Tb: tasan vuosi ekasta ultrasta ja juoksukisat (ja maalipomput) sen jälkeen

Iloista maanantai-iltaa!

Tänään fb muistutti ystävällisesti siitä, että juoksin ensimmäisen ultramatkani tasan vuosi sitten. Kyseessä oli Puolassa järjestetty Lemkowyna Ultra Trail ja 70 kilometrin taivallus etelän vuoristossa. Kisa meni hyvin ja muutenkin matka sujui hyvässä seurassa loistavasti. Tuosta kisasta syttyi palo juosta ultramatkoja tulevaisuudessakin. (: Sen kunniaksi pieni kertaus vuoden aikana sen jälkeen juoksemistani kisoista!

 

24.10.2015 Lemkowyna Ultra Trail 70km, Chyrowa-Komancza, Puola.

Aamuseiskalta lähtölaukaus jonka jälkeen vietin n. 10,5 tuntia Etelä-Puolan poluilla. Kisa oli todella hyvin järjestetty ja puolenvälin rajuja vatsaongelmia lukuunottamatta juoksu kulki. Huolloissa kului aikaa paljon (kurpitsakeitto ja kirpeät matokarkit <3), valitettavasti tosiaan vatsa oireili. Onneksi tuo meni lopulta ohi eikä tarvinnut keskeyttää. Jossain 55 kilsan kohdalla koin sellaisia euforian tunteita joita en muuten muista koskaan aiemmin kokeneeni. Jos joku miettii, miksi kukaan haluaa juosta pitkiä matkoja, niin oma vastaukseni on juuri tuo hetki. Niitä varten kannattaa vähän kärsiäkin. 😉

 

Iloinen polkujuoksija ekan ultran jälkeen

Puolan poluilla

Ei kisaa ilman maalipomppua. Oli sumuinen tai ei, oli matkaa 10 tai 70 km.

 

16.11.2015 MaraCuba half marathon, Havanna, Kuuba

Matkaseurani riemuksi löysin Kuubasta todella ex tempore-tekemistä. :D Lensimme paikalle torstaina, jolloin huomioni kiinnittivät monet eri maratonien paidat lennolla. Sain kuulla kisasta perjantaina, ilmoittauduin lauantaina ja juoksin sopivasti sunnuntaiaamuna ennen lentoamme Panamaan. Kisa oli haastava kuumuudesta johtuen, mutta kokemisen arvoinen! Mäkiä oli yllättävän paljon ja kaatosade virkisti viidennen kilsan jälkeen. Ainoa huolto oli vettä ja mehua muovipusseissa, joka puolikkaalla kyllä toimi, mutta maratoonarien jaksaminen mietitytti. Puolikkaalla aikaa meni jotain 1:5? mutta eipä sinne mitään aikaa menty juoksemaankaan. Kokemus!

 

Numerolappua hakemassa

I did it!

 

14.5.2016 Helsinki City Run, Helsinki

Kevättalvella juoksumotivaatio oli täysin hukassa ja kilsoja oli alla todella vähän ennen HCR:ia. Töitä oli myös todella paljon, eli keho oli väsynyt. Ei siinä voinut ajalta paljoa odottaa, mutta kisa oli kyllä suhteellisen kamala. Selkää särki kympistä eteenpäin, joka osaltaan hidasti menoa. Aikaa meni 1:41:20, ei se, mitä toivoin mutta kuitenkin ihan odotettava tulos. Uusi reitti ei tuntunut kauheasti vähemmän mäkiseltä, mutta sadesäässä pysyi kyllä sinänsä virkeänä. Kaikkea sitä ihminen haluaakin tehdä!

 

Thank God it’s done!

