Tänä iltana voisin taas läpsytellä käsiäni yhteen oman erinomaisuuteni vuoksi.Katselin miesteni kanssa jääkiekkoa.Suomi-Tanska matsia tietenkin ja minua ärsytti suunnattomasti kun mieheni aina tasaisin väliajoin vaihtoi kanavaa katsoakseen tasan samaa matsia toiselta kanavalta.Kun olin tarpeeksi kauan kerännyt ärsyyntymistäni huomautin hänelle,mielestäni nokkelasti kutakuinkin seuraavalla tavalla ”onko sulla oikeasti jotakin pakkotoimntoja tai muita spasmeja jotka pakottavat  vaihtamaan kanavaa vaikka sieltä tulee tasan sama matsi ”.Mieheni tujottivat minua hetken kuin olisin ollut pöljä,sitten he yhdestä suusta valaisivat minua,että siellä toisella kanavalla tuleva matsi oli Tsekki – Usa ottelu.Että näin.Matsin jälkeen erehdyin kritisoimaan Fannyä siitä,että hän ei ole oikein kunnolla hoitanut pt:n hommiaan koska ei saanut minua eilen liikkeelle.Se oli virhe,sillä tänään hän liikutti minua sitten senkin edestä.Kaikki Jutta Gustafsbergit ja muut trimmitmimmit jotka vetävät rääkkiohjelmia tv:ssä ovat tosi lempeitä verrattuna siihen pt:hen joka minulla tänään oli.Kanssa treenaaja salilla sanoikin ,että ehkä minulla ei olekaan pt mukana vaan pp elikä personal pain.Hän oli oikeassa.Kotiin lähtiessämme olimme menossa punttisalin rappusia alas.Pikkuisen huumorilla sanoin Fannylle,että ottaisinko hissin.Hetkeä myöhemmin huomasin,että olisi pitänyt ottaa.Jalkani vetivät rappusissa linkkua ja spaghettia ja olin menossa sellaisella vauhdilla puolenvälin tasanteen seinää päin,että oli senteistä kiinni,etten siihen jysähtänyt.Pelästyin siitä sen verran,että loput rappusista laskeuduin istuallani alas.Huomien aamu minua hirvittää.Jos minua ei näy töissä se johtuu vain siitä,ettei ole löytynyt sellaista ihmistä tai kankea tai vinssiä joka minut sieltä olisi ylös saanut.

Laitoin aamulla facebook postauksen jossa mietin,että viitsisinkö seurueeni kanssa ollenkaan nousta sängystä tähän sateiseen päivään.Sinne sänkyyn jääminen olisi ollut ainioa oikea vaihtoehto.En kuitenkaan tehnyt niin kuin aioin vaan suoriuduin Turkuun Fannyn ja Ellun kanssa.Ellulla oli telinevoimistelupäivä ja minun oli tarkoitus ostaa kesän juhliin mekko.Homma meni perseelleen jo siinä vaiheessa kun ajaa töräytin tutkaan aika reilulla ylinopeudella Sauvossa.Kun setä poliisisetä pyysi minua siirtymään poliisiauton takapenkille ohjeisti Ellen minua varsin viisaasti ” mamma,yritä nyt olla sillai kiltisti ”.Mielestäni olin oikeinkin kiltisti siellä takapenkillä ja myötäilin kaikkea poliisin sanomaa kyseenalaistamatta mitään mitä he sanoivat.Silti minulle annettiin kolmensadankahdeksan euron  lasku kouraan.Sanotaanko vaikka näin,että pikkaisen otti oma kiire päähän.Kauppakeskukseen päästyämme huomasin,että myös mekon etsimiseen oli asetettu ylimääräisiä esteitä.Kukaan ei nimittäin ollut kertonut minulle,että helluntaina voivat kaupat pitää ovensa kiinni jos haluavat.Ne kaupat josta minä olin ajatellut mekkoani etsiä olivat juuri näitä.Ja ne jotka olivat auki olivat niitä kauppoja joissa minä jo hommaa aloittaessani tiesin ahdistuvani.Ihan jo senkin takia,että niissä liikkeissä koot on mitoitettu sellaisten ihmisten mukaan jotka eivät avaa jääkaappia,tai muutakaan ruojkakaappia kuin muutaman kerran viikossa ja silloinkin sieltä löytyy joku vitun vihersmoothie tai ituja.Minä avaan kaappini useasti ja sieltä löytyy kunnon tavaraa.Ja se kyllä nyt sitten näkyi siellä pukukopissakin.Epätoivo siis meinasi iskeä,mutta sain kuitenkin urakan suoritettua ja minulla on mekko.Ihan kiva sellainen.Kuvassa näette  kuitenkin esimerkin sellaisesta epätoivoleningistä.Minä en ole ollut koko optimisti vaan olin  ihan suosiolla ottanut pukukoppiin suurimman mahdollisen koon joka kaupassa oli tarjolla.Olisi ollut piilokameralle ihan kivaa materiaalia siinä tilanteessa kun Fanny irroitti minua mekosta,itse en nimittäin  siitä ulos päässyt.Siinä vaiheessa kun päästin v-alkuiisen kirosanan ilmoille sanoi Ellen hieman toruen ”mamma,tuosta meni just lapsi ohi”.Siinä vaiheessa minulle oli aivan sama kuka meni ohi ;minä oli kiinni mekossa joka oli käsittämättömän ruma ja noin seitsenmän numeroa liian pieni ja minua ahdisti.Ei ole ehkä vaikeasti arvattavissa,että ikinä en siitä liikkeestä aio ostaa mekkoa-enkä ehkä muutakaan.