Hesarin kolumni
Hei napaset, tiedoksenne:
aloin pitää kolumnia Hs.fissä.
Kirjoitan sitä ainakin loppukesän ajan, kolmen viikon välein.
Ensimmäinen kirjoitus käsittelee blogin peruskauraa eli luottamusta. Kirjoitan, miksi mielestäni jokaisen pitäisi joskus jäädä toisten avun varaan. Sen sivussa puhun rekkakuskeista ja kookospähkinöistä.
Koska teksti piti pitää tiiviinä, ihan kamalasti jäi sanomatta. Onneksi on tämä blogi. Esimerkiksi tässä vanhassa postauksessa on muutama kuva ja ajatus kyseisistä ajoista.
Pus!
Kommentit
Oi kivaa! Jatkossa taidan tosin pitäytyä ihan vaan sen paperiversion lukemisessa, koska tänään erehdyin lukemaan hs.fin kommenttipalstan ajatustenjuoksua aiheesi pohjalta. Ja minulle tuli pikkuisen paha mieli. Ei sinun vuoksesi (koska minulle riittää, että itse käsitän juttusi niin kuin käsitän), vaan niiden tyyppien. Vähän hassua sakkia siellä pyörii meinaan.
Mutta itse kolumnille suuren suuri peukku!
<3
Vitsi kun kirjoitat hyvin. En tiedä monesko kerta tämä on kun sanon mutta haluaisin sanoa joka kerta ja toitottaa vaikka talon katolta. Olet ihan huippu. Kiitos. Ja siis hienoa muutenkin tuo kolumni.
Voi kiitos, tuot aina ihanan olon!
Voi että, huomasin juuri kolumnisi. Ihanaa, että jaat ajatuksiasi myös hesarilla!
(Ja kuten pienisisko tuossa jo totesikin, hs.fin kommenttiboksia en kyllä enää tämän jälkeen aio avata. Miten se aina unohtuukin ja sitten saa suu auki ihmetellä, kuinka eri tavoilla ihmiset näkevät asioita. No, onneksi on Lily ja aivan mahtavat kommentoijat! Kiitos siis Roosalle ja kaikille teille ihanille täällä!)
Kannaataahan se avata, että oppii muidenkin katsomuksia. Minua juttuihini tulevat kommentit eivät ahdista lainkaan, vaan tarkastelen niitä niin, että mistä voin hyötyä kirjoittajana (esimerkiksi palaute pinnalliselle tasolle jäämisestä) ja mistä en (kermaperse elitisti -kama). Mutta tietenkin Hs.fi ja Lily on aivan eri medioita, ja jos tänne blogiin alkaisi tulla vastaavaa kamaa, se voisi vaikuttaa paljonkin fiilikseen.
Onneksi täällä on niin paljon teidänkaltaisia aarteita!
Olen lukenut blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti ja tykännyt erityisesti jakamistasi runoista ja hyvistä matkustukseen liittyvistä pohdiskeluista, niinpä oli hauska löytää sinut Hesarin sivuilta. Kiva teksti, mutta nyt kun täällä on kritisoitu Hesarin kommentoitsijoita niin paljon, niin pakko sanoa, että vaikka tajusin tämän blogin perusteella, kirjoituksesi ytimen, oli osa kritiikistä ihan aiheellista mielestäni. Minulle jäi vähän semmoinen olo, että ajatuksiasi siitä, että kaikkea ei voi kontrolloida eikä maailmaa kannata toisaalta turhaan pelätä, ei viety seuraavalle tasolle ja tuotu lukijalle yleisemmällä tasolla kuin sinun matkakokemuksesi kautta ja se jäi siksi vähän valjuksi ja pinnalliseksi. Hyvää juttua kuitenkin ja varmasti vilkuilen Hesarin läpi entistä tarkemmin tulevaisuudessa, tsemppiä projekteihin!
Kiitos asiallisesta palautteesta, hyviä pointteja ja tärkeä kuulla jatkoa ajatellen, mitä voisi parantaa!
Mä kanssa rakastan sun tekstejä ja myös kolumni oli hieno, kuten aina. Kommenttien osalta niiden hyökkäävyys oli jotain ihan uskomatonta, mutta toisaalta ainakin osan kohdalla musta kyllä tuntui, että tavallaan ymmärsin, mitä he yrittävät sanoa.. Meitä on moneen junaan ja ihmiset eri lähtökohdista voi ihan perustellustikin ajatella asioista eri tavalla. Oikeastikin on niitä, joiden kohdalla elämä ei vaan oikein kanna, ja ymmärrän että silloin tuonkaltaisesta tekstistä voi loukkaantua. Me Roosan tekstejä täällä lukevat taidetaan olla pääasiassa aika etuoikeutettua porukkaa, jolle tekee hyvää välillä joutua kohtaamaan muunkinlaista todellisuutta, ja meille se voi toimia oppimisen kokemuksena. Mutta kaikille se ei ole niin.
