Monesti olen kuullut sanottavan,että koirat muistuttavat aika usein omistajaansa.Ja monesti olen ollut sitä mieltä,että väittämä voi pitää paikkansakkin.Väinö nosti meidän samankaltaisuutemme tänään ihan uudelle levelille.Minä kävin viime viikolla terveyskeskuksessa kipeytyneen kyynärpääni kanssa.Lääkäri tutki kyynärpääni oikein perusteellisesti ja minun sairastavan tenniskyynärpäätä.Ihan hieno homma,mutta yhtään en tajunnut mistä se siihen on tullut.Tennistä en ollut pelannut,enkä kyllä tehnyt  mitään muutakaan joka olisi kyynärpäätäni tuossa mittakaavassa rasittanut.Sain hoitoohjeeksi särkylääkkeet ja kyynärpään levon.Näitä olen toteuttanut.Tänä aamuna Väinö heräsi uuteen päivään selvästi oikeaa etujalkaansa ontuen.Tutkimme porukalla jalkaa ja kun emme siitä mitää löytäneet päätimme,että Väinö lähtee illalla lääkäriin.Lääkäri väänteli Väinön tassua ja totesi sen aristavan hieman ojennettaessa.Eli röngeniin.Röntgenissä ei mitään eriskummallista löytynyt joten diagnoosi oli että Väinöllä on  mitä suurimmalla todennäköisyydellä tenniskyynärpää.Särkylääkkeet ja lepo on hoitona.Ja minä mietin,että onkohan minun ja Väniön symbioosi jo pikkuisen liian tiivis?

Olen roadtrippaillut tämän viikonloppun ja nauttinut erinäisistä aktiviteeteista.Tai siis seurannut kun muut ovat aktiivisia.Eilen Hartwall Areenalla minua viihdytti Sanni ja tänään sain jännittää Ellun sählymatseja uudessa kaupungissa.Tunteisiin meni omalla tavallaan kummatkin.Sannin oli laittanut biisilistaansa kaksi biisiä jotka ikettävät minua ihan mahdottomasti.Toinen on Trampoliini ja toinen Kelpaat kelle vaan.Minulla oli keikkakaverina mieheni ja vanhin tyttäreni.Vanhin tyttäreni tuntee Kelpaat kelle vaan biisin ihan yhtä kovin kuin minäkin joten siinä me sitten vierekkäin räkä poskella itkeskelimme.Ja jossain vaiheessa kyselimme toisiltamme,että ”onko meillä nyt tosi kivaa tällä keikalla ? ”.

Sählyä tai salibandya katsellessa ei mennyt tällä kertaa  ihan tuolla lailla tunteisiin mutta jännää oli.Ihan niinkuin katsomossa aina.Minut oli ohjeistettu siihen,että huutaa en saa ja tottelin sitä käskyä mielestäni hyvin.Ajattelin,että kun kerran on tyttären eka matsit naisten joukkueessa niin suotakoon hänelle pelaamisen ilo ilman että tarvitsee  mutsia hävetä.Mutta nyt on se eka kerta sitten pelattu ja lupaus olla hiljaa ei päde enää seuraaviin matseihin.

Eilisen keikkareissumme aikana oli tarkoitus,että Väinö leikkisi hetken citykoiraa ja kävisi Fannyn ja Ellun kanssa kauppakeskuksessa shoppailu reissulla meidän muiden ollessa Hartwall areenalla.Väinöllä ei ole city elämästä hirveästi kokemusta mutta jotenkin ajattelimme kaikki,että kyllä tuollainen pikku kauppareissu saattaisi onnistua.Me ehdimme  Hartwall areenalla juuri asettua penkeilemme odottamaan keikan alkua kun kauppakeskuksesta alkoi tulla viestiä.  ” Väinö paskoi keskelle kauppakeskusta ” .  ” Väinö haluaa itseään kannettavan sylissä ” .Viimeisimmissä viestissä luki jokseenkin näin : ” tämä homma ei nyt onnistu ” . Minua nauratti ihan hillittömästi se kuva jonka sain tilanteesta mieleeni piirrettyä.Siinä kuvassa minä näen prinsessojeni kauhistuneet ilmeet kun Väinö köyristää itsensä tositoimen asentoon ja alkaa vääntämään torttua keskelle kauppakeskusta.Näin kuinka he alkavat taistelemaan siitä,kumpi sen jöötin korjaa pois  ja kuinka he mahdollisimman huomaamattomasti pääsisivät poistumaan takavasemmalle.

Väinö rukkaa kävi toki pikkuisen sääliksi.Olisihan se nyt pitänyt tajuta,ettei maalaispoikaa voi kylmiltään shoppailureissulle raahata.Kaikille teille jotka aiotte olla hyvin huolissanne hänen psyykkeestään  voin kertoa,että tuossa hän makaa sohvalla selällään ja kuorsaa ihan entiseen tapaansa joten pysyviä vammoja tuskin tuli.

Eikä se kauppareissu tyttöjen kohdiltakaan ihan reisille mennyt.Koska he ovat ilmeisesti jo äidinmaidossaan perineet loistavat shoppailijan geenit sai Ellu tuonkin katastrofin aikana napattua mukaansa sekä neuleen että puseron.Se on minusta joka aika tehokasta toimintaa.