Tb: tasan vuosi ekasta ultrasta ja juoksukisat (ja maalipomput) sen jälkeen

Iloista maanantai-iltaa!

Tänään fb muistutti ystävällisesti siitä, että juoksin ensimmäisen ultramatkani tasan vuosi sitten. Kyseessä oli Puolassa järjestetty Lemkowyna Ultra Trail ja 70 kilometrin taivallus etelän vuoristossa. Kisa meni hyvin ja muutenkin matka sujui hyvässä seurassa loistavasti. Tuosta kisasta syttyi palo juosta ultramatkoja tulevaisuudessakin. (: Sen kunniaksi pieni kertaus vuoden aikana sen jälkeen juoksemistani kisoista!

 

24.10.2015 Lemkowyna Ultra Trail 70km, Chyrowa-Komancza, Puola.

Aamuseiskalta lähtölaukaus jonka jälkeen vietin n. 10,5 tuntia Etelä-Puolan poluilla. Kisa oli todella hyvin järjestetty ja puolenvälin rajuja vatsaongelmia lukuunottamatta juoksu kulki. Huolloissa kului aikaa paljon (kurpitsakeitto ja kirpeät matokarkit <3), valitettavasti tosiaan vatsa oireili. Onneksi tuo meni lopulta ohi eikä tarvinnut keskeyttää. Jossain 55 kilsan kohdalla koin sellaisia euforian tunteita joita en muuten muista koskaan aiemmin kokeneeni. Jos joku miettii, miksi kukaan haluaa juosta pitkiä matkoja, niin oma vastaukseni on juuri tuo hetki. Niitä varten kannattaa vähän kärsiäkin. 😉

 

20151024_173628.jpg

Iloinen polkujuoksija ekan ultran jälkeen

20151024_140041_001.jpg

Puolan poluilla

Screenshot_2015-10-24-20-10-39~2.jpg

Ei kisaa ilman maalipomppua. Oli sumuinen tai ei, oli matkaa 10 tai 70 km.

 

16.11.2015 MaraCuba half marathon, Havanna, Kuuba

Matkaseurani riemuksi löysin Kuubasta todella ex tempore-tekemistä. 😀 Lensimme paikalle torstaina, jolloin huomioni kiinnittivät monet eri maratonien paidat lennolla. Sain kuulla kisasta perjantaina, ilmoittauduin lauantaina ja juoksin sopivasti sunnuntaiaamuna ennen lentoamme Panamaan. Kisa oli haastava kuumuudesta johtuen, mutta kokemisen arvoinen! Mäkiä oli yllättävän paljon ja kaatosade virkisti viidennen kilsan jälkeen. Ainoa huolto oli vettä ja mehua muovipusseissa, joka puolikkaalla kyllä toimi, mutta maratoonarien jaksaminen mietitytti. Puolikkaalla aikaa meni jotain 1:5? mutta eipä sinne mitään aikaa menty juoksemaankaan. Kokemus!

 

Screenshot_20161024-225715.jpg

Numerolappua hakemassa

Screenshot_2015-11-15-09-09-18.png

I did it!

 

14.5.2016 Helsinki City Run, Helsinki

Kevättalvella juoksumotivaatio oli täysin hukassa ja kilsoja oli alla todella vähän ennen HCR:ia. Töitä oli myös todella paljon, eli keho oli väsynyt. Ei siinä voinut ajalta paljoa odottaa, mutta kisa oli kyllä suhteellisen kamala. Selkää särki kympistä eteenpäin, joka osaltaan hidasti menoa. Aikaa meni 1:41:20, ei se, mitä toivoin mutta kuitenkin ihan odotettava tulos. Uusi reitti ei tuntunut kauheasti vähemmän mäkiseltä, mutta sadesäässä pysyi kyllä sinänsä virkeänä. Kaikkea sitä ihminen haluaakin tehdä!

 

20160514_164431_006_01.jpg

Thank God it’s done!

