Loma tuli ja meni! Olin lomalla kahdessa osassa. Ensimmäinen osuus oli 2 viikkoa ja toinen osuus oli 2 vapaapäivää viikonlopun yhteyteen. Kaikki nuo vapaapäivät tulivat enemmän kuin tarpeeseen!

Loman ensimmäinen osa

Siirryin lomalle töistä tiistaina juuri ennen juhannusta. Töiden jälkeen ryntäsin kotiin, pakkasin loput tavarat ja suuntasimme kentälle. Minusta on ihana aloittaa loma, kun voi suoraan vaan unohtaa työt ja kaikki pakolliset jutut kotona. Lensimme isolla porukalla Dubaihin. Lento sinne on siitä ihana, että se on yölento. Aamulla saimme herätä Dubain auringossa ja lämmössä.

Dubain lomaan lukeutui hyvää ruokaa, treenaamista, uintia ja hyvää seuraa! Juhannusbrunssin söimme Hells Kitchenissä. Kokemus oli mielletön! Alkupaloja ja jälkiruokaa sai hakea buffetista. Pääruoka tuotiin, kun sitä pyysit. Ruokailun ajan paikalla oli duo soittamassa covereita tunnetuista biiseistä. Brunssin kruunasi kokkikisa, johon seurueestamme yksi henkilö pääsi osallistumaan. Ikimuistoinen kokemus!

Saavuttuani takaisin Suomen kylmyyteen, minulla oli taas juoksukisat. Juoksu ei tuntunut kulkevan, mutta tein kuitenkin oman virallisen ennätyksen. Mahtoikohan edellisen päivän lennolla olla jotain tekemistä tuon olon kanssa?! Tuosta sitten alkoikin kunnon treeni putki, sillä osallistuin kuntosalini haasteeseen. Haasteena oli tehdä  7 HIIT-treeniä 7päivässä. Itse suoritin haasteen 6:ssa. Olo oli tuon haasteen aikana muutamaan otteeseen todella väsynyt, mutta viimeinen treeni vedettiin kunnon energialla.

Loman toinen osuus

Loman toisen  osuus meni levätessä, treenatessa ja nauttien minulle tärkeiden ihmisten seurasta. Mitään kovin kummallista en tehnyt. Onneksi noille päiville sattui myös ihan hyvä sää, joten sain nauttia ulkoilmasta.

Kaiken kaikkiaan rennosti on lomailtu ja olen tehnyt asioita joista nautin. Sitähän sen loman kuuluu minusta olla! Pian on aika alkaa miettimään syksyä ja sen tuomia uusia tuulia, mutta sitä ennen nautin vielä hetken kesästä!

Ihanaa keskiviikkoa!

Nanne

Niin se vaan on, että toissa lauantaina mä juoksin puolimaratonin. Matkalla juoksemassa mukana olivat siskoni ja poikaystäväni. He juoksivat perässäni, joten näin heidät lähdössä ja maalissa.

Ensimmäiset 16 km meni mun osalta ongelmitta ja oma fiilis oli katossa. Matkalla meitä oli kannustamassa veljeni ja vanhempani. Juoksu kulki ja adrenaliini virtasi. 16km jälkeen fiilis vaihtui hyvästä juoksu fiiliksestä aivan muualle. Jossain kilometrillä 16 bongasin ensimmäiset ensiapua tarvitsevat. Päähäni tuli kaikki kauhukuvat siskoistani ja poikaystävästäni pyörtyneinä Helsingin kaduille. Jatkoin juoksua ja kiristin tahtiani. Kilometri 18 oli kammottava, tiedossa oli ylämäki. Koko matka tuohon asti oli enemmön tai vähemmän juostu paahteessa muutamaa noin 200metrin varjo osuutta lukuunottamatta. Itse kävelin tuon ylämäen, koska en vain pystynyt. Tuntui, että olisin pyörtynyt siihen paikkaan. Tuon jälkeen jatkoin juoksua kohti maalia.

Viimeiset kilometrit tuntuivat pitkiltä. Ja samalla näki keskeyttäneitä henkilöitä ja ambulansseja, huoli omasta seurueesta kasvoi. Siinä vaiheessa jos missä, tajusi ettei tämä juoksu ollut leikin paikka. Lopulta juoksin maaliin ajassa 2h 10min. Ja en voinut olla muuta kuin iloinen omasta suoriutumisestani, vaikka kyllä tuo pieni kävely osuus harmittaa suunnattomasti! Ensi kertaan onkin petrattavaa sitten! Myös muut seurueeni henkilöt pääsivät maaliin.

Maalissa ilmoitin, etten ikinä enää juokse tuota matkaa. Mutta niin se vaan on, että aika kultaa muistot. Nimittäin hieman reilu viikon jälkeen suorituksesta suunnittelen jo seuraavaa puolikkaan juoksua. Sitä ennen on kuitenkin tiedossa muutama 5km ja 10 km juoksu.

Itselleni tärkeintä näissä ei ole voitto, vaan oman suorituksen parantaminen ja parhaani tekeminen! Nautin itse siitä fiiliksestä, joita nämä tapahtumat/ kisat tuovat mukanaan!

Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Nanne