Ei tauko juoksijaa pahenna

Viiden päivän juoksutauon jälkeen juoksu tuntui aluksi tahmealta. Se saattoi myös johtua kovasta vastatuulesta. Kyllähän ne koivet ehtivät 22 kilometrin aikana mukavasti ”aueta”, joten en ollut asiasta kovinkaan huolestunut. Lenkin vauhtiohjeistus oli tällä kertaa ”kevyt”. Ekaa kertaa tällä ohjelmalla juoksimme siis ilman aikatavoitetta. Se oli suorastaan rentouttavaa. Lopulliseksi ajaksi tuli 2h 11min, eli keskinopeus oli todella rento 6min/km. Oli ihanaa lönkytellä auringonpaisteessa, eikä vastatuulikaan haitannut ainakaan henkisesti, koska sen läpi ei tarvinnut puskea paniikissa aikatavoite takaraivossa.

Mieheni kantoi vettä vesirepussa, joka on muuten rumuudestaan huolimatta todella kätevä. Se on osoittautunut kaikkia pullovirityksiä moninkertaisesti paremmaksi vaihtoehdoksi. Siihen mahtuu kaksi litraa nestettä, jota ei ikinä jaksaisia kantaa pikkupulloissa vyöllä. Eihän parin tunnin lenkillä viileällä kelillä välttämättä nesteytystä ihan kaikki tarvitse, mutta itse koen sen psyykkisesti jotenkin helpottavalta ajatukselta. Vesihörppy on iso palkinto tietyin väliajoin. Tunne suun kostumisesta on todella miellyttävää aika ajoin 🙂

Ens viikolle on luvassa kolme lenkkiä:

Maanantaina 16km aikaan 1h 30min

Keskiviikkona 12km aikaan 63min

Sunnuntaina MASKUN PUOLIMARATON eli 21km niin kovaa kuin mahdollista!! 

Nyt on jotenkin tosi positiiviset fiilikset taas juoksemisesta. Jotenkin semmonen olo, että tästä tulee vielä jotain ja juokseminen on kivaa. Huomenna tarkoitus siis jatkaa 16 kilsalla Turussa ennen parin yön Helsingin reissua. Koulussa alkaa muuten huomenna yleisurheilukurssi, joka alkaa seiväshypyllä. Aika jänskää.