Aamukardiota ja punttisalia

mummi puntilla 2.jpg

Pt on ollut tänään hurjana.Ihan ilman armoa hän raahasi minut aamulenkille ( tai hienolla kielellä aamukardiolle) kello 06.30.Koirat olivat hommaan huomattavasti minua tyytyväisempiä,sillä minun oli jotenkin hirmu vaikea saada mieltäni positiiviseen vireeseen.Pt.tä ei voi syyttää siitä,etteikö hän olisi yrittänyt:oli kuulema oikein hyvä ilma,ja raikaskin,ja herääminenkin sujui ihan vauhdilla kun oli lenkillä.Minä nyt vaan en satu olemaan aamuihminen.En sisällä,enkä ulkona.Aamukardio ei riittänyt päivän liikunnaksi vaan illalla oli punttisalin vuoro,eikä pt antanut armoa sielläkään.Punttisalille otimme mukaan mummin ja se saattoikin olla viimeinen kerta.On nimittäin todella raivostuttavaa kun menee käskystä sammakkokävelyllä portaita ylös ja alas ja mummi kesken tehtävän  sanoo suunnalleen näin ” kauheeta ,hengästyttääkö ja puuskututtaako sua noin kauheesti .Mua ei hengästytä yhtään ”.Vieläkin raivostuttavammaksi  tilanne eteni kun oli vatsalihasten vuoro ja minä mieheni opastuksella suoritin niitä.Tarkoituksena oli nostaa ylävartalo lattiasta leuka kohti kattoa.Minulla ei ylävartalo liikkunut muutamaa senttiä enempää joten mieheni auttoi minua puskemalla selästä ja päästi sitten asennon ollessa oikea irti.Tarkoitus oli,että minä silloin vatsalihasten avulla pysyisin jonkun aikaa pystyssä.Kellahdin kumoon sekunnin murto-osassa.Mummin piti tietenkin kokeilla kuinka loistavasti hän tehtävästä suoriutuu ja hän vieterinuken tavoin nosteli itteään lattiasta ja olisi siinä puoli-istuvassa asenossakin ollut ties kuinka kauan.Joko te ymmärrätte,että mummin ei ehkä huomenna tarvitse tuilla mukaan.salille

Suhteet Sisustus Oma elämä Hyvä olo

Leipää ja sirkushuveja

tanssi.jpg

apina.jpg

flyg.jpg

hulahulat.jpg

hyppy.jpg

mummohulat.jpg

siiri.jpg

tirehtööri ja tiput.jpg

tiikeri.jpg

Ohjelmassamme tänään on ollut leipää ja sirkushuveja.Olemme siis syöneet eilisen juhlan rääppeitä, ja keskittyneet nimenomaan makesiin leivonnaisiin.Kävimme kuitenkin sulattelemassa leivonnaisten tuoman kalorimäärän,tai ainakin osan siitä jo aiemminkin mainitsemassani sirkusnäyttelyssä.Ja meillä oli ihan älyttömän lapsellisen mukavaa.Laitan sirkusreissusta kuvakavalkaadin katseltavaksenne ja olen aivan varma ,että ainakin osaa katsoessaan lapseni miettivät,että  ”oliko äiti ihan pakko?”.Kysyin mukana olleelta leikkimieliseltä serkultani lupaa kuvien julkaisuun  ja hän vastasi  jokseenkin näin : ” ei kait sitä enää tässä vaiheessa mitään menetettävää ole ? ”  .Ja se on justiinsa niin.Tässä vaiheessa elämää  ja  tässä iässä voi jo  ihan hyvin pelleillä ja retostella miten huvittaa vaikka sirkuksessa ,eikä tartte yhtään miettiä,että mitä joku muu  hommasta ajattelee.Ja jos joku ajattelee niin se on sitten voi voi.Nuorin sirkuseurueestamme oli niin haltioissaan hommasta ,että aivan asiallisesti ja tosissaan kysyi tirehtööriltä,että pääsisikö hän sirkukseen kesätöihin.Häntä ei vaivannut lainkaan,että työmatka olisi noin 500 kilometria ( tai jotain sinnepäin ) yhteensuuntaan,sillä hän rupesi heti miettimään majoitusvaihtoehtoja.Isälleen hän ilmoitti puhelimessa illalla,että hän oli esiintynyt  sirkuksessa aika mahtavasti ,ja häntä kovin säälitti isänsä joka oli jäänyt koko hommasta paitsi.Niin minuakin säälittää ne kaikki aikuiset ja lapset jotka eivät mene katsomaan,leikkimään ja kokemaan sirkusnäyttelyä Taalintehtaan mekaaniselle verstaalle.Kun päästää leikkimielen valloileen riittää paikassa tekemistä vaikka kuinka pitkäksi aikaa isommallekkin porukalle.

Suhteet Sisustus Oma elämä Ystävät ja perhe