Eniten ottaa päähän kaikki *5
Hei vaan hei ja iloista lauantaita! Tai no, ärtyisää, miten sen nyt ottaa. 😀
Oon pääsääntöisesti mielestäni ihan positiivinen ja valoisa tyyppi. Joskus kuitenkin ottaa aivoon, ja koska itse kuitenkin olen niin erinomainen kaikessa, niin laitetaanpa nyt viimeaikaiset ärtymisen kohteet jakoon:
1. Loukkaantuminen. Ylivoimainen ykkönen. Kyllähän se nyt v*tuttaa, vaikka aika vähäisessä määrin tässä kohtaa (kaikkeen tottuu). Käytännön tasolla on raskasta kun pitää koko ajan vähän varoa ja voi tehdä vain niitä asioita mitä, no, pystyy eikä niitä mitä haluaa. Myös perusjuttuihin kuten vaikka mihin tahansa kävelyyn menee sairaan paljon enemmän aikaa. Tämä viimeisin on juttu mihin en varmaan totu koskaan ja niinpä olen aina (tavallistakin enemmän) myöhässä. Argh.
2. Korvaavien aliarvioiminen. ”Mä vihaan vesijuoksua!” ”Miten sä jaksat käydä vesijuoksemassa, se on ihan perseestä?” ja muut kootut nerokkuudet. Newsflash, jalkani on murtunut. Luultavasti en juoksisi altaassa ihan näin paljon jos pääsisin vetämään hallikautta mikä oli alkuperäinen suunnitelma. Se nyt vaan on niin etten pysty, ja koska kuitenkin haluan pitää kuntoa yllä ja tavoitteet on pidemmällä, on hyvä tehdä kaikkea sitä mitä pystyy. SITÄ PAITSI, vesijuoksu on itse asiassa tosi mukavaa puuhaa. Ei ainakaan itsellä ole tullut kyllästymistä kun treeneissä on koordia, vetoa ja palautusta ja tarttee keskittyä koko ajan. Pyörää poljen muutenkin, niin ihan hyvällä combolla tässä mennään.
3. Se kun tiedät että ihmiset hajottaa itseään eivätkä kuuntele. Telakalta ja ennen kaikkea vierestä on tietysti hyvä huudella, mutta tuntuu olevan niin että jotkut asiat mennään kantapään kautta. Harmittaa, kun näkee ihan tasan tarkkaan miten joku on menossa överiksi, mutta järkeä on turha puhua koska (yrityksestä huolimatta) sitä ei vaan oteta vastaan. Miksi aina pitää mennä päin seinää ennen kuin perusasiat (esim. levon ja energian tarpeesta) menee kaaliin? En väitä olleeni tässä yhtään parempi, mutta ehkä juuri siksi kun itse on tehnyt aikanaan tyhmyyksiä on vaikea katsoa sitä että muut tekee niitä samoja. Sitä tietää aika hyvin miten kauan palautuminen kestää. (: Toleranssi perseilyyn on tällä hetkellä jotenkin aika matala.
4. Ulkona on loskaa, harmaata, märkää ja liukasta. Tämä koskettaa kyllä aika montaa muutakin kuin itseäni. Jalalla, johon en ihan täysin luota on kuitenkin erityisen hanurista. Pitää varoa koko ajan ja loskassa kahlaaminen ottaa normaalia enemmän päähän kun pitää koko ajan olla tarkka ettei ärsytä jalkaa. Muusta ärsyyntymisestä ei niin väliä… Aurinkopäivinä sitä on jotenkin aivan eri ihminen. 😀
5. Loukkaantuminen ei riitä. Ei tietenkään. Sen lisäksi mulla on viikon verran vaivannut ihan jäätävä spasmi lapavälissä. Oon käynyt osteopaatilla, hieronnassa, huoltanut, testannut relaksantit ja tulehduskipulääkkeet mutta ei, se ei lähde. On kyllä helpottanut, mutta aiheuttaa silti jatkuvaa päänsärkyä, liikerajoituksen ja herättää/valvottaa välillä öisin. Ei siis ihme että muutenkin vähän ottaa aivoon! :D Kun melkein koko ajan vähän sattuu on vaikea pysyä hyvällä fiiliksellä muutenkaan. No mutta ehkäpä se tästä rauhoittuu!
Tätä tää on kun on yli 30. Pelkkää alamäkeä, en suosittele kellekään. :D
Kuva täältä
Tuosta! Helpottaa muuten yllättävän paljon kun välillä avautuu.
Mikä sua on ottanut päähän viime aikoina?