Lenkkarifriikin kootut selitykset
Tällaisena juoksuvälipäivänä (jo toisena) kun haaveilen jo juoksemisesta, on kiva raportoida vähän siitä minkälaisilla vaatteilla tulee juostua. Aloitetaan mielenkiintoisimmasta eli LENKKAREISTA!! Ai että ne vaan on niin ihania, myös lenkkipolun ulkopuolella. Rakastan sitä, että niken free -kengillä voi nykyään kävellä ihmisten ilmoilla näyttämättä juntilta. Mitä juntimmat, sitä hipsterimmät.
Laskettiin tänään, että meidän kahden hengen taloudesta löytyy 18 (KAHDEKSANTOISTA!!!) paria lenkkareita. Niistä yli puolet on nikejä (free -mallia).
Mikä on kuitenkin hyvää, niin mitkään niistä ei oo jääny käyttämättä. Jokaiseen pariin on muodostunut vahva tunneside ja jokainen kenkä muistuttaa jostain tapahtumasta tai elämänvaiheesta ja asioista, mitä on tullut lenkeillä käsiteltyä. Melkein kaikkia on käytetty juostessa ja nyt haluan selittää.
ON Cloudsurferit (kuva yllä) on parin vuoden takaa (kuvassa mieheni versiot, koska omat olivat toisella paikkakunnalla) ihan mielettömän ihanat kengät. Pohja on joustava ja todella vaimennettu noiden pylpyröiden takia ja kenkä on uskomattoman kevyt. Juoksin tosin muutamassa kuukaudessa niistä nuo kaikki pylpyrät rikki, enkä raaskinut maksaa 200e kahden kuukauden kengistä toiste, niin päätin yrittää jotain muuta. Olen tosin vieläkin kuivalla välillä juossut niillä vaihtelun takia ja toimivat ihan ok silti. Näillä on tullut juostua vähintään yksi puolikas, HCR viime toukokuussa.
Seuraavat ONeista olivat ja ovat nuo Nike Freen 3.0 , jotka ovat edellistäkin kevyemmät ja pohja on niin löysä kun freen kengiltä voi vaan toivoa. Eivät ole hiertäneet koskaan mistään ja noiden ansiota ovat varmasti jokaisen pienen lihaksen kehittyminen jalkapohjissa. Ihan puhki ovat nuokin ja isovarpaan kohtaakin on parsittu jo ainakin neljästi, mutta vielä en ole raaskinut heittää pois. Vähän on tainnut pohjakin löystyä alusta ja kuluakin melko ohueksi. Käytin näitä aikoinaan joka lenkillä. Näillä on tullut juostua ainakin yksi puolimaraton, Espoon rantamaraton, viime syksynä.
Edellisten jälkeen ostin Niken Free Run 2 -kengät, jotka ostin puhtaasti ulkonäön perusteella netistä. Ihan hyvät kengät kävelyssä, mutta eivät olleet juoksussa koskaan lempparit vähän jäykän olemuksensa ja kapean sekä joustamattoman lestinsä takia. Vähän hiertävät päkiän reunalta pikkuvarpaan tyvestä. Jonkun tapahtumankin taisin noillakin juosta, taisi olla Kustavissa viime kesänä helteinen Lohihölkkä. Matkana oli 14km. Hauska tapahtuma, suosittelen kaikille!!
Ai että. Sitten on nää mun tän hetken vauhtitossut: Nike Free Flyknitit, jotka ovat hyvät jalassa. Vähän niin kuin olisi kompressiosukat jalassa. Yllättävän jämäkät, vaikka kuitenkin pehmeät, perus ihanalla free pohjalla varustettuna. Aika rumat mun silmään, mutta eipähän tuu käytettyä vapaa-ajalla ja näin säilyvätkin ehkä juoksukuntoisina pidempään :) Näillä juoksen lyhyemmät lenkit (alle 15km). En ole näillä vielä ehtinyt testata tapahtumia, mutta joihinkin pääsevät varmasti.
Näiden toivon pääsevän vielä vitriiniin: Adidaksen Boostit, jotka ostin pari viikkoa sitten pidemmille lenkeille pienen vaimennusominaisuutensa takia ja tarkoituksena olisi, että näillä ylitetään se maratonin maaliviiva vielä. Vielä en ole katunut, yllättävän hyvät ja kevyet sekä huomaamattomat juostessa, vaikka eivät Niket olekaan, hehe.
Yllä olevat yli 10v vanhat Adidakset olivat viime talvena muutaman kerran taas käytössä tosi liukkaalla ja jäisellä kelillä. Ruuvasin itse niihin lyhyet ”ilmastointiruuvit” ja pitävät kuulkaas todella hyvin. Suosittelen kaikille ennen kuin heitätte vanhat lenkkarit pois, kokeilemaan moista ensi talvena. Tää hupi maksoi alle 50 senttiä. Ruuvit ostin Motonetistä ja ohuempiin kohtiin pohjista napsasin vielä voimapihdeillä pätkän ruuvia pois (pito riittää jalkapohjan ulkopuolella).
Sitten on vielä toiset Nike Free Run 2 -kengät sisäpeleihin liikkatunneille, jumppatunneille, salille ja juoksumatolle. Ei valitettavaa, koska ovat niin hienotkin vielä mun mielestä.
Tänään sain itse lukiessani tenttiin, mieheltä kaupungilta tuliaisina foam rollerin. On jo kauan pitänyt moinen hankkia kotiin, mutta on vaan jotenkin jäänyt. Sillä saa aivan mielettömän hyvin availua alaraajojen lihaksia ja kalvoja, varsinkin tuota reiden ulkosyrjässä olevaa inhottavaa kalvoa (ITB) jota ei oikein muuten pysty venyttämään.
Kuvan koira ei liity tapaukseen.
Ja tänään poikkesimme herkkulakosta oikein urakalla. Päätimme sen pätevän nyt siis 6 päivää viikossa ja ai että maistui pizza ja Ben & Jerrysin jätski namilta :b (No okei oltiin me eilenkin BBQ -buffetissa, hahah)
Ei muuta ku taas jädekipolle, moooi <3