Kilometrejä ja kiroilua
Jos olis nyt voinut valita postaukselle kategorian ”pahoinvointi” hyvinvoinnin sijaan olisin sen valinnut. Juoksu itsessään oli täysin toissijainen juttu viime lenkillä. 16 kilometriä taittui todella kepoisasti ja tavoiteaika 1h 38min alitettiin parilla minuutilla. Viime postauksen ja lenkin välillä, muutamassa tunnissa ehti mieli muuttua positiivisen aurinkoisesta synkkään vihanpitoon. Pieni erimielisyys illan aikatauluista aiheutti melkoisen vihanpuuskan, meinasin mielenosoitukseksi jopa jättää koko lenkin väliin. Onneksi tajusin olla luopumatta koko päivän odotetusta lenkistä. Heh.
Olen sellainen suuttuessani, että ensin ”puhun” kovaan ääneen mielipiteitäni asiasta, josta oon eri mieltä ja sitten mökötän puhumatta hetken ja lopulta lepyn. Juokseminen osoittautui todella hyväksi lepyttelykeinoksi. Ajattelin kaikkia mua ärsyttäviä asioita vuorotellen ja yhtäkkiä huomasin 10 kilometriä kuluneen. Toisaalta voisin jopa suositella kaikille pientä vihanpuuskaa ennen lenkille lähtöä niin eipähän tarvitse miettiä askelia ollenkaan. Nyt kaikki helposti nokkiinsa ottavat voivat lopettaa lukemisen, koska seuraa vihanpuuskaista hyvin karrikoitua tekstiä. Voisin vähän avata ajatuksia kilometri kilometriltä.
Ensimmäinen kilsa taittui ajatellen, ette hitto vie olis jo tää lenkki ohi, olis pitäny vaan jättää menemättä, mutta samalla ajattelin, että tuntuupa helpolta ja kevyeltä ja mennäänpä me hyvää vauhtia eteenpäin. Mies taisi ennen ensimmäisiä liikennevaloja sanoa jotain, että ”nyt ei tuu autoja, voidaan mennä”. Huomasin tilaisuuteni tulleen kun huomasin myös vihreät valot ja koin mielihyvää sanoessani että ”yleensä kun on vihreet valot, autoja ei tuu ja voi mennä”. Mies siihen sitten että ”ok. en taida sanoa sitten mitään”.
Hiljaisuus säilyi seuraavan kilometrin. Juoksimme baanaa pitkin, jossa muistan miettineeni skeittipaikan ohi juoksiessani kuinka ääliöitä päättäjiä Helsingissäkin on. Skeittipaikan rakentamisen jälkeen lähellä olevilta asukkailta oli tullut valituksia skeittaavista nuorista. Yllättävää! Mitä tekivät päättäjät? Ottivat asfaltin pois skeittialueen ympäriltä, että skeittaus estetään. Noh, alueen suunnittelija onneksi pisti takaisin ja muistutti suunnitelleensa paikan sillä ehdolla, että siellä oikeasti saisi skeitata. No, sitten kolot täytettiin asfaltilla ja nyt siellä saa taas skeitata. Ei tosin koska tahansa vaan sitä on rajoitettu klo. 8-20 ajalle. Jääkin monta tuntia päivässä aikaa normaalia arkea elävälle nuorelle käydä skeittaamassa alueella kun kahdeksalta pitää poistua. On se kumma kun kalja alkaa maistumaan nuorisolla iltasella kun kaikki muu on kielletty…?! Ja kumma kun ne rahat ei koskaan riitä mihinkään…
Kolmannella kilometrillä meidän ohi juoksi meitä selvästi vanhempi, pelkkä t-paita päällä juokseva pitkätukkainen mies. Muistan ajatelleeni kuinka ärsyttävää on liian vähissä vaatteissa urheilevat ihmiset. Myös pitkät tukat miehillä ärsyttivät. Ja ennen kaikkea keltapaitaiset pitkätukkaiset miehet. Ohi meno siinä nyt taisi kuitenkin vaan ärsyttää.
