Työviikko Lapissa on nyt sitten takanapäin.Minä olen viikon aikana oppinut hurjasti asioita,itsestäni ,muista ja maailmasta ihan yleensä.Minulla oli sellainen ennakko aavistus,että kun 28 nuorta on kuusi vuorokautta yhdessä niin päiviin saattaa mahtua draamaa ja teiniangstia ainakin jonkin verran.Opin sen,että ennakoaavistukset ja olettamukset voivat olla täysin vääriä.Nuoret eivät kehitelleet draamaa,eikä teiniangstia näkynyt kenessäkään.Se mikä näkyi,oli kuinka nuoret tsemppasivat ja auttoivat toisiaan viikon haastellisissa hetkissä ja kuinka riemu esimerkiksi silloin kun kaikki olivat päässeet tunturin laelle oli kollektiivista ja käsinkosketeltavaa.Olin myös ennakkoon ajatellut,että nuoret hilluisivat pitkin öitä ja me valvojat juoksentelisimme hakemassa porukkaa  omiin huoneisiinsa.Taas väärin.Opin,että kun takana on vaellusta,pyöräilyä ,melomista ja muuta mukavaa,mutta vähän rankkaakin hommaa nukkuvat myös nuoret.Ja antavat meidän aikuistenkin nukkua.Eli yhtenä ainoanakaan iltana me aikuiset emme joutuneet ärsyyntymään yöhillumisista.Opin itsestäni sen,että pidän vaeltamisesta enemmän kuin olin ajatellutkaan ja,että kunnollani en kuitekaan voi  ylpeillä ja retostella.Fatbike pyöräretki osuudella luulin nimittäin oikeasti,että henki lähtee.Aluksi yritin polkea muiden mukana,sitten omaan tahtiini ja lopuksi totesin itsekseni,että taluttamalla ainakin ylämäet pysyisin hengissä.Leirikoulun ohjelmaan kuului käynti jäämerellä ja sain mahdollisuuden pulahtaa sinne.Opin sen,että vesi oli sekä kylmää,että suolaista. Opin reissussa myös ,että pystyn viikossa lukemaan melkein kaksi romaania kun nettiyhteys on kortilla.Voi olla,että pitempiaikainenkin vieroitus internetmaailmasta olisi hyvä.Opin Lapista senkin,että ruska siellä on keltaisempi kuin täällä meillä.Tai ainkain tällä viikolla oli.Niin ja poroja lapsissa on 100.000 eli suurinpiirtein yhtä paljon kuin väkeäkin.Suurinpiirtein poro per ihminen .Mutta poromiehiltä ei kuulemma saa kysyä,että kuinka monta poroa heidän tokassaan on.Ihan vaan siksi,että jos joku sitten kuulee toisen omistavan älyttömän määrän poroja saataa hän lähteä niistä pöllimään itselleen muutaman.Reilu meininki.Pysähdyimme Ranuan eläinpuistossa kotimatkalla.Sielläkin opin asioita.Opin ,että eläintarhat ympäri eurooppaa tekevät yhteistyötä ,ja että Ranualla syntynyt jääkarhu poika on nyt löytänyt tyttöystävän Sveitsistä ja muuttanut sinne ( muistaakseni ).Lapsia heille ei ole vielä syntynyt.Ranuan ruskeakarhu emo taas oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen.Minä en ollut ikinä ajatellut,että eläimillekin voi käydä niin mutta kuulema voi.Nyt emo oli jo paremmassa kunnossa mutta pennussa näkyi vielä se,että äidiltä saama hoiva oli ollut puuttellista.Viikon aikana opittuja asioita on paljon,tässä vain murto-osa.Toivottavasti  mukana olleet kaksikymmentäkahdeksan nuorta pitivät viikkoa edes osittain niin onnistuneena kuin minä.Leirikoulut on ihan mahtavia!