COMEBACK

 

Melkein vuosi siinä vierähti. Päivitin blogia edellisen kerran lokakuun 2017 lopussa. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja asiaakin olisi ollut, mutta jostain syystä kynnys kasvoi korkeaksi. Nyt kuitenkin jo parin kuukauden ajan olen miettinyt että kohta, kohta teen paluun. Kun kaverin kaverilta tuli vielä terveiset (kiitos!!),  että voisin jatkaa, fiilis vahvistui entisestään. Tänään on sitten se päivä.

Mitäkö vuodessa on tapahtunut? Sitä sun tätä. Elämä vie eteenpäin ja kiirettä on pitänyt. Lyhyesti: oon juossut, kisannut, reissannut, tehnyt töitä…mitä nyt normaaliin elämään kuuluu!

 

Jännät paikat: elämäni ekaa kertaa jäniksenä. MotonetGP:ssä luonnollisesti. :D

They see me training

 

Mitä juoksuun tulee, on jo aiemmin raportoitu matkojen vaihto lyhyempiin jatkunut. Pääsin kokemaan elämäni ekan hallikauden ja siellä enkat kaikilla matkoilla. Kesällä meno jatkui, tosin vaihtelevammalla menestyksellä. Palautumisen kanssa oli pieniä haasteita ja varmaan ihan pääkopankin, onnistuin kehittämään itselleni suorituspaineita ja menin lukkoon. No, ensi vuonna lisää! 26 starttia (!) tuli juostua radalla tänä vuonna joten lepo ja ylimeno tuli tarpeeseen. Tällä viikolla palasin juoksutreenien pariin, siitä myöhemmin lisää.

Juoksun osalta olen myös tän vuoden saanut olla mukana Vitamin Well:n supersiistissä Nordic Runners-proggiksessa, joka huipentui Köpiksen puolikkaaseen syyskuun puolivälissä. Tästä voisin kirjoitella ihan erikseen, sen verran hieno juttu oli kyseessä. Iso kiitos paitsi ihan kaikille asianosaisille, myös erityisesti VW:n Suomen tiimille! Tää on ollut ihan mahtavaa.

 

Selfie kesän kuvauksista. Meidän VW-tiimi: vasemmalta minä, Aki, Aapo ja Marita. Yay!

Juhannus-Celebrate Ruotsissa!

 

Ohjaan toki myös edelleen ryhmäliikuntaa, ei seepra raidoistaan jne…:D Tunteja mulla on yhdeksän viikossa, niistä tosin kolme kehonhuoltoja ja kaksi circuiteja, joten vähän voi säästellä omia treenejä varten. Jumppa naisen tiellä pitää, yhdeksän vuotta taitaa olla jo tällä alalla täynnä. UniSportilla, jossa oon myös päivätöissä, tuo 9v tulee täyteen joulukuun lopussa. Aika menee, samat hommat jatkuu. PT-hommat päätin puolestaan pitkähkön harkinnan jälkeen laittaa toistaiseksi jäihin. Ajattelen, että se, mitä tehdään kannattaa tehdä kunnolla. Tällä hetkellä kokopäivätyön ja tavoitteellisen treenin lisäksi en ehdi enkä myöskään jaksa kunnolla panostaa enää niiden päälle tulevaan työhön, joten on parempi pitää hetki taukoa. Onneksi ihana Lupauksen Riina ymmärsi tämän ja oltiin samalla sivulla. Kiitos Lupauksen porukalle kaikesta tähän asti, ehkä vielä törmätään!

Henkisesti vuosi on ollut…no, vähän vuoristorataa. Tein aika pitkän työrupeaman alkukeväästä, joten Vietnamin loma maaliskuussa tuli enemmän kuin tarpeeseen. Oon jostain syystä stressannut tänä vuonna yllättävän paljon vähän kaikesta, joten luulen senkin vaikuttaneen. Juoksussa onnistumiset keväällä oli mannaa pitkän vaikeahkomman kauden jälkeen. Kesällä, kuten jo aiemmin kirjoitin, kärsin vähän palautumisongelmista (liikaa kaikkea) ja sitä oli hetkittäin hankala hyväksyä. Loppukesästä homma kuitenkin kääntyi jälleen parempaan joten odotukset tulevaisuuden suhteen on kovat. Oon halukas ja valmis tekemään töitä ja panostamaan.

Syksy on mulle ollut jostain syystä usein vähän vaikeaa aikaa. Osin itsestä johtuvista, osin itsestä johtumattomista syistä. Tämänkään hetken tausta-asetelmat ei ole ehkä ihan kaikista huikeimmat, mutta eiköhän tästä vaan mennä eteenpäin, pääsääntöisesti kun fiilikset on kuitenkin ihan jees. On ärsyttävää kirjoittaa jotenkin näin, mutta ehkä availen tätä joskus myöhemmin paremmin. (: Toisaalta syksyllä tapahtuu aina paljon kivojakin juttuja, esim. nyt on kuitenkin mahtavaa tehdä tää paluu blogihommiin. Jotenkin sitä innostuu ja puhelimen muistiossa on jo useampi aihe jatkoa varten. Ei tää tähän jää!

 

 

Palataan varmaankin pian!
K