Mitäs sitten. Aloin miettimään seuraavilla ainakin kolmella kilsalla juoksumotivaatiota ja miksi sitä oikeen teen. En keksinyt syytä ennen kuin alkoi taas ärsyttämään. Kaikki motivaatiolauseet ja sanonnat, etenkin kaikki ”fitspiration -quote” -tyyppiset kliseiset kökkölauseet. Myös kaikki lifestyle -tyyppiset motivaatio -elämänohjeet, joita nykyään näkee kaikenlaisina ällöttävinä kaunokirjoituksina joka paikassa. ”Don´t stop when youre tired, stop when youre done” tai ”be the best you could possibly be”. No joo yök silti. Sitten mietin kaikkia bloggareita, jotka ärsyttää. Ehkä eniten koko some-maailmassa semmoset yltiöpositiiviset ihmiset, joista paistaa läpi se miten kaikki yritetään saada näyttämään niin romanttiselta ja ihmeelliseltä ja hienolta. Semmoset, jotka ei koskaan tuo sitä niiden elämän realismia esille. Jotka tulee kotiin, katsoo seinällään olevaa vaaleanpunaista huoneentauluaan, jossa on koukero-kaunokirjoituksella kirjoitettu ”ihania” elämänohjeita tyyliin sisäisen kauneuden merkityksestä. Tää ihminen ehkä huokaa lähiluomuyrttirooibositsetehtyteemuki kädessään kuinka sisäisesti kaunis hän on (myös ulkoisesti, ainakin filtterin läpi) ja ihastelee yrttejään parvekkeella, asettelee koriste-esine asetelmiaan uudestaan, ottaa pesupähkinänsä pellavaostoskassistaan ja miettii kuinka kohta saa haistella puhdasta pyykkiä ja asetella niitä kuivumaan valkoisessa sifonkimekossaan takapihalla auringonpaisteessa. Kaiken tämän kruunaa uusi Louis Vuittonin 1500 euron käsilaukku, johon mahtuu juuri ja juuri se poskipuna ja huulikiilto, jossa on ihanasti glitteriä. Ja nää ihmiset pitää tätä kulissia yllä päivästä toiseen. Kunnes heidät tapaa livenä ja alkaa sen päivänen valitus. Kaikesta, miten masennus meinaa iskeä ja arki on tylsää. Niinpä.
Tän jälkeen tuli tää vastaan 10km kohdalla Katajanokalla..
Ja ai että alkoi naurattaa. En vielä tietenkään antanut itselleni lupaa nauraa ääneen. Mutta saman tien tuli hyvä mieli. Oikeestaan kaikki iskulauseet ja elämänohjeetkin alkoi tuntumaan siltä, että niillä vois olla joku idea. Ja pitkähiuksiset miehet on usein tosi symppiksiä ja tekee heidän olemuksistaan iloisen rentoja, mutta näyttävät silti yleensä särmältä ponnari päässään. Keltaiset paidatkin on mun mielestä ihanan keväisiä näin kevättä kovasti odotellessa. Ja oikeestaan elämän romantisoinnillahan vaan yritetään tehdä arjesta juhlaa, mikä olisi kaikille meille suomalaisille hyvä asia – nähdä asiat välillä vähän toisella tavalla. Teen juonnistakin voi tehdä juhlavan hetken. Miks ei. Ja olin taas niin rakastunut mun mieheen kun se sanoi jotain tosi humoristista pilkaten mua ja mun mykkäkoulua. Ja koko lenkkikin meni hyvin.
Lenkin jälkeen oli vähän aikaa tosi huono olo siis fyysisesti. Ehkä se oli rangaistus mun ilkeistä ajatuksista. Varmaan vaan nestehukka. Join yli litran tuoremehua ja litran vettä. Olo parani onneksi ja oli aivan mahtavan raukea ja onnellinen. Taas päästiin tavoitteeseen!!
Jos joku pääsi tänne asti. Onko teillä joskus ärsytyksen hetkiä ja asioiden suurentelua vai kuulutteko romantisoijiin ja osaatte pitää sisällä?
Hyviä lenkkejä teillekin ;)