Hyvä lenkki pelastaa maanantain kuin maanantain
Eilen oli ehkä huonoin maanantai ikinä. Sen lisäksi, että 1,5h kirjoittamani blogiteksti katosi yhtäkkiä taivaan tuuliin (eikä ollut tallentunut luonnoksiin niin kuin lilyn usein kysytyissä kysymyksissä väitettiin), hyvin lukemaani tenttiin vastasin väärästä asiasta ja yksi projetki, johon olen nähnyt paljon vaivaa niin asianomaiset ilmoittivat yhtäkkiä suunnitelmien muuttuneen täysin, mutta ”unohtivat” kertoa siitä minulle ja vielä aamulla kun menin kahdeksaksi kirjastoon lukemaan ennen tenttiä niin kirjasto aukesikin vasta ysiltä. Näin. No, jotain hyvää eilisessäkin oli nimittäin, että sain kutsun työhaastatteluun kesäksi. Jipii!
Tentin jälkeen. Katse ja mieli maassa ja oli muuten jäätävän kylmä.
Sitten asiaan. Sunnuntaina oli 18km lenkkipäivä. Juoksu kulki hyvin koko matkan. Tavoitteena oli juosta viimeinen 10km aikaan 55min. Tavoite saavutettiin, vaikka kesken matkan jouduin hakemaan yhdestä kahviosta laastaria siihen pitkään kiusanneeseen rakko-hiertymään ja tämän lisäksi satutin nilkkanikin. Rakko kirveli siinä vaiheessa niin paljon, etten pystynyt juoksemaan normaalisti. Kahvilan tädillä oli sattumalta kunnon rakkolaastaria, joka helpotti kirvelyä heti. Parin sadan metrin päästä hyppäsin vielä jotenkin sisäänpäin kääntyneen nilkkani päälle. Kipu oli valtava hetken aikaa ja pelästyminen yhtä suurta kun koitin arvailla mikä ”naps” -ääni nilkasta mahtoi kuulua. Juoksin kuitenkin loppuun asti. Nyt se on ollut vähän vihlova silloin tällöin, mutta onneksi ei varmaan vakavampaa. Hetken jo pelkäsin koko maraton haaveeni menneen siinä, ainakin tältä kesää. Fiilis oli koko matkan näitä näitä fyysisiä ongelmia lukuunottamatta todella hyvä ja kevyt koko matkan. Kyseessä oli kuitenkin koko kevään tähän mennessä pisin lenkki.
Lenkin jälkeen iloinen kaksikko 🙂
Uskomatonta muuten, että sunnuntain jälkeen ei ole jalat olleet yhtään kipeinä tai väsyneinä. Jotain edistystä on siis tapahtunut. Se jos joku on mahtavaa! Meillä oli kyllä niin hyvä palautuseväätkin. Käytiin mieheni äidin kanssa syömässä Turussa Di Trevi -nimisessä ravintolassa. En ole varmaan koskaan saanut niin hyvää tonnikalapihviä ja suklaafondanttia (herkku, tiiän!). No maanantaina olin taas ihan säädyllinen herkkujen suhteen, hehe.
Tälle viikolle on suunniteltu kolme lenkkiä:
Tänään tiistaina 16km aikaan 1h30min
Torstaina 8km aikaan 45.50min
Lauantaina 10km aikaan 53.30min
Alkaa olla aika kovat aikatavoitteet, mutta ehkei sitä kannata etukäteen kauheasti ajatella ettei noihin kykenisi. Ei ainakaan, jos ei yritä.
Makeaa viikkoa, mä yritän pysyä ainakin pe asti ilman nameja, heh!