Solvalla Swimrun -kisaraportti!
* pääsimme osallistumaan kisaan Vitamin Wellin kautta.
Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, tässä se tulee: nimittäin elämäni ensimmäisen swimrunin kisaraportti!
Tausta tähän kisaan päätymiselle oli se, että heinäkuussa Vitamin Wellin ihana Nathalie kyseli meidän Nordic Runners-ryhmässä, josko meistä löytyisi pari riittävän hullua osallistumaan tiiminä VW:n yhteistyökisaan Solvalla Swimruniin. Me Maritan kanssa näemmä ollaan sitä, koska pienen (lue kuukauden 😀 ) harkinnan jälkeen päädyttiin siihen, että huolimatta skenaariosta, että kisa saattaa olla ennemmin uhka kuin mahdollisuus, mennään vaan.
Mikä ihmeen swimrun? Niinpä. Piti itsekin ottaa hieman selvää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan swimrunissa siis juostaan parin kanssa metsässä polkuja pitkin märkkäri päällä ja välillä uidaan. Varusteita ei vaihdeta tai oteta pois kesken kaiken. Kisa tehdään aina tiimeinä ja sarjoja on naisille, miehille ja sekapareille. Solvalla Swimrunissa matkoja oli tarjolla kolme: lyhin Sprint, pidempi Endurance ja pisin setti ÖtillÖ Merit Race.
Luonnollisesti meiltä löytyi sen verran järkeä, että tällä uintikokemuksella (omassa tapauksessa lähinnä sen puutteella) ilmoittauduimme sprinttimatkaan eli n.15km reissulle, josta 2,5km olisi uintia. Vertikaalia olisi tarjolla noin 675m. Tiedossa oli myös itsellä se, että tähän ei ehtisi kesän ratakauden lomassa treenata, viimeinen 400m kisa olisi sunnuntaina 2.9. ja swimrun puolestaan keskellä ylimenokautta lauantaina 22.9. No, juoksusta selviäisin kyllä mutta uinti kieltämättä jännitti. Jos ei muuten niin käsipohjaa! Luvassa olisi siis paluu perinteiseen #soitellensotaan -lähestymiseen. Hieman saatoin olla myös eri mieltä siitä, voiko 15km kisaa kutsua sprintiksi. Riippuu tietysti mistä näkökulmasta asioita katsoo!
Kisaa edeltävänä viikonloppuna olimme Vitamin Well Nordic runners-proggiksen päätöksessä Köpiksen puolimaratonilla. Itsellä oli pohkeiden kanssa vaikeuksia ja tuo matka olisi ollut aivan liian raaka (ja pitkä) juostuani koko kesän kisoja vain akselilla 100-800m. En siis juossut, mutta parini Marita kyllä juoksi ensimmäisen puolikkaansa ikinä ja kevyesti vielä! Tästä tosin seurasi se, että raukan takareisi otti jotenkin itseensä. Swimrun-kisaa edeltävänä iltana jouduttiin tekemään harmittava, mutta järkevä päätös: Maritan kisa jäisi väliin. Tosi kurjaa, mutta terveys aina ensin. Itselleni tämä tarkoitti myös sitä, että olin ilman paria.
Aluksi olin varma, että uutta paria ei enää perjantai-iltana kahdeksan jälkeen löytyisi kun kisa olisi seuraavana aamuna. Mutta yrittänyttä ei laiteta! Laitoin viestiä ensin juoksukaverinaisille mutta ilman onnea. Soitettuani kisatoimistoon mulle kuitenkin selvisi, että (toisin kuin säännöissä luki) pari saisi sittenkin olla myös miespuolinen. Tämä laajensi vaihtoehtoja aika paljon. Kyllä sieltä joku riittävän hyväuskoinen hölmö löytyisi, ihan varmasti! :D Lopulta pariksi löytyi kollegani Henkka, jonka osallistuminen onnistui kaverini Laurin lainattua märkkäriään. Kaverihan ei itse toki ollut kotona, mutta vaimonsa oli, joten perinteiseen kisavalmistautumiseen kuului tällä kertaa lepäilyn sijaan parinvaihtostressi ja sen jälkeen iltakävely Eiraan märkkärijahtiin. Lisäksi alle vedettiin normit perjantaitunnit eli 90min pk-spinu ja tunnin kehonhuolto. Homma hoidossa ja kisa pelastettu kuitenkin!
