Elämäni eläimet
Esittelen teille kaksi erittäin rakasta eläintä, jotka ovat valloittaneet sydämeni hyvin lyhyessä ajassa. Ensimmäisenä tämä valkoinen söpöliini, joka on kuin jostain satukirjasta tempaistu. Todella sympaattinen ja maailman kiltein hermeliinikani, joka on saanut minut aivan pauloihinsa. Meillä oli aikoinaan kani, joka oli meille todella tärkeä. Se kuoli joitakin vuosia sitten, ja vannoin silloin, etten enää ikinä ota kania. Mikään kani maailmassa ei voisi olla niin ihana kuin se, jonka menetimme liian varhain. No, tarina meni niin, että meillä on kissa, joka ei siedä muita kissoja, mutta kaipaisi arkena seuraa. Kävimme sitten eräänä päivänä juttelemassa eläinkaupassa asiasta, ja myyjä lähti äkisti hakemaan meille eläintä, joka olisi hyvä vaihtoehto kissan kaveriksi. Myyjä iski kirjaimellisesti tämän maailman suloisimman otuksen syliini (joka oli siis sillä hetkellä vielä pieni kaninpoikanen) ja sanoi, että tässä teille kiva kani, joka pystyy tarvittaessa puolustautumaan kissaa vastaan. Äärimmäisen eläinrakkaana ihmisenä en selviä ikinä tällaisesta tilanteesta kuivin nahoin, joten niin siinä sitten kävi, että kanista tuli uusi perheenjäsen. Täytyy sanoa, että tämä kaveri on osoittautunut varsinaiseksi sydäntenmurskaajaksi, sillä se vaan nuolee ja kerjää rapsutuksia, ja on niin kiltti kuin eläin voi ikinä olla. Kissa saa siitä ainakin henkisellä tasolla seuraa päivisin, vaikkeivat ne nyt vielä rinnakkain nuku.
Tässä sitten toinen sydäntenmurskaaja. Rotu on Kerrynterrieri ja tämä uros on nimeltään Teri. Teri on vanhempieni koira, jonka haimme kasvattajalta yhdessä joulun alla. Vanhemmillani on ollut ennenkin Kerryjä, ja kaikki ne ovat tuntuneet kuin omilta koirilta. Teri on vasta vajaa puolivuotias, mutta kasvaa vauhdilla, enkä meinaa enää jaksaa pidellä sitä. Teri on varsinainen sylikoira, muttei ole vielä tajunnut, että alkaa olla liian suuri kannateltavaksi. Aina sohvalla istuessa se vetää itsensä syliin, koska tullessaan uuteen kotiin sitä pidettiin sylissä niin paljon, että se oppi siihen vähitellen.
Teristä kasvaa arvatenkin suuri uros. Jo nyt se on suurempi kuin aiemmat koiramme, joten nähtäväksi jää millainen jättiläinen siitä kasvaa. Kiltti se on kuin mikä, ja erittäin kuuliainen. Kädet tosin on aina haavoilla, kun hampaat ovat juuri vaihtuneet ja pureminen on jäänyt päälle. Kyllä se vielä oppii tavoille, olen siitä varma. Ja lenkkikaveria olen kaivannut, joten tulevaisuudessa tulen varmaankin kävelemään pitkiäkin lenkkejä sen kanssa.
Translation: These two have stolen my hart. My white little bunny is so precious to me. He is the most kind and social bunny there is and he is constantly seeking my attention. I had a bunny once and I never intended to take another one, until my cat needed a friend (other than a cat) and we had to go to this pet store. We ended up leaving with this white little fur ball and now he is a part of the family. This black puppy is my parent´s dog. It is a Kerry Blue Terrier and this male is called Teri. Teri is now almost six months old and even though he loves being held, I´m not strong enough to carry him any more. He is growing so fast and I can only imagine how huge he may grow…