 

11.6.2016 Helsinki Half Maraton, Helsinki

Suomen paras puolikas juostiin kolmatta kertaa ja itselleni HHM oli toinen. Viime vuonna juoksin kisassa oman enkkani mutta tällä kertaa asetelmat olivat samankaltaiset kuin ennen HCR:ia. HHM:lla aloitin toiveikkaasti 1:40-aikaan tähtäävien jänisten kanssa, mutta tällä kertaa vauhti oli selkeästi itselleni päivän kuntoon nähden aivan liian optimistinen. 13 ekaa kilsaa meni jotenkin, sitten luovutin. Loppuun juoksin Samin kanssa toisiamme kannustaen ja kiroillen, syntyi käsite #perkele-puolikas. 😀 Aikaa tähän fear and loathing in Helsinki-kisaan meni 1:42:18. Tunnelma oli maalissa pettynyt mutta aika kultasi muistot nopeasti. About seuraavaana iltana olin tietysti jo ilmoittautunut mukaan ensi vuodelle. Never again ja ensi vuonna uudelleen, hyvin valmistautuneena kiitos. Helsinki Half Marathonia voin kyllä käsi sydämellä suositella ihan kaikille! Mahtava kisa ja erinomaiset järjestelyt.

 

FB_IMG_1465983075319.jpg

Näin suoritetaan maaliintulo #perkele-puolikkaalla. 😀 Kuva: Iltalehti

20160611_103311_004_01.jpg

Mitalinkiilto silmissä maaliin.

 

1.10.2016 Vaarojen Maraton 87km, Koli

Vaarojen rapsahan löytyy jo täältä, mutta lyhyenä kertauksena siis se, että DNF tuli eli reissu jäi kesken. Silloin harmitti tosi paljon, nyt ei enää. Revanssi otetaan ensi vuonna.

 

20161001_110223.jpg

Kolin polkuja

20161002_115954_008_01.jpg

DNF-pomppu kisaa seuraavana aamuna

 

Bonari: 25.7.2016 Helsinki-mökki

Tämähän ei ollut mikään kisa vaan lenkki, mutta sen verran sekopäinen suoritus että ansaitsee jo maininnan. Kun viime vuoden elokuussa ilmoittauduin Puolan ultralle, äitini ihmetteli sitä, miksi kukaan haluaa maksaa siitä että saa juosta pitkän matkan. Miksen mieluummin juoksisi mökille? Vastasin tietenkin, että en tietenkään ikinä tekisi mitään sellaista, haloo. Vaan ans kattoo, idea oli ilmeisesti hautunut talven aikana ja alkukesästä päätin, että kyllä se sittenkin kannattaisi toteuttaa. Samainen ihana mama lupautui huoltamaan ja alustava päivä lyötiin lukkoon. Tarkoituksena oli juosta yksi todella pitkä matka ennen Vaaroja, mulle siihen ainoa mahdollisuus oli loma, jolloin ehtisin palautua koitoksesta.

Yritin valita mahdollisimman viileän päivän, mutta sain hellettä. Ei se mitään! Enemmän nestettä ja suolaa vaan tankkiin. Huolto toimi erinomaisesti (kiitos mama<3) ja ekat 40km sujui hyvin. 68 kilsan kohdalla päätin jättää leikin kesken johtuen tuntemuksista akillesjänteen alueella. Paras päätös hetkeen! Matka olisi ollut kokonaisuudessaan n. 92 km, mutta kyllä tuokin oli aivan riittävä maanantailenkki. Äiti haki juoksijan keskeltä 51-tietä ja pääsin mökille nauttimaan grillisafkasta ja lomasta, ahh! Palauduin yllättävän nopeasti eikä akilles ole onneksi oireillut keskeyttämisen ansiosta sen jälkeen ollenkaan.

 

Screenshot_20160801-180642.png

Jossain viisykkösellä 60km:n jälkeen

Screenshot_20160725-174516.png

Perillä, loikalla mereen!

