Nyt riitti muhistelu

Minulla oli muutaman päivän ihan paska olo.

Tosi levoton ja kurja.

Kaipasin ystäviä, inhosin itseäni ja olin niin tylsistynyt ja kiukkuinen, etteivät edes kävelylenkit merellä auttaneet. Ehkä se johtui hormoneista, ehkä passiivis-aggressiivisesta kämppiksestä, ehkä täysikuusta. Sama se, inhottavaa oli.

Tänään päätin, että nyt riitti muhistelu.

Laitoin viestiä uudelle tuttavuudelle Kaisalle ja hyppäsin lauttaan. Kiukku suli pois sitä mukaa, mitä enemmän meri-ilmaa valui keuhkoihin. Kun lähdin kotoa, taivas oli pilvinen ja harmaa. Perillä se oli sininen ja kirkas. Kavuttiin kuumille kallioille ja vain katseltiin, kuinka märkäpukuiset hahmot odottivat aaltoja. Se oli tyynnyttvää.

Ruotsalaisessa kahvilassa oli hyllyillä mustikkasoppaa. Huristettiin fillarin tarakalla taloon, jossa oli pitkä rivi surffilautoja, huippuhyvää lasagnea ja kylmää valkoviiniä. Hihitettiin Satuhäille. Sen enempää ei vaadittu, että monen päivän möhmäisyys pyyhkiytyi pois.

Illalla palasin lautalla kotiin.

Pimeän meren takana kohosivat kirkkaat pilvenpiirtäjät, tuuli vihmoi ja tunsin sen tunteen, jolle paras kuvaus on sanat completely happy. Täysin onnellinen ei ole sama asia.

Completely happy, sitä se on.