Vastoinkäymisiä
Hallikauden piti alkaa tänä viikonloppuna. Kenellä alkoi, kenellä ei. Lyhyesti: oma hallikausi vaihtui radalta uimahallin puolelle, kun kuntoutan vasemman jalkaterän todennäköisesti rasitusmurtumaa.
Syksyn jalkavaivojen jälkeen treenit alkoi luistaa oikein toden teolla loppuvuodesta. Joulun ja uudenvuoden ympärillä onnistuin tekemään todella hyviä treenejä ja olin selvästi tähänastisen wannabe-juoksijanurani parhaassa kunnossa. Tekniikkakin oli mennyt eteenpäin ja kaikin puolin odotin innolla lähestyvää hallikautta, jonka siis olisi pitänyt alkaa eilen.
Toissa keskiviikkona 9.1. olin työpäivän jälkeen Esportilla juoksemassa. Päivä oli ollut aika hektinen, mutta henkisestä väsymyksestä huolimatta treeni kulki kuitenkin ihan kivasti. Vaihdoin jossain kohtaa piikkarit jalkaan ja mietin siinä, että voisi vähän vielä löysätä nauhoja, mutta en sitten jaksanut. Tokassa piikkareilla juostussa, kovatehoisessa vedossa tuli sitten ikään kuin ”puukon isku” vasempaan jalkaterään ja treenihän loppui siihen paikkaan. Paniikissa revin kengän pois ja klenkkasin itku silmässä pukkariin ja sieltä kotiin.
Hiukan rauhoituttuani sain kipukohdan paikallistettua 2. metatarsaalin distaaliseen osaan eli ihmisten kielellä jalkaterään ”etusormivarpaan” luuhun lähelle varpaiden tyveä. En pystynyt (enkä edelleenkään pysty) tekemään varvastyöntöä, joten kävely oli epämääräistä kanta-askellusta. Jalka oli tosi kipeä mutta mieli vielä mustempi. Kun pääsin liikkeelle, kipua enemmän harmitti kuitenkin oma HITAUS. Kun Kaisaniemen (tai anteeksi Helsingin Yliopiston) metroasemalla mummotkin vetokärreineen meni aamuruuhkassa ohi oikealta ja vasemmalta niin ei paljoa naurattanut, paitsi jälkikäteen. 😀
Palauttelin jalkaa saikulla ja viikonlopun yli, mutta jännä kyllä ihmeparantumista ei tapahtunut. Maanantaina palasin lääkärille (kävin tietenkin heti to-aamuna) ja jalka kuvattiin. Röntgenlausunnon lopputulema oli rasitusmurtumaepäily ja lähete vielä tt-lääkärille. Siellä kävin torstaina ja huomenna maanantaina onkin sitten ortopedin vuoro josta suunta magneettiin. Helpottavaa, kun sitten saa varman tiedon. Röntgenkuvissa kun ei rasitusmurtumat, kuten tämäkään, aina välttämättä heti näy, mutta magneetista saa sitten kaikki kudokset näkyviin. Tällainen kipu ei myöskään ole mulle täysin tuntematon, jalkaterissä on syksylläkin ollut tän tyyppisiä tuntemuksia tiettyjen ohjausten jälkeen, joskaan ei koskaan tällaisessa laajuudessa tai näin pitkällä kestolla. Se on tullut ja mennyt nopeasti.
Siis jalat ilmassahan voi kyllä treenata…
Yrjönkatu, vesijuoksu ja uusi uikkari.
Kotijumppaa. Tuntui ihanalta hikoilla tauon jälkeen, tuli enemmän tarpeeseen henkisesti kuin fyysisesti.
Nyt on kuitenkin päästy jo korvaavien pariin. Olen viikolla käynyt polkemassa pyörää ja vesijuoksemassa sekä kertaalleen puntilla. Jalka on palautunut tällä viikolla oudonkin nopeasti (ei kyllä tulis mieleenkään vielä juosta ja vetää humppajumppaa), joten pitää nyt olla vaan tarkkana että antaa kuntoutumisen mennä rauhassa loppuun asti. Ensi viikolla palaan töissä tekemään osan ohjauksista, mutta kaikki askeltamista tms. vaativat saa vielä odottaa tarvittavan pitkään.
Mikä on fiilis? No tietenkin harmittaa. Ei se toki koko ajan päällä ole, mutta kyllä se vähän syö naista kun on oikeasti koko syksyn laittanut harjoittelun prioriteettilistan numero ykköseksi ihan kaiken muun ohi ja selkeästi oli kunnossa. Kyllähän kuntoon pääsee uudelleen, mutta ajattelen myös niin, että saa harmittaa kunhan tunteeseen ei jää kiinni. Olisi ollut kivempi nyt ulosmitata selkeästi parantunutta kuntoa kuin hengata kotona ja miettiä että tulee uusia kisoja. Vaikka tuleehan niitä!
Onneksi tällaiset murtumat (jos tää nyt murtuma on) paranee kuitenkin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin että kyllä täältä altaasta taas noustaan maan pinnalle. Kiitos myös niille jotka on kyselleet fiiliksiä ja myötäeläneet. <3 Tuntuu kivalta kun ihmiset välittää. Ensi viikon ortopediaikojen ja mri:n jälkeen oon taas toivottavasti fiksumpi, joten palaillaan jalkakuntoutuksiin ja muihin piakkoin.
Ihanaa sunnuntaita! Oma suunta seuraavana pyörän päälle ja sieltä avantoon. Kyllä tää tästä!
Ostin lohdutuspalkinnoksi uuden punaisen kokouikkarin ja kymppikortin Altaalle. Kylmähoitoa tassulle ja muuten vaan hoitoa päälle. (Kuva: Milla)
Muina vesijuoksijoina. (Kuva: Milla)