Ladataan...
Manic Fat Mom

Jatkan ainakin parin postauksen verran mukaliha-teemalla, ja nyt kokeilussa oli vuorossa Versofoodin Härkiksen uusi maku "Indian Curry". Härkistä olen käyttänyt aiemminkin alkuperäisversioina, mielestäni se toimii hyvin esimerkiksi Chili sin Carnessa. Se on jäänyt nyt vähemmälle käytössäni, sillä hintaluokaltaan se on aika sama kuin Pulled Oats (nyhtökaura), joka on valmisteena ollut hieman hellävaraisempi vatsalleni kuin härkäpapuvalmisteet. Ne tuppaavat hieman kerryttämään ilmaa mahaan (too much information). Mutta mikä toiselle sopii, niin toiselle ei. Itse käytän kyllä härkistä mielelläni silloin tällöin, ja yritän muistaa nauttia sitä maltillisissa määrin. 

 

Nyt tuli väännettyä varsinainen pikasafka arkena, koska lapset huusivat nälissään. Poikani kärkkyy aina nuudeleita, mutta käytän niitä terveyssyistä lasten ruokavaliossa erittäin harvoin. 

Paistoin sipulia öljyssä, heitin sekaan suoraan pakastettuja kasviksia. Hetken kuluttua nakkasin samaan pannuun härkiksen. Maustoin suolalla ja pippurilla. Nostin Tipulle tässä vaiheessa ruokaa sivuun ja sotkin riisin sekaan sen. Keitin nuudeleita pari minuuttia mausteliemessä (lisäaineihanuuksia kanamaustettuja Mama-nuudeleita). Nostin ne kasvis-härkis sekoituksen päälle pannulle ja paistoin hetken. Mikäli wokki menee liian kuivaksi, kannattaa lisätä nuudelilientä. 

Sotkusta tuli oikein maistuvaa, paras härkis mielestäni tähän mennessä, kannattaa kokeilla! :) . Minähän en siis ole kasvissyöjä joten sujautan surutta kanalientä nuudeleiden joukkoon ja joskus lihaliemiä kasvisruokiin, koska tavoitteeni on lähinnä lihankäytön vähentäminen. Mutta toki ne voi korvata kasvisliemillä ja vastaavilla versioilla. 

Hyvää viikkoa ja jaathan mielellään arkisia mukalihareseptejä!

<3 Paulina

Lue viime mukalihajuttuni: kaurajauhis kokeilussa

Kuvat: Paulina

(Juttu ei ole yhteistyöpostaus.)

Ladataan...
Manic Fat Mom

Juttu sisältää affiliate-linkkejä

Tuskaisen laajalle levinneen kulutushysterian Black Fridayn paljoudesta mediassa voi olla montaa mieltä, mutta itse vilkaisen kuitenkin affilinkkejen parhaat alet ja teen joskus Black Fridayna fiksuja hankintoja minulle tarpeellisista tuotteista tai sitten joulua ajatellen...  Tässä pari hyvää tärppiä viikonloppuna:

 

-Lindexin kaikki tuotteet -25% (voimassa 23-26.11.2018). Kestosuosikkini etenkin hyvien naistensukkien ja laadukkaiden lastenvaatteiden osalta, myös isojen kokojen takia tulee Lindexiä suosittua.

 

-Reima alennus -25% valikoiduista tuotteista. (Voimassa 23.-26.11.2018). Kannattaa tarkistaa myös Cybermondayna Reiman alet!

 

-Polarn o. Pyret -30% kuorivaatteista perjantaina. Lauantaina ja sunnuntaina muita mahtavia tarjouksia!

 

-Matsmart tarjoaa 20% alennuksen ostoksesta koodilla BF18FI. Matsmartissa on aina halvat hinnat, hyödynnä silti lisäale! (tarjous on voimassa 22.-30.11.2018)

 

-Fiksuruoka tarjoaa Black Fridayna ilmaiset toimitukset koodilla BLACKFRIDAY. Alennuskoodi koskee yli 29€ tilauksia DB Schenkerin noutopisteille.