Ja tämä sanottuna, aivan oksettavan rumasti moni noista kommentoijista siellä niin kolumnista kuin Roosastakin puhui, ja se ei ole hyväksyttävää missään nimessä. Häpeä heille. Kovasti toivoisin, että jaksat jatkaa kolumnointia ikävästäkin kommentoinnista huolimatta, ne muilla tavoilla ajattelevat tarvitsevat herättelyä pohtimaan uusia, tuoreita tapoja nähdä maailmaa vielä paljon enemmän kuin me täällä :)
Kiitos viestistäsi, juuri noinhan se on. Maailmankatsomus on tietty jokaisella omansa, ja ehkä en tule tarpeeksi usein korostaneeksi, että minusta jokaisen tapa on ihan yhtä hyvä. Toisaalta kolumnia ei voi kirjoittaa tilkiten jo etukäteen vastaväitteitä, jotka tulee saamaan (esimerkiksi nyt kirjoittamalla, että joo, ihmisillä on eri mielipiteitä mutta itse näen asian näin - mielestäni se on lähtökohta). Ihan toinen juttu sitten on, kuinka hyvin tai huonosti onnistuu oman katsomuksensa ilmaisemaan.
Jep, niinhän se on. Hyvä kolumni kai aina vähän kärjistääkin ja tuo esiin sen yhden tietyn näkökulman, ja siitä sitten ihmiset voi olla joko samaa tai eri mieltä. :) lähinnä tarkoitin kai samaa kuin sinäkin noiden ekojen kommenttien vastauksissasi, että eriäviäkin mielipiteitä voi lukea ja kunnioittaa, kunhan myös ne esitetään kunnioittavasti.
ja siis suuntasin kommentin ennemmin muille lukijoille kuin suoraan sinulle :)
Voi Roosa, sun juttuja on aina ilo lukea! :) Kiitos niistä ja oikein aurinkoista loppukesää!
Oi, kiitos! Ihanaa kesää sinulle myös.
Kolme sanaa: get. over. yourself.
Yksi sana ja yksi merkki: kiitos!
Näiden kommenttien perusteella kävin kurkkaamassa hesarin kommentit. Uteliaisuuttani, myönnän. Odotin paljon pahempaa mitä sieltä paljastui. En tarkoita, että olisin jännityksellä toivonut jotain todella hurjaa, mutta eipä tuo nyt niin kovin kamalaa ollut. Täällä Lilyssä keskustelu on ollut siistiä ja asiallista (kiitos!), mutta välillä tuntuu menevän vähän hymistelyn puolelle (aivan sama mitä kuka tahansa bloggaaja kirjoittaa), aina on vaan niin ihanaa. Ja kun ei se oikeasti aina niin mene.
Niinpä! Eihän siellä mitään asiattomuuksia ole moderoinnin takia, ja ihan kiva ainakin kirjoittajan näkökulmasta. Minusta Lilyssä käydään myös asiallista ei-hymistelevää keskustelua, ainakin entisessä blogissani oli hyvä henki, mutta ei yhtään mitään päähäntaputtelumeinkiä, ja juuri siitä tykkään. Pelkkä ilkeily on kuluttavaa, mutta pelkkä hihittely ei kehitä yhtään ketään ihmisenä. Eli balanssi kaikessa.
Hitto kun oot lahjakas kirjoittaja! Sun ajatukset on usein niin hyviä että pysähdyn vaan ihailemaan/kadehtimaan miksen itse osaa olla noin avoin ja maailmaanluottava. Oletko opiskellut journalistiikkaa tms jossain kun kirjottelet hesarillakin?
Kiitos, ja höpsis! Varmasti osaat ja oletkin. Jos et nyt niin paljon kuin toivoisit, niin parin vuoden sisällä varmasti enemmän.
Ja joo, opiskelen yliopistolla viestinnän ja journalistiikan koulutusohjelmassa (entinen tiedotusoppi).
Joku oli linkannut kolumnisi Facebookiin ja luin sitä tietenkään tajuamatta että kirjoittajana olit sinä :D Ajattelin vain, että noinkohan mun tulevalla reissulla käy... Ps. missä päin se mangofarmi oli missä työskentelit?Kannattaako käydä kokeilemassa? :D
Aw! Minne päin olet lähdössä? Mangofarmi oli Pohjois-Australiassa lähellä Darwinia. Poimintakausi on yleensä syys-marraskuu. Tässä ja tässä parit postaukset aiheesta. Se on ihan älyttömän rankkaa (ja välillä aivan saatanan kamalaa), mutta nyt kokemus, jota en vaihtaisi pois. Mutta helpommallakin pääsee, esimerkiksi omenien poimiminen on paljon helpompaa, kun niistä ei saa allergiaa tai ihoa polttavaa sappea. Eikä oli +40C koko ajan. Jos mangot kiehtovat, kerron mielelläni lisää!
Aluksi ainakin Brisbaneen missä on sukulaisia, mutta tarkoitus siitä lähteä sitten tekemään just jotain farmitöitä tms. Ei oikein ole mitään tarkkaa suunnitelmaa, vain menolippu :) Saiko niitä mangoja syödä? :D vai onko ne siinä vaiheessa niin raakoja ettei puhettakaan et niitä vois syödä..? Tuosta allergiasta ja haposta luinkin, että se on aika suuri miinuspuoli... Ehkäpä ne omenat ois sitten helpompi vaihtoehto tai viinitilat... :)
Brisbane on nätti, kaunis joki ja hyvä nykytaiteen museo! Ja supereita kirppareita. Joo, saa syödä niin paljon kuin jaksaa!
Kommentoi