On täysin ok tarvita apua puolisolta, ystäviltä, omalta äidiltä tai kenelä tahansa muulta. Olemme tottuneet päjäämään yksin ja ehkäpä yhteiskunnassammekin on hieman sellaista painetta, että jos lapsen hankit niin se on myös itse hoidettava. Tunnistamme itsestämme myös ajattelumallin, että apua ei saisi kaivata ellei ole oikeasti paha tilanne. Jos ei ole suunnilleen koko pakka täysin romahtanut, niin mikä oikeus minulla on apua kaivata. VÄÄRIN! Apua ja seuraa saa ja pitää pyytää. Varsinkin uutena äitinä sitä myös helposti keksii kaiken maailman tekosyitä, kuten että vauva ei viihdy muiden seurassa jne. Hyvinvoiva ja levännyt (okei, mahdollisimman hyvin levännyt… :D) äiti on parasta, mitä lapselle voi tarjota. Harva meistä voi hyvin, jos hoidamme 24/7 kaiken yksin.

5. Et ole yksin

Kävitpä läpi mitä tahansa (kamalaa…) vaihetta, niin jossain joku toinen äiti käy läpi aivan samaa. Äitiys ei ole pelkkiä haleja ja iloista jokeltelua, vaan vauvan hoitaminen on myös kovaa ja haastavaa hommaa! Ei kannata verrata itseään ja vauvaansa muihin, ihmiset harvoin puhuvat tai nostavat esille niitä vanhemmuuden vaikeampia puolia. Lisäksi nykyaikana mm. sosiaalisen median selaaminen saattaa myös aikaansaada kuvitelman, että kaikkien muiden vauvat ja elämät ovat niin paljon helpompia. Et kuitenkaan ole yksin ja kannustamme hakemaan tukea perheestä ja ystävistä, mutta myös mahdollisesti muista äideistä. Se on myös auttanut meitä, että vaikeina hetkinä yrittää muistaa, että kontrastit mahdollistavat toisensa: hyvät hetket eivät tuntuisi hyviltä ilman haastavia hetkiä.

Onko teillä muilla mammoilla nyt jälkikäteen noussut esiin asioita, joita olisitte toivoneet tienneenne jo ennen äitiyttä?

Avainsanat: äitiys, Arki, vanhemmuus

perhe vanhemmuus