 

-Vamskolla tuotteet huimassa -30-80% alennuksessa! Kaikki tuotteet vähintään -30%. (Voimassa 23.-26.11.2018). Tästä olen itse eniten kiinnostunut, pakko kyllä käydä urkkimassa pikimmiten, etenkin So What merkki kiinnostaa, kun minulla oli ajat sitten heidän kengät ja ne olivat luottosuosikkini.

 

Muistakaa ostohysterian lietsonnassa pitää pää kylmänä ja tehdä järkeviä, tarpeellisia hankintoja! <3 Paulina

kuva: Paulina

Ladataan...
Manic Fat Mom

Tänään sain viimein aikaiseksi koklata Elovenan uutuustuotetta "Muru kaurajauhista". Koska sen säilyvyys on melko pitkä, on se saanut väistyä kiireisimpiä edestä, ja odotella kiltisti vuoroaan jääkaapissa.

Päätin mukailla perusjauhelikastikkeen ohjettani melko orjallisesti, jotta saisin itse tuotteen hyvin esiin neutraalia ja tuttua pohjaa vasten. Peruspastakastikkeeni on siis jauhosuurustettu soosi lihaliemellä ja vedellä. Lisäsin kirsikkatomaatteja ja sipulia kastikkeeseen. Maustoin kuten yleensä maustaisin jauhelihankin (tässä tapauksessa puolikkaalla liha- ja puolikkaalla kasvisliemikuutiolla, koska ne nyt sattui olemaan tyrkyllä.), pippurilla ja grillimausteella. Pastan päälle raastoin arkista juustoa ja löräytin ketsuppia, ja katsoin mielenkiinnolla milloin lapset sanoisivat jotakin.

J poitsu ehti ahmia puoli lautasta ennenkuin kysyi "Äiti tykkäätkö tosta lihasta? Se on outoa". Kerroin että tuo nyt on kauraa, terveellisempää kuin se tavallinen jauhis kun siinä ei ole niin paljon kovaa rasvaa. Lautaset tyhjenivät kaikilta, mutta lapsilta sain kipata osan murua koiralle. Hyvin se näytti Laikalle ainakin maistuvan.

En saanut kuvaa harmi kyllä valmiista tuotoksesta, koska muksuilla oli niin kiire pöytään että söimme soosit parempiin suihin ennenkuin se kävi mielessänikään. (Odottakaa hetki nälkäiset lapseni, äiti kuvaa blogimatskuu. Fat chance :D).

Tuote oli varsin hyvä arkituote, vaikkei nyt samantien tajuntaani räjäyttänytkään. Seuraavalla kerralla haluan kokeilla tuotetta hieman voimakkaammin maustettuna, sekä lilluttamatta sitä liikaa nesteessä testatakseni saisiko siihen vielä vähän rapsakampaa purutuntumaa. Joka tapauksessa uusi tuttavuus tulee varmasti meidän pöytään toisenkin kerran.

 

 

Tuotteen plussat:

  • Hinta. Kasviperäiseksi proteiinivalmisteeksi Muru ei ole railakkaasti hinnalla pilattu (esim. K-market 2,39€/225g, Citymarket 3,99€/350g, Prisma 2,65/225g).
  • Hyvä säilyvyys.
  • Neutraali pohja, helppo maustaa mieleisekseen.
  • Ulkonäkö. Tuttu ja mukava. Myös pakkaus on trendikäs.
  • Helppo käsitellä. Rotankakkaa muistuttavat papanat ovat kivasti irrallaan. Helpompaa paistaa kuin jauheliha.
  • Ei palanut nopeasti kiinni edes induktiokärvennysmestarin käsittelyssä.

Tuotteen miinukset:

  • Selkeä oma viljainen ominaismaku, jota voi kevyemmällä maustekädellä olla vaikea häivyttää ellei se ole mieleen. Hieman tunkkainen.

<3 Paulina

kuvat:paulina

Ladataan...
Manic Fat Mom

Isänpäivä.

