Etsitään toivoa, jossa voisi elää!

Lupaus on petetty, nimittäin kirjoittelen täällä ennen kun oon vieläkään juossut. Reiden paraneminen on siinä vaiheessa, että maanantai-illasta lähtien kävelin perjantaihin asti kyynärsauvoilla ja oon syönyt 600mg:n vahvuista Buranaa 3-4 kertaa päivässä.

 

Urheilukentällä sivussa.

Nyt oon jo liikkunut ilman sauvoja, mutta edelleen buranaa kuluu. Välillä oon innostunut kantamaan tavaroita ja tekemään jotain normaalien ihmisten liikkeitä (kuten kyykistellyt), joita oon katunut syvästi jälkeenpäin. Tänään kävin lounaalla keskustassa, josta kävelymatkaa kertyi noin 2km. Lopputuloksena klenkkasin todella pahasti kotimatkalla. Hmm. Lääkärissä kävin keskiviikkona. Sain ohjeeksi levätä. Kiitin syvästi ohjeista. Tänään tulee 5 viikkoa täyteen revähdyksestä. Jotenkin oon jo niin lamaantunut tästä, että ei edes harmita. No okei ihan sairaasti ketuttaa koko ajan. Se näkyy todella äryttävänä luonteenpiirteenä: oon vihanen koko ajan. Ja en jaksa lähteä salille mitään hiton hauistreeniäkään tekemään. Ei kiinnosta. Jotenki tuntuu, ettei se kehitä mua, kuntoa tai hyvinvointia yhtään. Selkä on nyt tullut niin kipeäksi tästä hengailusta, että keskivartalotreenin oon aloittanut. Sitä voin tehdä himassakin, joten sen takia en aio maksaa 24kk ”vain 89e/kk” suoraveloituksena.

Mutta ehkä seuraavalla kerralla kirjoitan seuraavan lenkin jälkeen. Voin kuvitella kuinka ”ihanaa” se tulee olemaan. Just niin fitnessblogimainen ”ihanatreeni” #fitforlife että huh huh. Oon muuten ekaa kertaa elämässäni kävellyt nyt kyynärsauvoilla. Se oli todella kökköä hommaa!! 

Oikein terveydentäyteisiä päiviä kaikille. Muistakaa lämmitellä ja antakaa aikaa palautumiselle, ainakin kovan suorituksen jälkeen!!