Tänään mieheni yllätti minut.Ja mielestäni yllätyksessä oli ihan sellaista arjen romantiikkaakin mukana.Hän oli käynyt lainaamassa kirjastosta Tsatsiki lastenkirjasarjan uusimman osan voidakseen lukea sitä minulle ääneenTsatsiki on nimittäin ihana.Hän on nyt viidettä luokkaa käyvä poika joka asuu boheemin äitinsä ja tämän miesystävän sekä pikkusisarensa Rezinan kanssa.Hänen isänsä ( isä mustekalan kalastaja ) asuu kreikassa ja Tsatiski tapaa häntä lomillaan.Minä sain ensikosketuksen Tsatikiin kun ihana Tina opettaja luki  kauan sitten kirjaa ääneen ykkös-kakkosluokan oppilaille. Kirjassa oli menossa kohta jossa äiti laittaa Tsatsikin lentokoneeseen menemään isälleen  kesäksi ja sanoo ” rakastan sinua kuuhun ja takaisin ”.Muistan edelleen oppilaiden ilmeet kun  sekä minä,joka olin luokassa kuraattorin ominaisuudessa ja Tina opettajan aloimme  itkeä völisimään tarinalle.Ellu sai tänään minun siivelläni kuunnella Tsatsikia, ja minua ihan jänskättää kuinka homma huomenna etenee.Mutta joka tapauksessa oli minusta aka söpöä ,että viisikymmentä plus mies lainaa lastenkirjan ääneen luettavaksi viiskytä miinus vaimolleen.

Meidän konkkaronkkamme siirtyi eiliseksi Helsinkiin,Ellua lukuunottamatta.Ellu on nimittäääin Heinolassa sählyturnauksessa.Meidän muiden  päällimmäisenä tarkoituksena oli Mumford and sons keikka Hartwall Areenalla.Sen lisäksi meillä oli haastavaakin haastavampi tehtävä.Otolle piti löytää puku.Emmi oli jo kerran aikaisemmin kiertänyt käytännössä kaikki Helsingin liikkeet hänen kanssaan.Silloin etsinnässä oli ollut punainen puku tai joku muu hieman erikoisempi päälle laitettava.Eilen tulimme yhteisymmärryksessä siihen tulokseen,että noista tavoitteista täytyy tinkiä koska sellaisia pukuja ei Helsingistä löydy.Puvun löysimme kuitenkin ja sen verran hienon,että ensimmäisen kerran elämässäni sain skumppatarjoilun vaatekaupassa.Ja ihan kahteen kertaan.Saatoimme siis hyvillä mielin kuunnella Mumfords and sons keikan joka muuten oli äärettömän hyvä.Kehoitan kaikkia teitä jotka ette ole bändiin tutustuneet youtubettamaan ja ihastumaan.Yksi päiväni kohokohdista tapahtui keikan jälkeen:Olimme parkkeeranneet automme Hartwall areenan parkkihalliin ja sinne siis olimme astelemassa.Minulla oli selkeä visio siitä,missä kerroksessa automme oli.Neljä muuta kanssamatkustajaani olivat vakuuttuneita siitä,että visioni oli suoraan hanurista.Jälleen kerrran.He siis suuntasivat yhteistuumin ihan eri kerrokseen,minä seurasin kiltisti perässä ,koska itsekkin  jo tässä vaiheessa ajattelin olevani väärässä ( kaikkien heidän herjausten jälkeen). Auto ei tieteenkään ollut siellä.Suuntasimme minun ehdottamaani kerrokseen ja ihan pikkuisen noloa porukkaa minulla oli mukana kun he sitten perässäni tulivat autolle,siihen kohtaan missä minä olin sen tiennyt olevan koko ajan.Tällä tapahtumalla minä aion ratsastaa aika pitkään. Kiitos Nora koiranhoitajalle,että Helsinkipäivämme mahdollistui ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille