Oma rajallisuuteni selkiytyi minulle viimeistään tänään.Minua ei voi istuttaa kokouksissa neljää tuntia putkeen.Ja jos istutetaan niin on ainakin hyvä ymmärtää,että loppu minuuteilla en tuota mitään järjellistä.Tänään oli kokouspäivä.Ja maanantai.Ei mikään helmiyhdistelmä.Koen yleensä olevani kohtalaisen luova ja mielestäni tuotan ideoitakin ihan kiitettävästi.Siis yleensä.Tänään pääni tilalla olisi yhtä hyvin voinut olla vaikka nauris.Siitäkin huolimatta,että aiheet kokouksissa olivat sekä mielenkiintoisia että tärkeitä en saanut itselleni enkä varsinkaan päälleni sellaista moodia,että olisin kokousten loputtua voinut olla itseeni tyytyväinen.Tälläisinä päivinä minulle tapahtuu usein niin,että alan ensin raapustelemaan paperille kuvioita.Siis ihan millaisia vain kuvioita.Pystyn  raapsutellessani  samalla kuuntelemaan ja osallistumaan kokoukseen eli se ei oikeastaan ole ongelma.Enemmän ongelma on se,että jo aika aikaisessa vaiheessa minulla ihan oikeasti perse puutuu ja niitä aika usein kolottavia lonkkia alkaa tietenkin kolottamaan koska ei voi liikkua.Ja kolotus tietenkin haittaa keskittymistä.Kun kokoukset ovat tarpeeksi pitkiä tullaan jossain vaiheessa siihen pisteeseen,että aivoni oikeasti lyövät hihnat kiinni enkä kerta kaikkiaan ymmärrä yksinkertaisempiakaan selityksiä joita minulle koitetaan vääntää.Tänään olin onneksi tutussa ja turvallisessa seurassa.Sain rauhassa kasvojani menettämättä paiskata otsan pöytään ja sanoa,että mitään en nyt tajua.Minkä jälkeen vaadin hetken tauon.Ja sen myös sain.Tauon jälkeen kanssakokoontujani rauhassa selittivät asian minulle uudelleen.Kärsivällisesti ja hieman yksinkertaistetumpaa kaaviota käyttäen.Minun mielestäni pitäisikin olla olemassa laki joka kieltää ylipitkät kokoukset tai liian monet kokoukset samalta päivältä.Ja jos ei sellaista lakia tule niin ihan kaikille soisin yhtä ymmärtävät kollegat kuin itselläni on .Sellaiset jotka ottavat ohjat käsiin silloin kun kuraattorilla heitää väsymisen ja turhautumisen puolelle.Kiitos että olette.