Minä olen kuvannut kaikkien lasteni kouluun lähdöt.Vähintäänkin ekaluokan ja seiskaluokan startit.Koska ne ovat sellaisia taitekohtia.Jonkinlaisia siirtymävaiheita johonkin uuteen.Aloitin jo eilen Ellun pehmittämisen siihen,että ottaisin tänä aamuna kuvan.Hän ei ollut  kauhean suosiollinen ,sillä juuri nyt minun heilumiseni kameran kanssa kuuluu niihin asioihin jotka ärsyttävät häntä todella paljon.Muitankin selllaisia asioita on.Ja aika monen asian takana olen MINÄ.Jatkoin mankumistani tänä aamuna ja sain kuin sainkin luvan ottaa kuvan kunhan en puskisi sitä mihinkään facebookkiin enkä muuallekkaan nettiin.Lupasin totella ja säästää kuvan ainoastaan hänen 18-vuotis kirjaansa varten.Perheen whatsupp ryhmään tosin laitoin kuvan menemään,mutta sitähän ei lasketa kun vaan perhe näkee kuvan.Meillä oli aamulla Ellun kanssa  yhteinen koulu-ja työmatka.Puolessa välissä matkaa seuralaiseni laittoi turbovaihteen päälle,joten määränpäähän saapuessamme välimatkamme oli noin 150 metriä.Oletan,että se oli kohtuullisen turvallinen hänelle.On selvästi olemassa ikä jolloin lapset häpeävät omien vanhempiensa olemisessa melkein kaikkea.Tapaa kävellä,puhua ,nauraa ,hengittää.Melkein kaikkea siis.Siksi ei välttämättä ole ihan kauhean kiva kun oma mutsi pyörii melkein päivittääin kaikkien kavereitten ja kavereitten kavereitten silmien edessä.Ja tekee tyhmyyksiä.Minulla oli hyvä aikomus olla tänään ihmisiksi,mutta tyttäreni silmissä tyrin homman melko tarkkaan jo ennekuin koulu edes oli kunnolla alkanut.Odottelimme aulassa siirtymistämme seuraavaan pisteeseen kun hän yhtäkkiä  katsoi minua aika kauhistuneena ja sanoi :” mamma sulla on postit lappu kengän pohjassa kiinni,ota se heti pois” .En ollut sitä huomannut,eikä se minusta kummoinen asia ollut.Nyppäsin sen pois kengästä lepattamasta , ja jatkoin olemistani.Ellusta tilanne toki oli varmaan kovin traumaattinen.Tämä tiistai on mennyt muuten oikein mukavasti,työpäivän jälkeen kävimme ylä-asteen aloittajais pizzoilla meille uudessa paikassa.Pizzat olivat hyviä ja paikka  kiva.Illalla pelasimme muutaman pelin ristiseiskaa perheen kanssa,se on tullut meille pikkuisen tavaksi.Koska voitin peleistä yhden voin hyvällä käydä  nukkumaan.Yllätysmomentin meille järjesti poikani joka noin kello 21.00 ilmoitti lähtevänsä huomenna kaverinsa kanssa Puolaan .Mikäs siinä,Puola on varmasti kiva paikka. Huoneen siivomainen  siirtynee  muutamalla päivällä…..

Kello on 13.33 ja minulla on yöpaita vielä päällä.Vietän siis päivääni niin sanotusti vötkistellen.Ja eilisestä palautuen.Eilen nimittäin löysin sisäisen apinani.Olimme juhlistamassa kahden kollegan syntymäpäiviä.He saivat lahjaksi kallio /vuorikiipeily session ja me muut saimme halutessamme myös kokeilla miltä kiipeily tuntuu.Tietysti minä halusin kokeilla ja minusta se oli ihan älyttömän jännää hommaa.Aluksi ajatus siitä,että saisin itseni jyrkkää kallionseinämää pitkin ylös tuntui aika mahdottomalta.Ajattelin olla tyytyväinen ihan minkälaiseen suoritukseen tahansa.Ylitn kuitenkin itseni ja pääsin kiipeämällä ylös asti ja vielä takaisin alaskin telomatta itseäni.Jatkoimme iltaa ruokailemalla hyvin ja pitkään paikallisessa ravitsemusliikkeessä.Minun iltani jatkui vielä sieltäkin eteenpäin.Pidimme nimittäin  ystäväni kanssa lukuvuoden ensimmäisen  iltakoulutyyppisen suunnittelupalaverin  joka oli aika perusteellinen.Palauduin mieheni mukaan kotiin kello 03.38. Eli tähän yöpaidassa vötkistelyyn löytyy ihan syykin.Tämän viikon aikana olen siis kokeillut itselleni kahta ihan uutta juttua eli kajaakilla melomista ja vuorikiipeilyä.Reilun viikon päästä tiistaina kokeilen jälleen uutta:  aloitan itselleni ihan uuden harrastuksen.Olen nimittäin ilmoittautunut musiikkiopisto Arkipelagin aikuisten tanssi ryhmään.Mietin,että pitäisikä investoida sellaiseen hörhelöbalettipukuun vai armahdanko kanssatanssijani ja osallistun ihan tavallisissa treenitightseissa tai shortseissa.Se hörhelupuku kuitenkin houkuttaisi niin kauheasti…..