Tänä iltana mieheni hermostui minulle, ja tällä kertaa ihan syystä.Kaikki alkoi siitä kun eilen bongasin facebookissa kauraryyni leipästen ohjeen.niihin ei tule jauhoja ollenkaan, mutta kauraryynit tulee jauhaa sauvasekoittimella jauhoksi.Sauvasekoittimeni oli rikki joten ensin minun piti ostaa sellainen.Ostin sen käyttäessäni Ellua Turussa jumpassa.Ostin myös aineet siemenpohjaiseen näkkileipään.Kotiin tultuani laitoin toimeksi ja veivasin ensin aineet kaurasämpylöihin.Tietokone oli keskellä keittiön pöytää jotta voisin siitä lukea ohjeen.Sen ympärille kerrytin kaiken mitä sessiossani tarvitsin.Minusta kaikki sujui erinomaisesti.Sain sämpylät uuniin ja aloin veivaamaan näkkileipä taikinaa .Sitä varten olin kuumentanut vettä yhdellä levyllä ja rasvaa toisella.Edelleen toimi homma mielestäni erinomaisesti,aina siihen asti kunnes Emmi syöksyi keittiöön. ”Mamma,mitä sää teet ,tuolla levyllähän palaa jotakin ”.Aivan oikein.Olin unohtanut  sammuttaa ne levyt ja jotenkin vauhdissani asetellut yhdelle niistä sekä uunista ottamani pellillisen sämpylöitä ja keittiöpyyhkeen.Keittiöpyyhe oli ihan liekeissä jo siinä vaiheessa kun havahduin Emmin huutoon.Syöksyin siirtämään pellin pois levyltä ja heitin pyyhkeen lavuaariin.Seuraavaksi Emmi kiljui jo hieman ärtyneenä minulle ,että oli siirtänyt sen pellin sille toiselle levylle jonka myöskin olin jättänyt päälle.Nyt kärysivät ne sämpylät.Kun sitten sain pelastettua suurimman osan sämpylöistä,laitettua Oton vaatimuksesta liesituulettimen täysille ( hän oli sitä mieltä,että koko kämppä lempusi ) ja avattuani ikkunan katselin keittiötäni ja totesin itsekseni,että voisin aivan hyvin osallistua katastofi kokki ohjelmaan.Mieheni ei ollut kotona tapahtuman aikana,mutta lapseni kyllä häntä valaisivat.Ja siksi hän siis hermostui,piti minulle saarnan ja ilmoitti,että tästä lähtien käytän yksinolessani ainoastaan mikroaalto uunia.Ja kyllä minä häntä ymmärrän, tämä kun ei ollut noiden levyjen kanssa ihan ensimmäinen kerta…..  

”Jaaha.Ei sinusta ainakaan maratoonaria tule”.Jotakuinkin noin sanoi oikein mukava setä sydäntohtori ensisanoikseen kun tutki ultraäänilaitteella pumppuani.Minä retkotin tissit levälläni lavetilla ja ajattelin hetken että se nyt on ainakin ihan hemmetin hyvä asia.Sillä maratooranin ura ei ole ollut missään vaiheessa minun haavekuvissani.Kysäisin kuitenkin setä sydän lääkäriltä,että miksiköhän hän nyt ajattelee,että minusta ei muka marattoonariksi ole.Kuulemma siksi ,että minun pumppuni on liian pieni ja joutuu sen takia työskentelemään normi pumppuja ahkerammin.Sain siis nyt melkein viidenkymmenen vuoden iässä selityksen silLe,miksi pulssini on aina ollut kohtalaisen korkea.Tähän asti olen luullut,että minulla on vaan koko ikäni ollut ihan sikahuono kunto,mutta nyt syy ei siis ainakaan kokonaan ole siinä ja se jotenkin kummasti kohottaa mieltä.Ja hei:nyt minun ei siis oikeastikkaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa siitä,kun en kertakaikkiaan aio sitä maratoonia juosta,enkä muutakaan pitkää matkaa.Voin ihan hyvällä mielellä vaan jatkaa niiden ihmisten fanittamista jotka sen juoksevat!