Lomalainen! Ja täydellinen vk-lenkki.
Terveisiä LOMALTA!
Karhunkierrokseen on tänään kuusi päivää, voi apua. Mulla oli vielä jäljellä viime kesän lomia, jotka sain näppärästi käytettyä tässä jotta palautuminen ennen ja jälkeen kisan on mahdollista. Meillä oli perjantaina UniSportin kauden päättäjäiset, josta olikin hyvä suunnata lomalaisena kotiin, ihan mahtavaa! Töihin palaan 1.6.
Mulla on ollut viime vuosina aika hyvä tuuri lomakelien suhteen (KOPKOP), joten tänäkin vuonna oon tietysti heittänyt läppää, että kyllä se kesä tulee viimeistään toukokuun tokavikana viikonloppuna kun mun loma alkaa. 😀 Ja kuinkas kävikään! Vitsi mitkä kelit! Perjantaina siirsin jo töissä officen pihalle, yhtä hyvin sain naputeltua läppäriä sielläkin. Muistona kunnon toppirajat.
Vaarallinen peto piti vahtia kun nukuin aamusta pitkään.
Lauantaina nukuin pitkään ja sen perään suuntana oma terassi ja aamupala. Vitsi, nyt kun on lämmin vasta tajuaa kuinka helmi juttu oma terde on. Suunta on etelään eikä tuohon juuri tuule. Perfection! Aamupalan jälkeen kävin koiran kanssa pitkällä kävelyllä ja sen perään suuntasin takaisin terdelle. Biksukausi avattu! Tarjolla olisi eilen ollut perinteinen HHM:n reittikierros, mutta auringonotto kiinnosteli päivällä enemmän ja ennen kaikkea mulla oli ohjelmassa vk-treeni. Skippasin siis yhteislenkin vaikka niillä aina tunnetusti kivaa onkin. Rankan auringossa makoilun perään nukuin vielä pitkät päikkärit ja vedin lenkkarit jalkaan vasta joskus kasilta illalla.
Päivän treeni oli verkat, rullaukset+venyt, 30-35min kiihtyvä vk ja loppuverkat 10min. Saa suorittaa! Heti alussa sykemittari tau oikeastaan vyö sanoi vaihteeksi sopimuksen irti. Tee siinä sitten sykeohjattua treeniä! Totesin, että ei auta muu kuin mennä fiilispohjalta. Jalat tuntui kevyiltä ja askel rullasi rennosti. Hyvä alku siis!
Jo alkulämmittelyssä tuli olo että tänään lähtee. Piti himmailla ihan reilusti, kerrankin. (: Allergioistakaan ei pahempaa haittaa, mitä nyt niistämään joutui välillä. Verkkojen jälkeen lyhyet avaavat venyt ja parit koordit+rullaukset Ruoholahden kanavan päässä auringossa, shortsikeli, ei valittamista. Siitä juoksemaan!
Lyhyet dynaamiset avaavat venyt ja menoksi!
Alusta asti kyllä tiesin että vauhtia on päivän treeniin nähden vähän liikaa. Askel kuitenkin rullasi ja kun sykeseuranta (=jarru) ei toiminut, niin luovutin. Annoin mennä kun kerrankin kulki, sitä fiilistä ei nimittäin ole viime aikoina liian usein ollut.
Juoksin HHM:n uuden pikkusiskon Helsinki10:n reittiä ja suuntasin siis kohti Töölönlahtea. Sain oman reittikatselmuksen kätevästi siinä samalla vaikken kympille olekaan menossa. VK:n ensimmäiset neljä (tai 4,5 mutta ekasta 500m ei ole erillisiä statseja…) kilsaa kulkivat tasaisina 4’46-4’47/km välillä, Töölönlahti Mt. Doomista välittämättä. Hengitys tuntui hyvältä vaikka tunsin kyllä koivujen kukkivan 😀 ja vauhtia oli helppo pitää yllä. Maisemat oli aivan huikeita, vehreys on täällä! Niin monta kertaa olisi hyvittanut pysähtyä ottamaan vähän kuvia, mutta treenit teen treeneinä eikä niiden kesken oteta kuvia. 😀 Pitkiksillä onkin sit ihan jo toinen tilanne.
Vajaan 20 minuutin jälkeen kiristin hieman tahtia suunnatessani takaisin kohti Ruoholahtea. Askel oli kevyt, juoksu tuntui helpolta. Ihanaa! Olin ajatellut, että lopetan kun 30min on täynnä, mutta tuntuma oli niin hyvä että jatkoin vielä melkein 35min täyteen. Kolme viimeistä kilsaa treenistä rullasivat kivasti baanaa ja Ruoholahden kanavanrantaa vauhtia 4’40, 4’21 ja 4’23, eikä olo ollut ”ihan loppu” treenin jälkeen, päin vastoin. Mahtavaa! Kaapelin edessä, johon treeni päättyi, oli myös auringonlasku parhaimmillaan joten täytyihän siellä ottaa myös muutamia kuvia. Aivan huipun juoksun lisäksi ilahduin myös siitä, että pomppu ei näemmä ole täysin kadonnut, vaikka sitä ei kauheasti olekaan viime aikoina harjoitettu. Great success!
Snadilla hiellä! Treeni tehty, selfie time. (:
RUN <3
NIIIIIIN onnellinen fiilis onnistuneen treenin jäljiltä!
Get ready to JUMP!
Loppuun hölköttelin vielä reitin loppuun ja vähän päälle jotta sain loppuverkat tehtyä. Fiilis oli onnellinen. On vaan niin ihanaa kun taas kulkee pitkän pään seinäänhakkaamisjakson jälkeen (voiko noin sanoa? :D), on tätä odotettu. Lääkitys on selvästi myös purrut ja happi kulkee taas. Jo viime keskiviikon eliitin treenissä Eltsussa tuntui vähän siltä, että uusi vaihde saattaisi olla vihdoin pikku hiljaa löytymässä. Vaihtelu virkistää!
Tänään olisikin luvassa rauhallinen pk-lenkki. Tarjolla olisi taas ollut yhteislenkkiä, tällä kertaa Helsinki City Trailin reittikierroksen muodossa. Päätin kuitenkin jättää jälleen yhteislenkin väliin ja menen illalla tekemään oman harjoituksen. Olisi toki ollut hyvä käydä vielä vähän poluilla, mutta tässä kohtaa pidän kuitenkin tärkeämpänä sitä, että saan eilisen rallatteluiden jälkeen oikeasti palauttavan treenin. Yhteislenkillä on liian helppoa lähteä fiilispäissään tekemään kovempi treeni kuin oikeasti oli tarkoitus, siksi näin. Eikä sekään haittaa, että herätessä poikaystävä yllätti ja oli tehnyt meille terassiaamiaisen valmiiksi. On se ihana. <3
Nyt lomalaisen kotitoimisto (sijaitsee luonnollisesti terdellä, biksut päällä) kiittää ja kuittaa! Ensi viikon suunnitelmissa viime hetken panikoinnit ennen Karhunkierrosta! En edes uskalla ajatella lumitilannetta siellä…Mutta kun säähän ei voi vaikuttaa niin minkäs teet. Lomasäätilaus ei toimi näemmä etänä. 😉 Palataan näihin tunnelmiin seuraavassa postauksessa. (:
Kotiofficessa tarkenee. Kelpaa lomailla! (:
Ihanaa sunnuntaita! <3