Naurun remakkaa, hölmöjä vitsejä, kiusoittelua. Lähes koko laaja perheemme on koolla. Yksi valahtaa kalpeaksi. Käy ulkona puhelulla. Jotain on tapahtunut. Pari puhuu madalletulla äänellä. Toinen erkaantuu iloisesta laumasta ja halaa puolisalaa kalpeaa. Kolmas näkee vahingossa. Pian kaikki sen tietävät. Yksi on poistunut keskuudestamme. 

Tämä on niin väärin. Kuinka joku voi lähteä, juuri kun kaikki on hyvin, kun on hänen juhlapäivänsä, kun hän ei ole vanha, eikä sairauden murtama?

Kuinka parikymppiset voivat sanoa hyvästit vanhemmalleen, kun en itse olisi siihen valmis kolmekymmentäkolme-vuotiaana, enkä edes seitsemänkymppisenä?

Toivon että edesmennyt ehti tehdä elämässään niitä asioita, jotka hänen sydämessään olivat hänelle tärkeitä. Että paljoa ei jäänyt sanomatta, tuntematta, tai näkemättä. Että hänen lähiomaisensa saisivat voimia surutyöhön. 

Surun huntu laskeutuu vähitellen kuin paksu sumu, sen jälkeen kun epäusko ja järkytys ovat hälvenneet. Pientä lohtua voi suoda ajatus siitä, että vaikeinta kuolema on omaisille, että edemennyt on vapaa ja onnellinen tuolla puolen, ja toivoo näkevänsä taas pian hymyn rakkaimpiensa kasvoilla, kun on sen aika.

Minulla on niin vähän sanoja, ei ainakaan niitä oikeita. 

Osanottoni. 

Rakkaudella ja suurimmalla kunnioituksella, MFM

Ladataan...
Manic Fat Mom

Onko sinulla suosikkireseptiä uusilla kasviproteiinivalmisteilla? Mifut, nyhtikset, härkikset ja murut vyöryvät nyt ylikuumentuneille markkinoille huimaa tahtia, mutta osaako meistä kukaan käyttää niitä?

Minulla on pari aivan mahtavaa reseptiä uusilla "mukaliha"-tuotteilla jotka haluaisin jakaa blogissani teille. Tänään mukaani tarttui kaupasta Elovenan uutuustuote "Muru kaurajauhis". En vielä ole saanut sitä lautaselle saakka, mutta laitan juttua blogiini siitä lähiaikoina.  

Sitä mukaa kun uusia tuotteita tulee kuin sieniä sateella, arvata saattaa että kotikokit keksivät helmireseptejä keittiöissään. Mikäli sinulla on netistä bongattu lemppari, tai olet kirjoittanut omaan blogiisi reseptin tai käyttökokemuksen näiden parista, linkitäthän sen tämän postauksen kommentteihin!

Aihe tulee näkymään tässä kuussa blogissani. Kiitos inspiraatiosta meille kaikille lukijoille!

<3 Paulina

kuva: Paulina (juttu ei ole kaupallisessa yhteistyössä tehty)

Ladataan...
Manic Fat Mom

Olen lueskellut useampia mielipiteitä ja blogikirjoituksia siitä, kuinka kammottava pyhäinhäväistys ja surkea juhla halloween oikein on. Yhtälailla olen lukenut paljon iloisia postauksia siitä, kuinka ihania irtopäitä saa aikaan asettamalla carpacciot tarjolle veriseksi nupiksi. Bon appétit, ihanaa!

Jäin hieman pohtimaan uutta kantaani halloweeniin, sillä lähivuodet ahdistuksesta kärsineenä en tykkää enää mässäillä kauhulla ja väkivallalla. Elämässäni oli aika kun ahmin kaikki uusimmat kauhuleffat, suosikkisarjani oli Twin Peaks, luin kauhukirjallisuutta ja harrastin yhtä sun toista kauhuun liittyvää. Nykyään katson lähinnä hyvän mielen tositeevee-sarjoja ja yritän parhaani mukaan suojella pieniä lapsiani kaikelta maailman pahuudelta. Kierin vaaleanpunaisessa hattaramössössä. Missä menee raja, olenko ylisuojeleva kun en anna kohta kuusivuotiaani katsoa uutisia? Kasvatanko hänet pumpulissa?