Selfie matkalla pelipaikoille. Mukana riittävästi tavaraa!
Jalkojen lepuutus ennen kisaa.
Marita ja Bumba tuli moikkaamaan <3
Ready to race! Huomaa hienot poset ;)
Virallinen team pic by Practicum media students.
Lauantaiaamuna pakkasin siis kaksi märkäpukua, pullerit, uimalasit, vaihtovaatteet ja muut sekalaiset tavarat ja suuntasin metrolla kohti Matinkylää josta parini nappasi mut kyytiin. Ajoimme Nuuksioon ja saimme ilmoittautumisen sarjavaihtoineen (naisten sarjasta sekasarjaan) tehtyä. Tämän jälkeen meillä oli todella paljon aikaa ihan vaan hengata, kun oma startti oli vasta klo 12 ja kisatoimistossa piti olla ennen yhdeksää. Ehdimme käydä kahvilla ja katsoa muidenkin sarjojen startit. Myös alkuperäinen parini Marita tuli koirineen käymään ja moikkaamaan sekä toivottamaan tsempit, mikä oli mahtavaa. Sain häneltä myös lainaan swimrun-märkkärin, jolla lopulta päädyin kisaamaan. Suurkiitos kuitenkin myös mulle alunperin märkkäriä lainanneelle Allille! Maritalta sain lainaan myös lättärit, jotka oli kyllä uinneissa lopulta pelastus.
Ennen kisaa vaihdoimme vielä varusteet, kävimme briiffissä, iskimme chipit nilkkaan ja numeroliivit päälle sekä veimme tavarat säilytykseen. Tiimikuvan ottamisen (pakollinen) jälkeen pääsimme lähtöalueelle ja hyvin nopeasti startti jo tulikin. Lähdimme joukon takaa, koska tiedossa oli, että omalla kohdalla uinti tulisi olemaan se heikkous. Juoksussa puolestaan olisimme molemmat ehkä keskitasoa vahvemmilla, etenkin kun kerralla juostavat matkat olisivat varsin inhimillisen pituisia: pisin olisi noin 2800m. Parini on suunnistanut (ja juossut muutenkin kilpaa) ja itsekin olen poluilla aika varmajalkainen, joten oli maastossa pääsi oikeasti juoksemaan kovaa. Ihanaa! Ekalla juoksuosuudella meinasin tosin paistua märkkärissäni, se kun ei liikoja hengitä. Luvassa oli kuitenkin kastuminen.
Ensimmäinen uintiosuus oli…no, järkytys. Veteen meno ei niinkään tuntunut ikävältä, mutta keskellä järveä meinasin yhtäkkiä mennä paniikkiin enkä enää uskaltanut laittaa päätä veteen! Tässä se nähdään, pitäisi treenata. Tuona lauantaina oli myös Mauri-myrskyn jäljiltä ns. riittävän tuulista. Voihan sen ekan avovesitestin tietysti hoitaa näinkin. :D Sain kuitenkin rauhoitettua itseni, mutta pakko on myöntää että ensimmäisellä kahdella uintiosuudella (pituudet n. 280 ja 450m) ehdin jo miettiä onko tässä mitään järkeä ja mitä jos mieluummin jättäisi leikin kesken. Onneksi parilla kesti hermo (ja varmaan keräili hyvää v*ttuilumateriaalia jatkoa varten) ja päästiin tai lähinnä pääsin uinneistakin hengissä läpi. Henkalla taisi mennä lähinnä kellumiseksi ja odotteluksi. Juoksuissa saatiin kuitenkin aina jonkin verran selkiä kiinni ja itsellä uinnit kyllä paranivat kerta kerralta. Viimeiseen löytyi jo oikeasti rytmikin. (: Pisimmällä 500 metrin uintiosuudella sain myös mielettömän luontokokemuksen kun takana viistossa oli upea sateenkaari jonka näin joka vedolla. Aivan huikeaa. Tuolla osuudella ehti tosin myös ainoan kerran koko kisassa tulla kylmä: noin puolivälistä alkaen satoi aika tavalla ja kun itsellä tuo vauhti ei uinnissa varsinaisesti päätä huimaa niin ei varmaan ihme että tuli viileää. Onneksi sitä seurannut juoksuosuuskin oli kisan pisin joten sain lämmön jälleen päälle.
