Liftausta itärannikolla

 

IMG_20140128_203500.jpg

IMG_20140128_231940.jpg

IMG_20140128_205302.jpg

IMG_20140128_205603.jpg

IMG_20140128_210134.jpg

IMG_20140128_210834.jpg

IMG_20140128_230520.jpg

IMG_20140128_232105.jpg

IMG_20140128_211552.jpg

Pakkasin seikkailulleni mukaan ison kangaskassin, sillä enempää ei tarvitse.  Ei ole vaihtokenkiä, shampoota tai makuupussia.

Ei ole pyyhettä, mutta on kallis hajuvesi.

Liftauspäivät rannikolla ovat olleet onnellisia.

Aloitin yksin. Kävelin keskellä vehreää maisemaa ja kastuin sateessa. Kun löysin hyvän kohdan, nostin peukalon pystyyn.

Vanhalta uusseelantilaispappa oli puolikuuro, mutta jutteli mielellään uimisesta. Toinen kuski oli tatuoitu, kaljaa juova mies. Jossain vaiheessa selvisi, että hän on entinen biker, moottoripyöräjengiläinen. Hän esitteli kuvia tatuoiduista lapsistaan ja heitti minut perille saakka.

Kauniita rantoja seurasi yhä kauniimpia rantoja ja kivoja ihmisiä yhä kivempia.

Brittityttö Hopen kanssa vietetyt päivät olivat pelkkää viinirypälettä, sangriaa ja kikatusta.

Sohvasurffaushost oli komea sukkasuunnittelija, jonka koti oli täynnä veikeitä pilkkusukkia ja kaveriporukka koostui pisamaisista, tyylikkäistä surffaajista. Ensimmäisenä iltana olin niin väsynyt ja ujo, että muiden sushitellessa minun oli pakko paeta rannalle hengittelemään. Seuraavana iltana bailasin estoitta uima-altaassa. Sellaista se on.

Liftaus sujui. Kyydin antoivat muun muuassa soma tanskalaisnainen, melkein kaikkialla maailmassa käynyt mies ja nuori poika, jolla oli penkeissä pinkit playboy-suojukset. Tänään Hope jatkoi Uuteen-Seelantiin, minä vielä arvon joogapaikan ja kaupunkilekottelun välillä.

Mielikuvani itärannikosta ovat menneet aika uusiksi.

Ajattelin, että täällä olisi vähän nihkeää. Liikaa bailubackpackereita ja pinnallista rantamenoa. Mutta ei.

Rannat ovat puolityhjiä ja tuulisia. Riittää, kun astuu ovesta ulos ja ylittää dyynin, niin pääsee meren pauhuun. Kitesurffaajat pomppivat suurien varjojensa vietävinä aalloissa, jotka ovat aivan villejä ja arvaamattomia. Aamulla hipsin katsomaan auringonnousua pelkkä valkoinen t-paita yllä.

Voisin tottua tällaiseen elämään.

Kommentit (11)
  1. Moi.
    Luin koko blogisi läpi, tai luin ja sitten katsoin vaan, siihen meni kai kolme ja puoli tuntia. Olen enimmäkseen itkenyt, ja itkin myös koska Jennynen on onnellinen sun puolesta, ja koska moottoripyörämies näytti sulle lastensa kuvia.
    On ihan huimaa, että joku tekee ja elää noin ja uskaltaa olla vapaa ja yksin.
    En tiedä missä itse haluaisin olla, joten olen vaan ja mietin sitä ja itken ja nauran, en yleensä kommentoi mihinkään, mutta nyt on pakko. Koska ajattelit ääneen ajatuksia, joita en uskalla ajatella, ja sait minut itkemään ja inspiroitumaan ja koska aion lukea blogisi vielä uudestaan. Kiitos!

    1. Voi ihmettä! Moi. Kiitos ihan hurjasti. Sanasi merkkaavat todella paljon. Meinasin sanoa, että älä itke, mutta paskat, todellakin itket jos itkettää, itke elämän ainutkertaisuutta ja sitten naura ja syö jäätelöä. Elämä on lahja sinulle ja sinä olet lahja elämälle ja kaikki menee juuri oikein.

  2. Olet niin inspiroiva! Taitava valokuvaajakin.

    1. Inspiroiva, taitava… niin isoja kehuja. Snif. Tulipa otettu olo.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *