ON olemassa työpäiviä.Ja sitten on olemassa  niitä HYVIÄ tai melkein ERINOMAISIA TYÖPÄIVIÄ.Tänään on ollut jälkimmäinen.Nokakkain olen kohdannut  kahden oppilaan kanssa tänään ja työparini kanssa kahdeksan oppilasta.Olen myös  pitänyt valtavan kivalle tyttöporukalle Friends tunnin. Kaikki päivän kohtaamiset ovat sujuneet  hyvässä hengessä.Näiden kohtaamisten lisäksi olen saanut Nassena nauttia nurmikkopiknikistä kollegani Nalle Puhin kanssa .Puhaltelimme saippuakuplia koulun nurmikolla  ja Nalle Puh luki ääneen satukirjaa.Retkieväinä oli karkkeja ( joista minä söin kaksi).Kaikki alakoulun oppilaat saivat pysähtyä kanssamme piknikille ja kertoa kesäsuunnitelmistaan.Kerrottuaan niistä hekin saivat karkit.Luulenpa,että melkein jokainen alakoululainen kävi tapaamassa Nalle Puhia ja Nasua.Osa jäi puhaltelemaan saippuakuplia ja kuuntelemaan kirjaa pidemmäksikin aikaa. Olen melkein varma,että kutakuinkin jokaisen alakoululaisen mielestä Nalle Puh ja Nasu olivat ihan ihania .Ellu oli ehkä ainoa,jonka mielestä tilanne oli todella NOLO.Ja se minua ihmetyttää, sillä onhan se nyt kuitenkin jokaisen 11-vuotiaan  toivelistan toptenissä,että äiti ja kummitäti hilluvat Nasuna ja Nallepuhina keskellä koulun pihaa.Työpäivän lopetin olemalla laaduntarkkailija projektissa jossa valmistettiin kanaverkosta maapalloa .Tällä kertaa puuhaihmisinä olivat ystäväoppilaat.Olen aikaisemminkin sanonut ja sanon taas. Me love my work.