That LATE NIGHT!

Edellisessä postauksessa fiilistelin töissä tulossa olevaa Late Night with UniSportia ja viime perjantaina sen aika vihdoin oli! Nyt on aika fiilistellä tapahtumaa jälkikäteen. Tajunnanvirtaa siis tulossa.

Olen käyttänyt (kuten moni muukin) tapahtuman järjestämiseen tänä syksynä ison määrän energiaa ja työtunteja, joten perjantai oli todella odotettu päivä. Itselläni oli luvassa yleisten järjestelyjen lisäksi myös kolme ohjausta, joihin tietenkin panostettiin huolella.

Vitsi mikä treeni-ilta meillä oli! Omalta kohdaltani homma alkoi perjantaina puolilta päivin mikkivöiden haulla toiselta kampukselta ja sitten lavan rakentamisella. Tunteja oli kolmessa salissa sekä kuntosalilla, joten järjesteltävää riitti. Lava tehtiin säbäkentälle, johon mahtui treenaamaan jopa 150 ihmistä. Rakentaminen käy muuten treenistä! Lisäksi piti säätää kuntoon kisojen palkinnot, ohjaajien kiitoslahjat, yleiset järjestelyt, maistatuspisteet, koristelu… Onneksi meillä on mahtava duuniporukka, joten kaikki hoitui, vaikka allekirjoittanut saattoi olla hetkittäin hieman hermostunut. 😀

 

Lava kasassa, valot ja äänentoisto testattu! Ready to rock!

 

Oma ensimmäinen ohjaukseni oli sadan minuutin spinu leffateemalla. Olin saanut ohjelman kasaan edellisenä yönä (krhöm miten niin viime tingassa) joskus puoli kolmen aikaan, kun piti tietenkin viilata ja vääntää järjestystä ja vaihtaa n. puolet biiseistä vielä kertaalleen. :D Lisäksi sain idean järjestää spinuun oheistekemiseksi tunnista leffat-tietokisan, johon saatiin vielä mahtava palkinto motivaattoriksi.

Spinaakkelissa oli tupa täynnä ja mahtava meininki. Biisejä (ja leffoja) tuohon sataan minuuttiin mahtui 25. Itse yritin pitää sykkeet pääosin pk-alueella, ilta olisi pitkä. Tässä onnistuin suhteellisen hyvin, välillä tosin tietty innostuin liikaa. Asiakkaat vaikuttivat tyytyväisiltä ja oli hauskaa katsoa, kun lamppu syttyi jonkun biisin kohdalla ja kynät sauhusi. Hien määrässä ei myöskään säästelty…;) Porukka jaksoi hyvin, vaikka kesto oli pitkä.

 

Valmiina spinuhommiin

 

Spinun jälkeen mulla oli hetki vapaata. Ehdin käydä pikasuihkussa ja sutia vähän uutta maskia naamaan vanhan meikin ja hien päälle (lovely) sekä katsella hieman sivusta Jukka Rajalan huikean näköistä Movement Flow-tuntia. Jos olisin ehtinyt/jaksanut, sille olisi todella ollut kiva osallistua 120:n muun treenaajan kanssa.

Sen jälkeen olikin tulossa ehkä illan odotetuin kohta: meidän Les Mills BodyCombat vs. Sh’Bam battle! Palaveerattiin neljän ohjaajan porukalla speksit kuntoon ja ehdittiin vielä pikaisen biisien kertauksen lisäksi napata bämikollegani Iinan kanssa yhteiskuva ennen lauteille nousua.

 

Team Sh’Bam valmiina voittamaan ;)

 

Meininki oli battlessa katossa! Lämpät vedettiin combatista ja sen jälkeen aina kaksi biisiä kumpaakin vuorotellen tunnin verran. Lämpötila nousi todella korkeaksi vaikka kenttä on iso ja ulko-ovet auki. Mulle tuli itselle jossain kohtaa jopa vähän heikko olo, mutta onneksi maistatuspisteiden juomat auttoi. Tunti oli huikea! Ihanaa nähdä, miten fiiliksissä asiakkaat olivat. Jopa vannoutuneet combat-fanit sheikkasi eturivissä menemään sata lasissa. JEE!

Battlen jälkeen LM-mara jatkui pelkällä combatilla (respectit kaksi tuntia putkeen lavalla ohjanneille Jassille ja Mikalle sekä tietty taistelijoille), mutta itse päätin siinä kohtaa ottaa iisimmin ja käydä vähän tsekkailemassa meininkejä ja auttamassa missä tarvitsi. Hyvältä vaikutti! Cross training-kisassa ainakin oli hapokas meno.

Illan viimeinen ohjaus mulla oli yhdessä kollegani Panun kanssa vedetty Get together -dynaaminen loppuvenyttely. Jännitti hieman etukäteen, jäisikö 22:15 alkavalle tunnille enää ketään pitkän illan jälkeen, mutta pelko oli onneksi turha. Lopulta meidän kanssa oli rentoutumassa 60 tyyppiä. Hauskaa, ei oltu koskaan ohjattu yhdessä aiemmin, mutta onnistuttiin vetämään tosi hyvin yhteen varsin lyhyiksi jääneistä valmisteluista huolimatta. Samanlainen ajatusmaailma liikkuvuusharjoittelusta toki auttaa.

Viimeisen tunnin jälkeen olo oli jo aika halki-poikki-pinoon, mutta lava piti tietenkin vielä purkaa ja paikat siivota. Ei muuta kuin hommiin! Illan viimeinen treeni saatiin siinä. Porukalla saimme paikat kondikseen reilussa tunnissa ja sain vielä kyydin kotiin. Väsytti aivan käsittämättömästi.

 

Laten jälkeen. Luonnollisesti valvoin vielä jonnekin puoli neljään fiilistellen tapahtumaa poikaystävän kanssa joka oli myös pakotettuna innostuneena mukana, battlessakin. Se kundi muuten osaa sheikata! Kuva täältä.

 

Loppujen lopuksi Late oli ohi ja mitä jäi käteen? No päällimmäisenä se, että oli ihan mahtavaa. Toivottavasti muillekin jäi sama olo! Ison tapahtuman järjestämisessä on omat juttunsa, haasteensa ja stressinaiheuttajansa, ensi kerralla ehkä tässä tilanteessa tajuan vielä olla haalimatta itselleni siihen kolmea ohjausta päälle. Mutta kuitenkin, vitsi mikä ilta!

Meillä on ihan huikea duuniporukka. Upeita ohjaajia, asiakaspalvelijoita ja järjestelyjengiä, jotka tekivät kaikkensa onnistuneen tapahtuman eteen.

Eikä muuten pidä unohtaa sitä tärkeintä, nimittäin asiakkaita! Joka tunnille riitti innostuneita treenaajia, jotka tekivät tapahtumasta just niin hienon, kuin se oli. UniSport on mahtava työpaikka. Parhaat kollegat, parhaat asikkaat. Tän olen tiennyt jo lähes 7 vuotta ja sama fiilis pysyy.

Kiitos kollegat, kiitos treenaajat. Nyt on hyvä jatkaa syksyä eteenpäin!

#overandout <3

K

 

Clarionissa kattojen yllä rauhoittumassa Laten jäljiltä