Juoksutauon laiminlyöminen ei kannata
Ei ees tee mieli kirjottaa. Ärsyttää niin paljon. Kirjotan silti, koska joka kerta se on helpottanut. Reisi särkee, vaikka jäätä ja buranaa kuluu saavikaupalla. Pidin melkeen taukoa 4 päivää. Niin, siis en juossut yhtäjaksoisesti ainakaan montaa sataa metriä, no en ainakaan montaa kilometriä. Koulussa oli tosin suunnistusta, jossa tuli käveltyä ja juostuakin jonkun verran… ja pyöräilin koulumatkat, mutta muuten. Tuntui, että homma meni eteenpäin ja perjantaina olin niin varma, että tilanne on jo niin hyvä, että 12km lenkki ilman aikatavoitetta voisi olla jopa odotettu loppusilaus paranemiselle. Ekat neljä kilsaa olikin aivan mieletöntä. Niin hyvältä juoksu ei ole tuntunut ikinä.
Ekassa ylämäessä, vajaan viiden kilsan kohdalla reittä vihlasi niin, että huusin…vähän. Se meni ohi, kunnes seuraavassa alamäessä huusin…paljon kovempaa. No hyvin hitaasti hölkäten pystyin siirtymään hieman kipua sietäen kotiin. Yhteensä vajaan 10km jälkeen tunsin itseni surkeaksi häviäjäksi ja jalkani maailman suurimmaksi petturiksi.
Kotona olo oli ihan ok. Kylmäpussin ja buranan jälkeen ainakin. Yöllä viiden aikaan kuitenkin heräsin melkoiseen särkyyn. Uudelleen nukahtaminen vaati pakastepapuja ja taas buranaa.
Tänään kävin urheilukaupassa ostamassa kompressoivan tuen, joka tuntuu ihan hyvältä. Fyysisesti paremmalta kuin ilman ja henkisesti paremmalta kuin sitomani ideaaliside. Torstaina kauppareissun päätteeksi huomasin nimittäin kävelleeni sidettä ainakin 30cm lahkeesta perässä laahaten. Ilman tukea en pystynyt tänään aamulla kunnolla kävelemään, joten uusi hieno Nike (tietty) parantaa varmasti paremmin kuin mikään muu. Ostin myös pakastimen täyteen pakastemarjoja ja pakastehedelmiä (mangoa), joilla koitan kylmävaikutuksen jälkeen parantaa fiiliksiäni smoothien muodossa. Jos vaikka saisin endorfiinit juoksun sijaan pakasteesta enkä herkkukaapista. Muuten saan kärsiä tän vaivan jälkeen suklaavyötärön aiheuttamista nivelkulumista ennenaikaisesti.
Kaiken tän lisäksi joudun myöntämään olleeni väärässä. Geokätköily oli jännää. Löysin kaksi kätköä, hahaha. Toisessa oli yks jännä esine ja kätkön oli sen sisältämän vihon mukaan löytänyt vaikka kuinka suuri joukko ihmisiä ja vaikka mistä, ympäri maailmaa. Toinen oli piilotettu tosi jännään paikkaan ja oli niin hauskaa löytää se. Huh.
Lupaan pitää viikon juoksutauon. Ja jos tää ei sillä mee ohi… sitten en kyllä tiedä mitä teen. Tekis mieli syyttää jotain tästä, no syytänkin… vähän. Mutten kyllä täällä paljasta ketä. Tekin syyttäisitte jos tietäisitte.
Tässä kelissä olis ihan mielellään juossut vielä pari lisäkilsaa…
Makoillaan nyt tässä sitten, kun kerran on pakko.
Terveisin,
Mercatch ;)