 

Kaikennäköistä on taas tullut vuoden sisään touhuttua. 😀 Seuraavina tavoitteina onkin peruskuntokuurin jälkeen Karhunkierroksen 80km ja lisäksi tuolta Vaaroilta on kyllä saatava revanssi, sen verran jäi kaivelemaan..;) Jotain lyhyempiä matkoja siihen väliin myös. HHM on ainakin jo kalenterissa. Saa nähdä mitä muuta! Tänä vuonna en varmaankaan juokse enää yhtään kisaa, nyt on kropan saatava levätä.

Mitä juoksusuunnitelmia sulla on?

Unia! (:

-K

Hyvinvointi Liikunta

Näin syntyy ryhmäliikuntatunti: Intervallistep

Esittelyssä baby-tuntini intervallistep eli ivstep ja se, kuinka ko. tunti ja ryhmäliikuntatunti yleensäkin (poislukien koreografiset tunnit) mulla oikein syntyy.

Olen ohjannut ivsteppiä niin kauan, kuin olen ohjannut UniSportilla, eikä loppua ole varmaan hetkeen luvassa. Sen parissa mulla on myös varmaan osa uskollisimmasta asiakaskunnastani. Rakastan tuntia ja suhtaudun siihen varsin intohimoisesti. (: Keskiviikkona siirryttiin ohjelmaan numero 37, joka nyt tulee tässä samalla esiteltyä.

Ivstepin tuntikuvaus asiakkaille on tällainen: ”Step-tunti, jolla vuorotellen kohotetaan sykettä ja tehdään lihaskuntoliikkeitä. Lihaskuntoliikkeissä voidaan käyttää välineitä. Tunnilla ei tehdä monimutkaisia askelsarjoja, mutta hyödynnetään step-aerobicin perusaskeleita. Tunti sopii tehokkaan treenin haluaville. Mukaan tarvitaan joustavat liikuntavaatteet, aerobickengät, hikipyyhe ja juomapullo.” Ohjaajille on tietenkin olemassa myös tarkempi kuvaus, jonka mukaan tuntini suunnittelen.

Joskus tunnit syntyvät nopeasti ja vaivattomasti, joskus taas aikaa saa kulumaan aivan älyttömästi. Tällä kertaa aikaa todella meni. En meinannut mitenkään saada aikaiseksi itseä tyydyttävää comboa. Ohjelma oli periaatteessa valmis jo viikkoa aiemmin, mutten ollut miksaukseen tyytyväinen, joten en myöskään ohjannut sitä. Lopulta päädyin vaihtamaan lähes kaikki biisit.

Tunnin suunnittelu alkaa mulla musiikin kuuntelusta. Seikkailen Youtubessa sekä iTunesissa sekä yritän muistaa, mikä sen joskus radiosta kuullun hyvän biisin nimi nyt olikaan tai mitähän siinä laulettiin. Toisinaan löydän biisejä jonkun muun tunnilta tai omista vanhoista ohjelmista. Välillä myös asiakkaat esittävät biisitoiveita, mikä on huippua! Joskus käy niin, että löytyy joku niin hyvä biisi, että koko ohjelma rakentuu sen ympärille. Niin kävi esimerkiksi viime kesänä, kun löysin tämän:

 

Pure love!

 

Tällä kertaa mulla ei kuitenkaan ollut mitään yksittäistä tajunnanräjäyttävää kappaletta valmiina, joten käytännössä ohjelman teko tarkoitti sitä, että istuin tuntikausia koneen ääressä ja hypin biisistä toiseen.

Kun sopivan tuntuinen kappale löytyy, ostan sen iTunes storesta. Tämän jälkeen vien biisin mixmeisteriin (miksausohjelma, jota käytän) ja ohjelmaa varten luotuun soittolistaan. Lopulta mulla on kasassa sellainen määrä biisejä, että voin aloittaa miksaamisen.