Se vanha goottisieluinen mustatukkainen teinityttö taustastani ei anna minulle vapautta alkaa jeesustella Halloweenia pyhäinhäväistykseksi. Muistan ajan jolloin hartain toiveeni oli että Suomeenkin rantautuisi jenkkilän ilahduttavan räikeä kauhuiloittelu. Nyt se on osittain rantautunutkin.

Ei, en pysty tuomita sitä täysin. Alakouluikäisille sopii mielestäni hyvin merirosvot, dinosaurukset, mörököllit ja kummitukset puvuiksi. Miksi ei? Vappu ei mielestäni yksin oikein riitä. Vuosi on todella pitkä aika odottaa seuraavia naamiaisia. Naamiaiset kun ovat useimpien lasten mieleen.

Mutta.

Mielestäni ollaan menty kyllä mauttomuuden puolelle siinä että perusmarketeistakin saa muovisia irtoraajoja jotka ovat verisiä ja silvotun näköisiä. Ovatko nämä oikeasti tarpeen? Voisimmeko pitäytyä jotenkin hyvän maun rajoissa? Lapsuudessani ei yksinkertaisesti ollut vastaavaa rekvisiittaa, enkä osaa sanoa kuinka olisin ne kokenunut viisivuotiaana.

Se että hieman kummitellaan henkien yönä, on mielestäni todella kaukana siitä, että me turrutamme itseämme ruumiinpalasilla ja maskeerauksilla jotka näyttävät siltä että puoli naamaa olisi irronnut. Tiedän tästä jotakin, olen työskennellyt teatterissa ja siskoni ovat maskeeraajia. Kerran toinen siskoni tuli kotiin maskeeratun käden kanssa, joka oli revennyt, verillä, ja nimetön näytti katkenneelta. Minua rupesi pyörryttämään ja oksettamaan. Juu ei, se ei ollut hauskaa kymmenvuotiaana. Miten nykylapset netin ja pelejen maailman syövereistä reagoisi? Luultavasti ei mitenkään. Useimmat meistä ovat jo niin turtuneita kaikkeen zombieen ja silvottuun, ettemme enää vähästä hätkähdä. Miksi telkkarissakin pyörii päivittäin videomateriaalia leikkauksista? Onko se tarpeen? Mitä tavalliset pulliaiset tekee leikkaustekniikoiden tiedoilla? Mielestäni ne ovat mauttomia shokkiarvolla ratsastavia ohjelmia, ja silti huomaan katsovani niitä itsekin, vaikka käännänkin usein katseeni vastenmielisimmissä kohdissa.

Haluaisin palata aikaan, jolloin olimme naiivimpia, jolloin emme nähneet tällaista missään medioissa. Katujamme eivät vallanneet zombiekulkueet kerran vuodessa, eikä revityt raajat kuuluneet juhlasomistukseen.

Tämän kaiken sanottuani, ja toivon mukaan jonkun verenvuodatukseen turtuneeseen ajatuksia istuttaneena, puin poikani luurankopukuun tänä aamuna. Annan hänen pelotella porukkaa päiväkodissa, sillä siellä vietetään "Ei ketään loukkaavia- ei Halloween juhlia -pukeutukaa vapaasti-nyyttikestejä". Hiippailin itse nurkan takaa tuossa kammotavassa hupussa Hania ilahduttamaan eilen yöllä. Harvinaisen lapsellista touhua, mutta nauratti silti hieman. Laitamme usein pyhäinpäivänä yhden kurpitsalyhdyn pihalle ja ihastelemme sitä kun se on maaseudun pilkkopimeydessä ainut valo joka näkyy ulkona navetan mäessä. Leivon useimmiten kurpitsapiirakan ja teen joskus myös hassuja mukapelottavia leipomuksia. Mutta silvotut raajat sekä muun vastaavan -anteeksi vaan-, paskan, jätän kyllä kaupan hyllylle.

 

<3 Paulina

Pages