Hyviä ja huonoja lenkkeja sekä hyviä uusia juoksuvaatteita
Tällä kertaa kirjoittelen koko viime viikon juoksulenkeistä kerralla. Viime viikko oli tosiaan sellainen, että en vaan millään ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne. Olin alkuviikon luokanopettajan sijaisena ja yritin käydä samalla koulua ja palauttamaan viime hetkessä miljoonia esseitä erinäisistä aiheista. Juoksemiseen riitti onneksi hyvin aikaa… ja shoppailuun ja päiväunet taisin nukkua ainakin kolmena päivänä 😀
Juoksulenkkejä oli viime viikolla kolme:
Ma tavoitteena 10km, 56min –> juoksin 10km tasan tunnin (selityksiä myöhemmin)
To tavoitteena 12km, 67min –> juoksin n.10km n.tunnin (paljonkin selityksiä myöhemmin)
Su tavoitteena 16km, 1h 38min –> juoksin 16km, 1h 32min (ei selityksiä)
Selitykset maanantain lenkille ovat oikutteleva koirani. Se ei suostunut juoksemaan eteenpäin sen jälkeen kun sattumalta törmäsimme veljeeni lenkkipolulla, joka sitten hetken päästä lähti toiseen suuntaan. Koira oli niin haltioissaan veljeni näkemisestä, että kaihoisasti vain odotti hänen saapumistaan takaisin. Valehtelematta, se ei suostunut kävelemään/juoksemaan ja myönnän, että yritettiin melkoista kiskomistakin mutta EI.
Selitykset torstain lenkille ovat TAAS oikutteleva koirani. Tällä kertaa se ei suostunut juoksemaan suoraan vaan halusi koko ajan sivuun haistelemaan jotain ja jyrsimään erilaisia keppejä sun muita. Silloin päätin, että se saa olla viimeinen kerta kun tämän harjoitusohjelman mukaan juoksiessani otan koiran mukaan. Muutenkin koko lenkki oli ehkä elämäni huonoimpia. Otin uudet kuulokkeet korviini, jotka kotona tuntuivat toimivat hyvin. Ulos mentäessäni ne alkoivat kuitenkin heti rätisemään ja pätkimään. Lisäksi akku loppui puhelimesta puolessa välissä lenkkiä. En siis voinut kuunnella musaa, enkä mitata lenkin pituutta, enkä keskinopeutta, koska en aluksi katsonut kelloa tai mitannut reittiä etukäteen. No ehkä kaksi kilsaa ei pilaa koko maratonhaavettani kerralla, mutta siltä se melkein tuntui juostessa.
Oon huomannut tässä tämän projektin edetessä, vaikka normaalisti olen mielellään aika suurpiirteinen monessa asiassa, niin urheilussa haluan olla just enkä melkeen. Jos juoksukalenterissa lukee ”lenkki 12km, 60min” niin silloin se juostaan ja siihen aikaan tai muuten koko hommasta ei tuu mitään. Ja yksikin epäonnistuminen tekee sen fiiliksen, että usko itseen alkaa loppumaan hetkeksi ja mielummin luovutus kuin suurpiirteinen ohjelman noudatus. Ehkä se on myös huonoa itseluottamusta tai jotain.
Eilinen 16km lenkki <3 <3 <3. Aivan ihana. Sai taas muistamaan miksi tätä teen. Paras lenkki, jonka oon juossu varmaan ikinä. Tavoiteaika alittui 6 minuutilla, mutta jäi vielä semmoinen olo, että olisi voinut kiriä vaikka kuinka ainakin lopussa. Mies halusi piirtää meille lenkin sports trackeriin ja noudatimme sitä. Juostiin Turussa ja osa lenkistä juostiin tavoitelenkin; Paavo Nurmi -maratonin reittiä jokirannasta Ruissaloon ja takaisin. Mies ilmoitti noin 700m ennen puoltaväliä, että kohta 8 kilsaa mennyt, niin rehellisesti en ollut uskoa korviani tai miestäni! 8 kilometriä, TAKANA!! Se on ollut ennen mun perusmatka, jopa alle sen ja tuntui, ettei vielä oltu päästy edes alkuun. Ihan mielettömän kevyt fiilis koko matkan alusta loppuun ja keskinopeus kasvoi puolen välin jälkeen ihan hyvinkin vielä.
Selitys voi löytyä ennen lenkkiä tapahtuneesta 3h shoppailuretkestä eri urheiluvaatekauppoihin, joissa kilahti rahaa kassaan melkoisia summia. Itselleni lähti mukaan juoksutakki, juoksutrikoot, juoksupanta, sukkia ja miehellä kahdet juoksuhousut, joista toiset on niken kompressiomalliset. Kuulemma tuntuivat hyvältä. Voi olla, että itsekin pitää vielä käydä ostamassa kompressiotrikoot. Kompressiosukat oon kokenut silloin tällöin käytettynä kivoiksi, mutta tuntuu, että jos niitä on käyttänyt paljon putkeen niin ne ei jotenkin vaikuta enää. Kuvassa koko uusi juoksusetti päällä. Jalassakin ovat melko uudet Niken freen flyknitit, jotka ovat siis Nike freen perus pohjalla, mutta kenkäosa on kudottua paksua sukkaa. Todella kevyet ja joustavat, mutta pysyvät hyvin jalassa. Toimivat tosi hyvin erityisesti lenkeillä 12km ja alle. Pitkillä lenkeillä asfaltilla ja kovalla hiekka-alustalla mun nivelet kaipaa joustoa jalkapohjien alla. Yleensä oon juossut pitkät lenkit ON cloudrunnereilla, jotka on aivan superihanat lenkkarit, mutta mun nykyisten pohjat on jo juostu puhki.. Sellaiset olis varmaan kyllä hyvät vielä ostaa lähitulevaisuudessa, että ovat maratonkunnossa. Eivät maksa kuin 200e… Opiskelijabudjetti vähän kärsii tästä välineurheilusta 😉
Täytyy vielä vähän hehkuttaa kuinka hyvää ruokaa tehtiin lenkin jälkeen. Ja kuinka hyvältä se maistui myös sillon. Kermaista Gnocchikastiketta, jossa oli kerman lisäksi tuoretta avokadoa, sokeriherneitä ja parmankinkkua. Helppo ja nopea setti nälkäiselle kaverille.
Ja herkuton helmikuu jatkuu mulla vielä ens viikonloppuun. Oon pysynyt ruodussa hyvin, ei oo tehny ees mieli. Lauantaina tulee kyllä syötyä ja juotua herkkuja sitten miehen 30-v juhlissa. Herkuton meininiki on ollut tosi hyvä testi itselle ja oon ilonen, että oon onnistunut siinä. Ajattelin jatkaa sitä kyllä ens viikonlopun jälkeen vielä niin, että koittais arkipäivät elellä ilman ja viikonloppuisin vois herkutella.
Urheilullista viikkoa kaikille, mä painelen kouluun… uimaan 😀 hehe.