Miksatessa kiinnitän huomiota siihen, miltä kokonaisuus kuulostaa. Onko tunnelma oikea? Sopivatko kappaleet teemaltaan yhteen, ovatko ne tarpeeksi erilaisia ja onko riittävästi vaihtelua nais- ja mieslaulajien välillä? Viekö teema tuntia eteenpäin haluamallani tavalla? Jumpassa biisit toki ovat enemmän poppia tai dancea kuin vaikka spinningissä, mutta yleensä haluan joukkoon myös rockia ja/tai rappia, jotta ohjelmaan tulee vaihtelua. Käytän sekä uutta että vanhempaa musiikkia tunneillani. Monesti voi huomata, että jengi on eniten liekeissä jonkun kaikkien tunteman vähän järkyn ihanan ysäribiisin aikana. 😀

Myös biisien pituudella ja temmolla on paljon merkitystä. Kappale voi olla miten hyvä tahansa, mutta aina se ei vaan sovi temmoltaan ko. tunnille. Voin kyllä miksata biisit nopeammiksi tai hitaammiksi, mutta ne eivät kestä temmon muuttamista loputtomiin. Joskus biisi on aivan mahtava, mutta ei vaan sovi kokonaisuuteen. Silloin se saa lähteä jonkun toisen tieltä.

 

Screenshot_20161023-155224.jpg

Ohjaajalle tuttu näky

 

Olen tuntieni musiikin kanssa erittäin kranttu. Ohjelmien täytyy miellyttää omaa korvaa, koska itsehän kannan niistä vastuun ja joudun niitä myös kuuntelemaan. Miksauksen on oltava toimiva! Muuten menee kaikki pilalle. 😀 Kuulen joistain vanhoista ohjelmistanikin heti sen, jos olen tehnyt jonkun kompromissin ”ihan ok”-biisien kohdalla, niitä ei vaan sitten huvita käyttää uudelleen. Kuulostaa varmaan vähän hölmöltä, mutta toisaalta musiikki aina ollut mulla yksi niistä asioista, joista tulee kaikista eniten positiivista palautetta.

En ivstepin tapauksessa lähes koskaan harjoittele biisejä salissa etukäteen. Olen ohjannut tuntia niin kauan, että tiedän, mikä sopii mihinkin. Oma vahvuuteni on myös pitkässä musiikkiharrastustaustassa. Kuulen musiikista valmiiksi, mitä siihen voi ja mitä ei voi teettää. Teen ohjelmat biisi edellä, eli kuuntelen biisiä ja mietin, millainen liike juuri siihen sopii. Haluan hyödyntää musiikin antamat high- ja low-hetket. Sen perusteella teen myös tunnin kappalejärjestyksen, jotta liikkeet toimivat kokonaisuudessa hyvin yhteen. Kaikki eivät tee näin, mutta mulle tämä on toimivin tapa.

Suunnitteluun menevä aika ei ole mitenkään vakio. Joskus ohjelma rakentuu nopeasti, mutta yleensä yhden ohjelman valmiiksi saamiseen vie tuntikausia. Ehkä ei tarvitsisi olla ihan näin täydellisyyden tavoittelija, mutta saan itse suurimmat fiilikset tunneistani silloin, kun koen, että musiikit ovat kohdillaan ja ohjelma soljuu hyvin eteenpäin. Kahden biisin peräkkäin saaminen voi viedä joskus tuhottomasti aikaa, kun haluan kappaleiden menevän täydellisesti samalle iskulle, eli saatan hinkata kahta-kolmea tahtia vaikka kuinka pitkään.. Poikaystävä pyytää mua yleensä siinä kohtaa ystävällisesti laittamaan luurit päähän. 😀 Lopputulema on kumminkin yleensä vaivan arvoinen.

