Voihan veljet!Tai tässä tapauksessa serkut !Minun viisikymppisten vietto on jatkunut serkkujen suunnittelemalla Helsinki päivällä johon sisältyi hyvää ruokaa ,juomaa ja teatterielämys joka ylitti odotukset täysin.Saikkua,kiitos! näytelmä oli hervoton.Nauroin niin,että hetkittäin mietin,onko niin kovaan ääneen nauraminen teatterissa edes soveliasta.Onneksi en ollut ainut ihminen joka siellä mylvi. En muista,että olisin koskaan ollut katsomassa näytelmää,jossa jokainen näyttelijä vuorollaan repeilee kesken esityksen.Se teki esityksestä ainutlaatuisen ja onhan se nyt hilpeää katsella kuinka Mikko Kivinen koittaa koota näyttämöllä itseään,niin että tarina voisi jatkua.Naurua riitti illassamme muutenkin,mutta saimme sen lisäksi päivitettyä asia-asiatkin.Niin ja katseltua lapsuusajan kuvia.Meistä me olimme ihan ylisöpöjä ja vaatteetkin olivat tosi hienoja.Ei ole hirveän pitkä aikaa siitä kun olin vielä sitä mieltä,että äitini on pukenut meidät varsin kummallisesti ollessamme pieniä.Tarvittiin ilmeiseti 50-vuoden kypsä ikä senkin tajuamiseen,että äitihän on oikeasti pukenut meidät älyttömän hienosti.Kiitos siitä äidille.On sanottu, että serkut ovat usein niitä ensimmäisiä syviä ystävyyssuhteita.Allekirjoitan sen täysin.Ja olen kauhean onnellinen että olette olleet koko ajan matkassa mukana.Love Juu.Sukujuhlia odotellessa<3

Kolme neljästä lapsestani on kotona.Ja neljäskin on videopuhelun välityksellä ollut hyvän tovin illalla porukassa mukana.Olin unohtanut kuinka paljon enemmän  ääntä ja elämää talossa on silloin kun kaikki on paikalla.Sisarussarjan nuorin on  luultavasti joutunut viimeiset viikot olemaan aivan liian hiljaa sillä eilen hän puhui.Ja puhui.ja sitten taas puhui.Jossakin sen puheen välissä hän ilmoitti minun ja isänsä oleen aika ankeaa ja tylsää seuraa.Sitten hän taas puhui.Tänään sitä puhetta on ollut himpu verran vähemmän ja teineilyä sitten taas pikkuisen enemmän.Se teineily hymyilyttää vanhempia sisaruksia.Jotka eivät tietenkään ikinä ole olleet yhtä teinejä.Paitsi että ovat.Minä muistan hyvin vanhimman lapseni seitsemännenluokan teiniajan jolloin housun vyötärölinjaa ei käytännössä ollut ollenkaan ja puseroiden mittakin oli lyhyt  tai sitten vieläkin lyhyempi.Pääsään hänellä oli useimmiten se joskus aiemminkin mainitsemani pipo jossa oli otsassa teksti  ”vitun päivänsäde” Toiseksi vanhin tyttäreni taas käytti värivoidetta huuliinsa enemmän kuin minä naamaani.Ja se on silloin jo aika paljon.Tukka hänellä oli kohtuullisen pöyhkeästi, ja kotiintuloajoista vääneettin kättä.Eli minun mielestäni tämän kertainen teini on aika helppoa kauraa .Ainoastaan poikani teiniajat ovat ehkä ollet helpommat.Sillä hän oikeastaan vain ja ainoastaan juoksi.ja juoksi ja juoksi.Vähän niinkuin Forrest Gump.Ja ihan oikeasti .Vaikka tämä kotona välillä aika-ajoin rönsyilevä älämölö saattaa tuntua joskus himpun raskaaltakin ja kaikki teiniajat ja kaikki muutkin vaiheet välillä ihan mahdottomilta niin koen,että juuri niin elämän kuulukin olla.Olisi ihan hirveän tylsää jos meillä olisi harmonista 24/7 eikä kukaan koskaan mellastaisi.Kaikki olisivat aina kohteliaita ja onnellisia ja tyytyväisiä.Niin ja löytäisivät kerta kerran jälkeen vaatteensa.Ja ajatuksena .Ja heräisivät aamuisin aurinkoisina ja menisivät iltaisin hyväntuulisina nukkumaan.Kuolisin silloin ehkä tylsyyteen.Rakastan tätä eloisaa,mölyävää ja vähän dramaattistakin laumaani.Joskus ehkä liikaakin.