Olet nuori ja kaunis (ja riemuidiootti)

Tänään kävi hassu juttu.

Paras ystäväni ilmestyi Brisbaneen.

Oikeasti Matilda on tälläkin hetkellä upputuneena Lontoon taidejuhliin, Kiina-luentoihin ja kauniisiin, mutta liian viileisiin talvitakkeihin, mutta tänään tuntui aivan, kuin hän olisi ollut täällä kanssani.

Kaikki johtui juna-aseman apteekista. Löysin alehyllyltä hajuveden, jota Matilda käyttää ja rakastaa. Kun olimme ensimmäistä kertaa yhdessä Kööpenhaminassa, minulla ei ollut omaa hajuvettä. Siksi kuljimme viikon samassa tuoksussa.

Rakastimme Tanskaa ja toisiamme, inhosimme huonoa suihkua ja hyytävää tuulta. Kinastelimme siitä, näpyttäkö toinen macbookiaan aamuisin liian kovaa. Söimme quinoamysliä.

Hauskin ilta taisi olla, kun olimme kauheilla tuplatreffeillä. Toppahousupojista oli päästävä eroon, joten päätimme valehdella lähtevämme nukkumaan. Oikeasti kävelimme korttelin ympäri ja palasimme baariin iskemään baarimikon. Tai toinen iski, toinen joi jäävettä.

Tänään sama tuoksu toi mieleen kaikki nuo muistot ja ilon siitä, että olen saanut tutustua konseptiin nimeltä paras ystävä.

Paras ystävä on uhkarohkea sana. Sillä eihän se nyt niin ole, että olisi jokin ykkössija ja sija kaksikymmentä, joiden välille huipputyypit asettuvat lineaarisesti. Minulla on monta, monta sydänystävää, joita kaikkia rakastan pohjattoman paljon.

Matilda vain on se, jonka kanssa vietän eniten aikaa, joka tietää minusta kaiken ja jakaa tietyn, saman tunteen elämästä. Se, joka yksinkertaisesti taitaa vain kestää hulluuttani parhaiten.

Matilda on niin outo, ihana ja täydellinen.

Hän on sisukas arkajalka, joka rakastaa näkkileipää, villejä vaatteita ja nokkelaa väittelyä. Rasittavinta on, kun hän sanoo juuri sen, mitä en halua kuulla. Parasta on kaikki muu. Kuten se, että toinen vaan ta-juu. Kukaan muu maailmassa ei ymmärrä yhtä täsmällisesti, millainen tyyppi on tero, uusifantasipoika tai morso. Tai saa minua nauramaan tunteja putkeen.

Matilda tekee cooleja juttuja ja on cool. Paitsi seurassani. Yhdessä olemme kaksi riemuidioottia.

Tämän kuun alussa juhlistimme ystävyytemme 6-vuotispäivää. Tai emme me sitä mitenkään juhlistaneet, ehkä höhöttelimme pierupuheille ja lähetimme kuvia pömppövatsoista.

Ajattelin kuitenkin, että vielä näin julkinen kiitos olisi paikoillaan. En ole varma, onko tämä vähän suureellista ja höpsöä, mutta olkoon. Jos joku kestää vuositolkulla huumoriani ja itkujani, hän on varmasti postauksen arvoinen.

Eli kiitos, että olet olemassa! Toivottavasti olet seuraavatkin kuusi ja kuusikymmentä vuotta. Olet paras ja parasta.