Testijuoksuviikolla Janne Holmen ei ole käskyttämässä juoksemaan kuin kahdesti. Liika vapaa-aika on ilmeisesti saanut muuttamaan ajatuksia teoiksi. Olen nimittäin ilmoittautunut kolmeen juoksutapahtumaan ja pari olisi vielä suunnitelmissa. Yksi niistä tosin on kesän päätapahtuma: Paavo Nurmi -maraton, mutta sekin on nyt vihdoin hoidossa.

Ensimmäinen puolimaraton (tapahtumassa) juostaan jo kolmen viikon päästä Masku-maratonissa 13.4. Se tulee korvaamaan samaisen viikon 22 kilometrin lenkin.

Seuraava puolikas juostaan Helsinki City Runissa edellisestä neljän viikon päästä 10.5. Tämä korvaa jopa 30km lenkin, mutta en ole ajatellut harmitella puuttuvia kilometrejä. Vauhti tulee olemaan kuitenkin kovempi kuin itse treenatessa, joten harjoituksen kuormittavuus on todennäköisesti samaa luokkaa. Tuleepahan harjoitettua vauhtikestävyyttä, jossa mulla on ehkä kaikista eniten tekemistä. Tosin tuntuu, että sillä saralla ollaan oltu ihan nousujohteisia.

Näiden kolmen lisäksi suunnitelmissa on Kustavissa järjestettävä lohihölkkä 7.8, joka tosin on vain 12-14km. Vähiten tunnettu, mutta kaikista kilpailuhenkisin tapahtuma on äitini järjestämä ”leikkimielinen” ”Leenan lenkki” heinäkuussa Leenan päivän aikaan, jossa matkana on 16km ja lenkki juostaan Kakskerran järven ympäri. Siellä on kyllä aina hyvät jälkimainingit ruokineen. 

Hassua miten vielä ehkä kuukausi sitten maratontavoitteena oli juosta koko homma läpi ilman mitään paineita ajasta. Olen kuitenkin huomannut kuinka nopeasti tavoite vaihtui alle neljään tuntiin… ja itseasiassa nyt kun olen noudattanut Holmenin 3.45 -tavoiteohjelmaa onnistuneesti olen alkanut oikeasti miettimään miten harmillista on jos tuo aika ylittyy paljon. Ihan rehellisesti, en kyllä usko millään pääseväni siihen, mutta samalla toivo rajan alittamisesta tai siihen suunnalle pääsemisestä on kova. Jotenkin jopa ärsyttää miksi aina pitää yrittää jotain saavuttamatonta niin kovasti ja usein sen takia joutuu pettymään. Miksei voisi olla tyytyväinen ensimmäisellä maratonilla pelkästä maaliviivan ylittämisestä, enhän ole varma että sekään tulee onnistumaan. No enhän uskonut viime viikolla pääseväni tämänkään viikon tavoitteisiin..  😀

Olen lähiaikoina lukenut paljon kokemuksia Holmenin harjoitusohjelmasta juoksufoorumeilta. Ensinnäkin, uutena foorumien lukijana, on muuten todella vaikea löytää esimerkiksi juoksija -lehden keskusteluista mitään järkevää esimerkiksi juuri niitä kokemuksista. Tuntuu, että se on suurimmalle osalle ”juoksijoista” eräänlainen pätemisen paikka ja omien suoritusten kehuskelualue. Luin yhtäkin ketjua ainakin 20 sivua enkä siihen mennessä lukenut yhtään järkevää tai faktoihin/oikeisiin omiin kokemuksiin perustuvaa kommenttia. Ihan käsittämätöntä. Yhtenä esimerkkinä on erään henkilön kommentti juoksuohjelmasta, lähinnä arvelu siitä miten kyseistä ohjelmaa voisi olla vaikea soveltaa Holmenin antamalla laskukaavallakaan hitaammille tavoitteille kuin 3.45/42km ja antoi esimerkiksi 5h. No toinen oli sitten pätenyt siihen, että maraton viiteen tuntiin ei ole juoksemista, että kyseinen kaveri käveleekin nopeammin. Näin. Voisin sanoa tähän, että kiitos paljon mielipiteestäsi ***** ********! Mistä näitä tyyppejä tulee? No mutta jos palaan taas asiaan niin pienen selailun jälkeen löysin oikeita kokemuksia ja kaikki, jotka olivat tätä ohjelmaa noudattaneet onnistuneesti olivat saavuttaneet maratontavoitteensa ohjelman antamassa ajassa. En tosin tiedä minkälaisella taustalla kyseiset kaverit ovat aloittaneet treenaamisen. Ja toiseksi, palstan luonne on sellainen, että ei sinne epäonnistujat paljoakaan kirjoittele.

Etten kuulosta ihan itsesäälissä kieriskelevältä niin tän päivän muista kuulumisista sen verran, että olen juuri tullut työhaastattelusta kesäksi. Hakijoita oli kuulemma ollut 45, joista 6 kutsuttiin työhaastatteluun. Loppuviikon fiiliksistä voi sitten päätellä olinko yksi kuudesta… Silti vähän laulattaa 🙂

Työ(haastattelu)matkapyöräilyä.

Tälle päivälle on suunniteltu 9km lenkki aikaan 49.5min. Keskinopeuden tulisi olla siis 5:30min/km. Kuulostaa oikeen sopivalta 🙂