 

11.6.2016 Helsinki Half Maraton, Helsinki

Suomen paras puolikas juostiin kolmatta kertaa ja itselleni HHM oli toinen. Viime vuonna juoksin kisassa oman enkkani mutta tällä kertaa asetelmat olivat samankaltaiset kuin ennen HCR:ia. HHM:lla aloitin toiveikkaasti 1:40-aikaan tähtäävien jänisten kanssa, mutta tällä kertaa vauhti oli selkeästi itselleni päivän kuntoon nähden aivan liian optimistinen. 13 ekaa kilsaa meni jotenkin, sitten luovutin. Loppuun juoksin Samin kanssa toisiamme kannustaen ja kiroillen, syntyi käsite #perkele-puolikas. :D Aikaa tähän fear and loathing in Helsinki-kisaan meni 1:42:18. Tunnelma oli maalissa pettynyt mutta aika kultasi muistot nopeasti. About seuraavaana iltana olin tietysti jo ilmoittautunut mukaan ensi vuodelle. Never again ja ensi vuonna uudelleen, hyvin valmistautuneena kiitos. Helsinki Half Marathonia voin kyllä käsi sydämellä suositella ihan kaikille! Mahtava kisa ja erinomaiset järjestelyt.

 

Näin suoritetaan maaliintulo #perkele-puolikkaalla. :D Kuva: Iltalehti

Mitalinkiilto silmissä maaliin.

 

1.10.2016 Vaarojen Maraton 87km, Koli

Vaarojen rapsahan löytyy jo täältä, mutta lyhyenä kertauksena siis se, että DNF tuli eli reissu jäi kesken. Silloin harmitti tosi paljon, nyt ei enää. Revanssi otetaan ensi vuonna.

 

Kolin polkuja

DNF-pomppu kisaa seuraavana aamuna

 

Bonari: 25.7.2016 Helsinki-mökki

Tämähän ei ollut mikään kisa vaan lenkki, mutta sen verran sekopäinen suoritus että ansaitsee jo maininnan. Kun viime vuoden elokuussa ilmoittauduin Puolan ultralle, äitini ihmetteli sitä, miksi kukaan haluaa maksaa siitä että saa juosta pitkän matkan. Miksen mieluummin juoksisi mökille? Vastasin tietenkin, että en tietenkään ikinä tekisi mitään sellaista, haloo. Vaan ans kattoo, idea oli ilmeisesti hautunut talven aikana ja alkukesästä päätin, että kyllä se sittenkin kannattaisi toteuttaa. Samainen ihana mama lupautui huoltamaan ja alustava päivä lyötiin lukkoon. Tarkoituksena oli juosta yksi todella pitkä matka ennen Vaaroja, mulle siihen ainoa mahdollisuus oli loma, jolloin ehtisin palautua koitoksesta.

Yritin valita mahdollisimman viileän päivän, mutta sain hellettä. Ei se mitään! Enemmän nestettä ja suolaa vaan tankkiin. Huolto toimi erinomaisesti (kiitos mama<3) ja ekat 40km sujui hyvin. 68 kilsan kohdalla päätin jättää leikin kesken johtuen tuntemuksista akillesjänteen alueella. Paras päätös hetkeen! Matka olisi ollut kokonaisuudessaan n. 92 km, mutta kyllä tuokin oli aivan riittävä maanantailenkki. Äiti haki juoksijan keskeltä 51-tietä ja pääsin mökille nauttimaan grillisafkasta ja lomasta, ahh! Palauduin yllättävän nopeasti eikä akilles ole onneksi oireillut keskeyttämisen ansiosta sen jälkeen ollenkaan.

 

Jossain viisykkösellä 60km:n jälkeen

Perillä, loikalla mereen!

 

Kaikennäköistä on taas tullut vuoden sisään touhuttua. :D Seuraavina tavoitteina onkin peruskuntokuurin jälkeen Karhunkierroksen 80km ja lisäksi tuolta Vaaroilta on kyllä saatava revanssi, sen verran jäi kaivelemaan..;) Jotain lyhyempiä matkoja siihen väliin myös. HHM on ainakin jo kalenterissa. Saa nähdä mitä muuta! Tänä vuonna en varmaankaan juokse enää yhtään kisaa, nyt on kropan saatava levätä.

Mitä juoksusuunnitelmia sulla on?

Unia! (:

-K