Minä tarvitsen iltaisin vähintään tunnin sellaista aikaa johon kuuluu vain minä,tietokone ja kuulokkeet.Ja joku hömppäsarja.Esimerkiksi Bachelor Suomi toimii tosi hyvin, tai ensitreffit alttarilla. Ja jos jotakin laadukaampaa pitää valita niin tällä hetkellä ehkä sarjoista valitsen tanskalaisen Rita nimisen sarjan joka kertoo erityisopettajasta jonka ote työntekoon on mielestäni juuri oikeanlainen.Eli sellainen sydän edellä tapahtuva tekemine.Miksi sitten tarvitsen tuntini.Ajatellanpa vaikka tätä päivää.Olen töissäni jutellut kahdenkeskisiä keskusteluja viiden lapsen tai nuoren kanssa.Ja kaikilla heistä on ollut oma murheensa joita olemme koittaneet selvittää.Olen pitänyt ryhmäkeskustelun nuorille ja miettinyt heidän kanssaan ihmissuhteita ja ihmissuhteiden vaikeuksia.Vanhemmille olen puhelimitse välittänyt tietoa heidän lastensa asioista ja tehnyt yhdessä suunnitelmia eteenpäin.Työpäivän jälkeen olen keskustellut herra autonrenkaanvaihtajan kanssa ja miettinyt,kuinka voi olla  mahdollista,että kesäkumimme viime vuonna ostamassani autossa ovat kahden renkaan osalta liki sakkokuosissa.Olen käynyt anoppiani tervehtimässä ja soittanut puhelun koiramme kummitädille joka huomenna ottaa Väinön kolmeksi päiväksi hoitoonsa.Olen keskustellut puhelimessa siskoni ,poikani ja tyttäreni kanssa.Niin ja hyvän ystäväni.Olen saunonut äitini kanssa ja pelannut nuorimman tyttäreni ja äitini kanssa erän Menolippu peliä.Mieheni kanssa olen ehtinyt riidellä pariinkin otteeseen.Aihe on ollut niinkin arkipäiväinen kuin farkut.Mieheni on sitä mieltä ,että hänen mustissa farkuissaan ei ole mitään silmiinpistävää vikaa.Minä taas olen sitä mieltä,että niissä ei ole muuta kuin silmiinpistäviä vikoja.Suurin on ehkä se,että ne eivät enää vuosikausiin ole olleet mustat,mikä lienee kuitenkin mustien farkkujen perustarkoitus.Jokatapauksessa, tein pikaisen laskutoimituksen ja laskin,että olen ollut jonkinlaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä vähintään kolmenkymmenen ihmisen kanssa tänään.Ja jotenkin minun pääni on sellainen,että se vaatii nollauksen ja hetkellisen oman ajan tuollaisen ihmistelyn jälkeen.Nollauksen minä sitten teen alussa mainitsemallani tavalla.On varmasti olemassa hiveän paljon fiksumpiakin keinoja mutta minulle tämä kuitenkin toimii.Se riittäkööt.

Miten tunnerikas päivä!Äitini kävi syksyllä kylässä ja osui katsomaan ensimmäsiä teatteriharjoituksia joita me tämän produktion tiimoilta lasten –ja nuorten teatteri porukan kanssa pidimme.Hän piti kutakuinkin mahdottomuutena,että näytelmä huhtikuun alussa olisi esitys kunnossa.Tänään äitini oli   katsomassa ensi-iltaamme.Hän istui vieressäni ja hänelle lankesi vastuullinen tehtävä ojentaa minulle paperianenäliinoja aina silloin kun tilanne siitä vaati.Ja vaatihan se.Sillä äitini sai nähdä,että lapset- ja nuoret olivat saaneet tehtyä hienon  näytelmän ja ylittivät itsensä monin kerron tänään kun sali oli yleisöä pulollaan.Ja juuri nuo itsensä ylittämiset ja yhteen hiileen puhaltaminen minut herkisti.On hienoa istua kuiskaajana ja huomata kuinka näyttelijät yleisön huomaamatta auttavat kiperissä paikoissa toisiaan.Ja on hienoa huomata kuinka joka vuosi porukasta nousee joku ihan uudelle tasolle.Ja on ihan parasta nähdä se ylpeys nuorten näyttelijöiden silmissä onnistuneen suorituksen jälkeen kun yleisössä on ne tärkeimmät ihmiset.Minä sain näytelmän jälkeen kuulla muutaman ihanan palutteen lapsilta.Toinen kuuluin näin ” Ulla, minä en ole kyllä koskaan nähnyt sun itkevän NOIN paljon ” ja toinen joka kuului jokseenkin näin ” Tiedätkö, me oltiin tänään tosi hyviä.Minäkin olin niin hyvä,että äitikin itki ”.Nuori mies joka lausi tuon viimeisimmän ei olsi tilanteessa voinut olla ylpeämpi ja   onnellisempi.Tämä oli lasten-ja nuorten teatterin viidestoista produktio.Aina jossakin vaiheessa harjoituskautta me mietimme kumpikin mieheni kanssa,että onko tässä oikeasti mitään järkeä.Ja joka ikinen vuosi,ihan niinkuin nytkin me viimeistään ensi-illassa havahdumme siihen ,että kyllä on.Me saamme olla todistamassa lasten-ja nuorten onnistumisia ja sillä on väliä.Suunnitelmat seuraavasta produktiosta ovat alkaneet.Se on hyvä merkki tulevasta.Tulkaa hyvät ihmiset katsomaan lasten-ja nuorten teatteriamme jos teillä vain on mahdollisuus.Teitä harmittaa jos ette tule.