Oodi sisaruudelle

 

Mulla on sisko, tarkemmin sanottuna pikkusisko.

Se asuu Ruotsissa ja opiskelee ja työskentelee siellä. Ja sinne se myös varmaankin jää. Sisareni on mua kuusi vuotta nuorempi ja älyttömän fiksu. Sille ei riitä yksi tutkinto, joten parempi hoitaa samalla vaivalla toinenkin purkkiin. Ruotsiksi. Luonnollisesti nämä ovat sellaiset helpot aineet kuin laki ja maailmanpolitiikka.

Meitä ei aina tunnista ulkonäöltä sisaruksiksi. Meillä on 16-17 cm pituuseroa. Mulla on superohut tukka ja siskolla paksu. Molemmilla on silmälasit mutta mulla vain lukemiseen. Itse nautin actionista ja sisko taas on enemmän koti-ihminen, ainakin toisinaan. Sisko on ollut aina koulussa kuvistyyppi, minä musiikkityyppi. Ehkä jotain kertoo myös se, että se oli vaihdossa kaikista maailman paikoista Grönlannissa ja minä Sisiliassa. Mutta monessa jutussa ollaan aivan äärettömän samanlaisia.

 

Prinsessa-teemasynttärit vuonna 199x

Toinen pääsi yläasteelle, toinen ylioppilaaksi

Sisko lähdössä vaihtoon Grönlantiin ja minä toisen kodin visiittiin Sisiliaan.

Minä 30.

 

Sisko osaa olla todella raivostuttava. Se puhuu paljon ja enemmän. Nälänsietokykyä sillä ei ole ollenkaan niinkuin ei kellään muullakaan meidän perheen naisella. Se haalii ihan liikaa hommaa ja hajoilee sitten sen alle eikä opi tästä ikinä vaikka näin kovasti väittääkin. Sama kaava nimittäin toistuu. Sillä menee myös välittömästi (ehkä myös oikeutetusti :D) hermot muhun aika äkkiä. Tapellaan aina toisinaan, yleensä näihin liittyy jo aiemmin mainittu nälkä.

Toisaalta se on todella hyvä kuuntelija ja näin vanhemmiten myös ihana ystävä. Meillä on myös hyvin samanlainen huumorintaju. Lapsena meillä oli niin iso ikäero, että raukka joutui isosiskon pom(p)otettavaksi jatkuvalla syötöllä. Ikä onneksi korjaa ja nykyään sen kanssa voi räkättää aivan älyttömille youtube-videoille tai vielä enemmän niiden kommenttibokseille, juoda viiniä, käydä oopperassa ja parantaa maailmaa. Kiivetä vuorille Perussa, nukkua teltassa ja toisaalta levittää itsensä täyteen kuolleen meren mutaa. Juosta ex tempore-puolimaratonin. Jouluisin käydä iästä huolimatta perinteisellä tonttujenbongaus-koiranulkoilutuskävelyllä ennen ruokia ja Samu Sirkkaa. Antaa lahjaksi aina ihan järjettömän rumia sukkia. Oikeastaan aika lailla mitä vaan.

 

Inca Trail, Peru

Amazon, Peru

Kuollut meri, Jordania

Harbour Bridge, Sydney, Australia

Beirut, Libanon

 

Jos itse oon säätäjä ja härvääjä, niin sisareeni verrattuna kalpenen 6-0. KUKAAN ei ole yhtä onnettomuusaltis ja ”sattuu ja tapahtuu”-tyyppi kuin mun pikkusisko. Ei kukaan. Vai ootko itse laskenut suksilla Serenassa uima-altaaseen? Tai onko sun päälle pudonnut koulun ylemmästä kerroksesta pulpetti? Tai saanut vatsatautia ja oksentanut keskellä Machu Picchua? (Okei, sain samaisen taudin pilaantuneesta vedestä itsekin.) Onneksi kaikista näistä on selvitty aina säikähdyksellä ja näin vanhemmiten säätö lienee hieman myös vähentynyt.

Mun sisko on myös todella taiteellinen. Se on tosi lahjakas piirtäjä ja valokuvaaja ja sillä on todella hyvä silmä. Eilen kävin sen kanssa ensin brunssilla ja sitten Nuuksiossa päiväretkellä ottamassa vähän kuvia koska tiedän, että se tietää tasan tarkkaan mitä haen ja mikä näyttää kivalta. Ja sietää mun omituisia kuvahommia. Tai ainakin esittää sietävänsä.

Kaikki tämä ja oikeastaan ei mitään tarvitaan kertomaan se, miten huippu tyyppi mun sisko on. Vaikka se on pääsääntöisesti kaukana niin ei se haittaa vaikka usein ikävä onkin. Pääasia että se on onnellinen. Se nimittäin ON aina mulle. Ja mä olen AINA sille.

Kiitos Meri kun olet (just mun pikkusisko). Rakastan sua. <3

 

Uppsala

Mökki ja Buranalippis. Ehdoton.

Nuuksio ja siskot. Ja Taisto. <3