Hiiohoi ja puolimaraton takana puolen vuoden juoksutauon jälkeen!!
Herttinen, että voi tyttö olla iloinen. Viime sunnuntaina kävin Vantaalla juoksemassa puolimaratonin. Jälki-ilmoittauduin viime tingassa. Olin jo aikaisemmin hieman uneksinut Vantaan puolikkaasta kun pääsin noin kuukausi sitten juoksemaan pari lyhyttä lenkkiä ilman reiden jatkuvaa vihlontaa. No alkuinnostus jäi lyhyeen kuumeen noustessa 40 asteeseen ja sen pysyessä siellä monta päivää. Siitä koitunut jälkiflunssa esti juoksemisen monta viikkoa. Flunssan kuitenkin mennessä ohi, päätin ilmoittatua hommaan ilman mitään tavoitteita. Paitsi maaliin piti päästä alle kahdessa tunnissa ;)!! Vähän oli nenä vieläkin tukossa ennen juoksua, mutta en antanut sen häiritä vaan vetäisin Duactia naamaan (virhe!! ja siitä myöhemmin lisää).
Juoksu meni harjoittelun määrään nähden hyvin ja tavoite täyttyi. Ajaksi tuli 1h 56min, joka on 6min huonompi kuin ennätykseni Maskun maratonilla huhtikuun alussa. Tämän jälkeenhän seuraavana päivänä reiteni revähti, enkä ole sen jälkeen pystynyt juoksemaan kuin muutaman hassun kokeilukerran… Juoksu oli jopa liikuttava kokemus. Tuli niin monta kertaa mieleen ne hetket, kun en päässyt liikkumaan ja kun menin, se kipu joka siitä syntyi ja lähinnä se psyykkinen tuska, joka siitä kaikesta muodostui. Suurimmat tunteet nousivat pintaan kun muistelin niitä hetkiä, kun kävin kannustamassa miestäni niissä tapahtumissa, joihin en itse vamman takia päässyt. Oli se vaan hienoa siellä olla taas itsekin lappu rinnassa runnomassa ruhoaan kohti maalia muiden hullujen keskellä 😀 Jotenkin hölmöä touhuahan se on jos sitä nyt täysin järjellä ajattelee. Sitäkin hauskempaa kyllä!!
Voin suositella Vantaan maratonia kaikille hyvää aikaa metsästäville, koska maasto on tasainen ja puolikasta juoksevalle kaksi kympin kierrosta ei ole liian tylsä. Itse tykkään näistä tuplakierroksista. Jotenkin tuttuus toisella kierroksella helpottaa ajattelemaan tavoitteita maaston eikä ajan kautta. En tiedä mikä siinä on, mutta mulla toimii. Koko mara ei menis ehkä neljällä kierroksella.. en tiiä, hyi!
Mulla oli ekaa kertaa tapahtumassa sykemittari, semmoinen ihana valkoinen Suunto Ambit2. Sillä pystyy pulssin lisäksi seuraamaan vauhtia, kelloa, aikaa, piirtämään reittejä, mittamaan matkaa jne… Mutta tosiaan juoksun jälkeen mielenkiinnosta katselin miltä sykkeet näyttivät juoksun aikana. Keskisyke 189 ja maximi 203. Ei voi olla totta!-ajattelin. Onhan ne aina olleet korkealla, mutta joku raja. Koko juoksu meni kuitenkin melko kevyesti, eikä missään vaiheessa tuntunut, etten olisi voinut juosta kovempaa, eli maksimissa en usko edes käyneeni. Olin jo vähän jännittynyt, kun illalla syke ei laskenut alle 80 vaan pyöri jopa 90:ssä, vaikka makoilin sohvalla.
Aloin miettimään voisiko joku tekijä vaikuttaa sykkeeseen. Googlailin Duactista ja siitä löysin, että sivuvaikutuksena voi olla sykkeen nousua. Otinhan kapseleita kaksi kappaletta. Suihkautin vielä Otrivinia kumpaankin sieraimeen oikein kunnolla. Löysin sitten googlen avulla, että näitä ei saisi käyttää yhdessä verenpaineen ja sykkeen nousun takia. Huh. No ei ihme. Eipä kannata leikkiä noillakaan ns. harmittomilla lääkkeillä.
Eilen keskiviikkona kävin juoksemassa ja päätin juosta niin alhaisilla sykkeillä kuin pystyin. Vauhti oli kamalaa, hidasta, tylsää, mutta syke pysyi 130-150 alueella koko lenkin. 1,5h meni ”nautiskellessa”. Lopussa juoksin vetoja ja yritin saada sykkeen niin ylös kuin pystyisin. Helpotuksekseni syke ei noussut melkein millään yli 170 ja maksimi taisi olla kovimmassa vedossa 180. Eli taidan sittenkin olla melko normaali, eikä peruskestävyys olekaan ihan niin huono kuin pelkäsin. Syksyn oon silti luvannut itselleni painottuvan peruskestävyyden parantamiseen, eli hidasta, pitkää lenkkiä luvassa ainakin kerran viikossa.
Kävin muuten tänään tarjoushaukan elkein LIDLISSÄ hakemassa uudet juoksuhousut, -sukat ja pitkähihaisen juoksupaidan. Ennestäänkin Lidlistä on tullut ostettua parhaimpia juoksuvaatteita heti Niken jälkeen. GO Crivit!
Lidlin ja terveyden innoittamana uusi maraton on jo haaveissa. Se tulee varmistumaan näinä päivinä. Holmenin ohjelma tulee vielä tässä lähiaikoin käyttöön ja sen verran voin paljastaa, että maraton tulee todennäköisesti sijoittumaan ulkomaille. Parempi siis pysyä kondiksessa ;)