Ristiseiska voi mennä tunteisiin ihan kunnolla.Tai meillä sen voi oikeastaan kääntää niin,että ristiseiska pääsääntöisesti menee tunteisiin.Aina.Minulla on voiton jälkeen sellainen tapa tuulettaa jota perheeni ei kestä yhtään.Nostan käsivarten ilmaan,useimmiten oikean.Sitten koukistan sen, vetäisen alas voimalla ja huudahdan jaah ! (tai jotain sinne päin ).Sen jälkeen teen vielä käsivarrella ympyränmuotoisen kunniapyörityksen edessäni.Jokaikinen perheenjäseneni tuntuu vihaavan tuota toimintaani.Jatkan sitä silti,ihan piruuttanikin.Tänään sain tuulettaa viimeisen pelikierroksen jälkeen.Voitin siis viimeisen ja minun mielestäni tietenkin tärkeimmän pelin.Pojallani meni hermot koska hän oli kait kuvitellut voittavansa ja päätti sitten voiton mentyä sivu suun,että minä fuskasin.Alkoi hirveä älämölö ja syyttely ja jossakin vaiheessa lensi korttipakan  kotelokin jääkaapin oveen.Minusta hänen pillastumisensa on sangen merkillista kahdestakin syystä.Ensinnäkin siksi,että pelasin niillä säännöillä joilla meillä on AINA pelattu ristiseiskaa ( ja jotka hän varsin hyvin tiesi ) toiseksikin siksi,että viimekerralla kun hän oli pelaamassa loppui peli samanlaiseen älämölöön mutta silloin se johtui siitä,että hän oli oikeasti systemaattisesti fuskannut ja me muut siitä vähän vedimme hernettä nokkaan.Kauhean nopeita vaihtumaan on nuoren ihmisen pelimoraalikäsitykset

Leivoin pullaa.Meillä on nimittäin Ellun synttärikahvittelut huomenna hieman etuajassa.Minun pullanleipomiseni on niin harvinaista hommaa,että sitä kannattaa vähän tuulettaakin.Yleensä kaadan ne kaupan pakastepullat pellille ,paistan ja jos hyvin käy onnistun saamaan niistä syötäviä.Jos huonosti niin poltan jopa nekin korpuiksi.Kerroin anopilleni aikovani leipoa pullaa,hän oli hyvin hämmästynyt ja erittäin epäileväinen.Lupasin viedä hänelle maistiaiset jos onnistuisin projektissani.Nyt aloitin session järkevämmillä mahdollisimmalla tavalla eli soittamalla äitille ja pyytämällä apua.Äiti oli siskonsa luona Kotkassa kylässä mutta kykeni kuitenkin antamaan 50-vuotiaalle tyttärelleen ohjeet pullantekoon.Kiitos siitä. Tein kolmenlaisia pullia: voinsilmäpullia, niistä tuli hyviä ja ulkonäöllisestikkin ne kelpaavat huomiseen tarjoiluun.Korvapuustit taas eivät kyllä ihan korvapuusteilta näytä,eivätkä maistu,sillä en löytänyt meiltä kanelia.Olin niin luova että tein vielä jotakin kierrejutskia joihin laitoin mantelia päälle.Niistä tui pieniä,kovia ja kuivia.Perhe saa syödä ne tänään.Mieheni lähetti reissussa olevalle pojallemme kuvan yhdestä jossa kokoa verrataan tulitikkuaskiin.Pojan vastaus oli ” vittu!mutta yritti se kuitenkin”.Se ehkä kertoo aika paljon.Mieheni oli aidosti ihmeissään siitä,kuinka voin saada keittiön ja itseni niin hurjaan kuntoon yhden pullanleipomissession aikana.Keittiöstä piti leipomisen jälkeen putsata liki kaikki lattiasta kattoon ja minun päälläni olevat vaatteet joutuivat nekin kaikki pyykkiin.Vaikka olenkin tyytyväinen niihin voinsilmäpulliin  ja siihen,että sain anopilleni vietyä maistiaiset niin mietin oikeasti,että maksaako homma vaivan.Kauhean paljon yksinkertaisempaa on se pakastepussin  tyhjäntäminen uunipellille