Uinnit jäivät uutena kokemuksena tietysti hyvin mieleen, mutta juoksuja pitää kyllä kehua. Oli i-ha-naa juosta pitkästä aikaa metsässä, kunnolla teknistä polkua ja kovaa. Alusta oli haastavuudesta huolimatta pehmeää, joten oireilleet pohkeet eivät tykänneet pahaa ollenkaan. Ainoa ongelma oikeastaan juoksuissa itsellä oli iskunkestävyyden puute, joka on aina ollut mulle hankala: jouduin koko ajan olemaan tarkkana ettei vatsa mene sekaisin. Nyt vielä kun on viimeisen reilun vuoden juossut päämatkana 400m, ei pidempää kovaa ole kauheasti tullut tehtyä… Selvisin kuitenkin!
Vikalla juoksuosuudella saimme vielä loppukirin: kun kiipesimme metsästä Solvalla instituutin radalle, kysyin Henkalta että ”minkä matkan juoksijoita me ollaan” ja sitten laitettiin vika 300m tossua toisen eteen ihan tosissaan. :D Saatiin pari selkääkin kiinni ja oltiin lopulta maalissa ajassa 2.59.49 eli kevyesti alle kolmen tunnin. Eikä edes oltu viimeisiä! :D
WE DID IT!!!
Esim. näissä maisemissa saatiin juosta! <3
Maalissa oli paitsi välipalaa (kyllä kiitos VW+ -urheilujuomille ja Barebells-patukoille) myös tuttuja: hetki meidän jälkeen maaliin tuli (sarjansa pronssille) team Salamavaara eli Veera ja Lari, oli tosi kiva nähdä. Kuulumisten vaihdon ja kuvien jälkeen päästiin vielä lämpimän tomaattikeittopisteen (PARASTA IKINÄ) kautta suihkuun. Harvoin tulee vietettyä kuumassa suihkussa noin pitkää aikaa, mutta nyt olin kyllä ehtinyt jo sellaiseen syväjäähän että olisi tehnyt suunnilleen mieli hukuttautua sinne lämpöön.
Suihkun jälkeen tarjolla oli vielä ruokaa Solvalla instituutissa. Ihan huippu juttu, että tällaiset kuuluvat kisaan. Mätettiin valtaisat annokset kanaa ja riisiä kookoskastikkeessa, oli muuten vähän nälkä. Plussaa siitäkin, että tämä ei ollut mikään ”kaksi kananpalaa ja kolme desiä nestettä”-tyylinen ruokailu vaan oikeasti ruoka oli hyvää perusmättöä ja sitä oli riittävästi, myös kasvissyöjät oli huomioitu. Ruoan jälkeen olisi voinut vielä käydä saunomassa, mutta se päätettiin skipata ja suunnata kohti kotia. Hyvä team VW Nordic runners! Selvittiin!
Maalihuollosta mitalin lisäksi tuplasateenkaari.
Ruokaaaa-aaa! Ei ehkä näytä kauniilta mutta maistui kisan jälkeen aivan törkeen hyvältä.
Jälkeenpäin: mitä jäi käteen? Ennen kaikkea upea luontokokemus todella hienoissa maisemissa Nuuksiossa. Solvalla Swimrun oli tosi mahtava kisa, vaikka jos joskus menisi uudelleen, olisi uinti ehdottomasti otettava haltuun. Vaikka voihan sen elämän ensimmäisen avovesiuintikauden korkata tietysti reteellä asenteella myös lappu rinnassa 2,5km yhteisuintimatkalla. :D ”Sprintti”matka on sen pituinen, että siitä kuitenkin selviää vähemmälläkin kokemuksella. Hienoa, että tällaisia kisoja järjestetään! Iso kiitos Vitamin Wellille ja Solvalla Swimrunille, että päästiin mukaan. Kiitos myös märkkärit lainanneille, pareilleni Henkalle ja myös Maritalle. En tiedä kokeilenko joskus uudelleen mutta oon kyllä tosi iloinen että sain mahdollisuuden testata jotain ihan uutta!
Ensi viikonloppuna muuten kisaraportointi jatkunee – lauantaina on luvassa, treenimielessä tosin, Halloween run ja 5km! Stay tuned! ;)
Niin siistiä että sain olla mukana!