Se on täällä.Syksy.Ilmat ovat mitä ovat ja pimeys syvenee päivä päivältä.Olen käynyt taistoon syksyä vastaan beroccaboosteilla ja sadan milligramman D-vitamiini pillereillä.Mondo lehdestä olen koittanut pyydystä mielikuvia auringosta ja lämmöstä.Olen sytytellyt kynttilöitä joka ikinen ilta saavuttaakseni sellaisen kauheasti mainostetun hyggemoodin  ja onhan ne kyntttilät kivoja,mutta:Aina vaan on sama kolotus korvan takana ja kiristys takaraivolla .Korvan takana kolottaa  nimittäin  taukoava ketutus ja takaraivolle on asettunut melankolia.Nämä taas aiheuttavat sen,että kaikki maailman epäkohdat tuntuvat t-o-d-e-l-l-a suurilta ja niitä positiivisia asioita saa oikein etsimällä etsiä.Etsimisestä huolimatta meinaa Pelle Pessimisti ottaa ihmisestä yliotteen. Jos esimerkiksi yrittää ajatella,että onpa kyllä kauniita  nuo syksyn lehdet puissa niin heti tulee  vasta-ajatus siitä,että kohtahan ne tippuu ja kaikki tulee olemaan harmaata.Ilman mitään väriä.Eli syksy ei nyt vaan yksinkertaisesti ole mun vuodenaika.En kestä sitä että sataa ja on loskaa ja märkää ja kosteaa.En vaikka onkin sadevaatteet.Enkä kestä sitä,että kevääseen on puoli vuotta ja vasta sitten voi ruveta odottamaan kesää.Ja sitten kun se kesä on niin silloinkin kuitenkin sataa.Koitan nyt tehdä ihan itseäni varten listan tämän viikon hyvistä ja huonoista asioista.Ihan vaan siksi että saan näytettyä itselleni,ettei tämä elämä ihan perseestä ole.
Ensin huonot
1. Sade
2. Särkevä lonkka
3. Ihmiset jotka  eivät tajua olla toisilleen ihmisiä
4. Kiire
5. Sade
6. Thl:n kouluterveyskyselyn tulokset ja tieto siitä,että meidän kunnassamme nuorten päihteidenkäyttö on lähtenyt lapasesta.
7. Sade
8. Pimeä

Hyvät
1. Omat lapset.Aina.
2. Väinö
3. Ystävät jotka ymmärtävät
4. Lemon Curd  joka löytyi S-kaupasta ja joka on älyttömän hyvää rahkajoghurtin kanssa
5. Uusi hieman parempi mysli samaan tarkoitukseen samasta kaupasta
6. Ne kynttilät
7. Tänään hyvässä seurassa  nautittu konjakilla kostutettu suklaaunelma kakkupala.
8. Hasse
9. Röntgenlääkäri joka suostui kuvaamaan lonkkani siitäkin huolimatta että oli jättänyt lähetteen kotiin ( tietenkin ) 
10. Hillittömän hauska asiakas tapaaminen

Eilen hienosteltiin.Olimme  mieheni kanssa kutsuvieraina tilaisuudessa joka aloitettiin katsomalla  musikaali Edith Piafista ja sen jälkeen oli  tarjolla viiniä ,ruokaa ja ohjelmaa.Minä oikeastaan siipeilin koska kutsuvierashan oli mieheni mutta siipeilin ihan mielelläni.Minusta on mukava välillä tälläytyä ja laittaa päälle himpun verran parempaa seppälää.Mekko joka minulla oli päällä on muuten ostettu ystäväni 50-kymppisiin.Niistä juhlista on nyt noin 14 vuotta.Kauhean monesti en ole silti  sitä  mekkoa käyttänyt sillä oli pitkä ajanjakso jolloin mekko oli minulle vaatekaapissa sellaisena tavoitekolttuna. Tarkoittaa siis sitä, että laajenin jossakin vaiheessa niin,että ei ollut toivoakaan mekon kiinni saamisesta.Viime  vuonna ennen Axel illan esiintymistä rakennutin siihen lisäsiivet ja nyt se istuu kuin hanska.Kiinni saan sen niin,että pidätän hengitystä ja nostan käteni ilmaan.Mieheni kiskoo vetoketjun kiinni.Ja homma toimii.Olin aika otettu Edith Piafista kertovasta näytelmästä.Tietoinen olin ollut siitä ,että hän  ei ollut elänyt helppoa elämää mutta näytelmä avasi sen kuinka  traaginen ja raastava hänen elämänsä olikaan ollut.Kokkari tilaisuuden tarjoilut olivat maukkaita ja viinit olisivat varmasti olleet hyviä.Minä olin kuitenkin kuskin roolissa joten tällä erää ne jäivät maistelematta.Kiva ilta kaiken kaikkiaan.Tälle päivälle en ollut kauheasti suunnitellut hommia mutta jotain olin kuitenkin ajatellut tekeväni.Syytän sadetta siitä,että takapuoleni on jämähtänyt  kiinni sohvaan.Niin ja Väinöä syytän myös vähän.Kermaperse koirani on nimittäin päättänyt että sateella ei ulkoilla.Voisi täällä sisälläkin  ehkä jotakin puuhastella.Mutta toisaalta voi ihan hyvin olla puuhastelemattakin.Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.