 

Tunnin rakenne ja biisit (tässä ohjelmassa) on seuraava:

  1. Lämmittely 1: Calvin Harris ft. Rihanna – This Is What You Came For
  2. Lämmittely 2: PSY – NAPAL BAJI
  3. Syke 1: Krewella – Marching on (Blasterjaxx Remix)
  4. Lihaskunto 1: Biffy Clyro – Animal Style
  5. Syke 2: Wisin ft. Jennifer Lopez & Ricky Martin – Adrenalina
  6. Syke 3: Sia – Move Your Body
  7. Lihaskunto 2: Haloo Helsinki! – Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan
  8. Syke 4: Armin van Buuren & Dave Winnel – The Race (Extended Mix)
  9. Syke 5: R3hab & Headhunterz – Won’t Stop Rocking
  10. Lihaskunto 3: Britney Spears – Whay You Need
  11. Syke 6: Krewella – Surrender the Throne
  12. Syke 7: Jetfire & Mr. Black ft. Sonny Wilson – BoomBox (Extended Mix)
  13. Jäähdyttely: Selena Gomez – Kill Em With Kindness
  14. Lihaskunto 4: Salmo, Nitro, En?gma – Crudité
  15. Venyttely: Christina Aguilera – Cease Fire

Ivstep mukailee tätä rakennetta oikeastaan aina, tosin biisien määrä voi vähän vaihdella niiden pituudesta riippuen. Sykepattereita on mulla aina neljä, lihaskuntoja samoin. Sykkeennostoissa tulee väliin kevyempiä kohtia, koko aikaa ei luonnollisesti mennä ”täysillä”, vaikka tunti onkin kokonaisrasitukseltaan korkea. Tunnin kesto on 55min.

Alkuun luonnollisesti lämmitellään, eka lämmittely on aina rauhallisempi, toinen selkeästi aktiivisempi. Ensimmäinen sykebiisi tulee lämmittelyjen perään ja se ei koskaan ole tunnin kovin. Lämmittelyn pituudesta riippuu se, miten korkealle syke ensimmäisessä sykkeennostobiisissä nostetaan.

Ekassa lihaskunnossa mulla on aina kyykyt ja usein punnerruksia, jotta ei tarvitse ottaa välineitä.

Toisessa sykeosiossa mulla on tyypillisesti joku sheikkausbiisi ja sitten joku, jossa ”ajatellaan” vähän enemmän, eli saatetaan mennä laudan yli ja/tai ympäri. Niin tälläkin kertaa. Nuo molemmat tämän ohjelman biisit on roikkuneet mulla jo pitkään käyttöön menevien biisien joukossa, nyt vihdoin sain ne mukaan, jee!

Toisessa ja kolmannessa lihaskunnossa tehdään yleensä yläkroppaa, osa kehonpainolla ja osa välineitä käyttäen. Näissä tehdään monipuolisesti vetäviä ja työntäviä liikkeitä. Tässä ohjelmassa välineinä on käsipainot.

Kolmas sykepatteri on tyypillisesti se kaikista kovin. Liikkeet ovat yksinkertaisia ja niitä ei ole montaa, jotta saadaan syke nousemaan turvallisesti eikä tarvitse ajatella mitään. Siinä teetän usein isoimmat hypyt. Suosikit (?) telemark ja tuplahyppy laudalle ovat nytkin mukana ja ne yhdistetään vielä lopussa. Kevyttä ja mukavaa, not! Neljännessä sykepatterissa yksinkertainen teema jatkuu. Välissä on kevyempiä osuuksia, jotka valmistavat uuteen tykitykseen. Biiseinä on monesti ainakin osin trancea tai dubsteppiä ja bassot raikaa.

Viimeisen sykkeen perään tehdään jäähdyttely, jossa tehdään kevyenä versiona jotain aiemmin tunnilla jo aiemmin olleita liikkeitä. Tavoitteena rauhoittaa menoa ja saada sykettä alas. ennen viimeistä lihaskuntoa ja venyttelyjä.

Lihaskunto 4 on aina keskivartalon harjoitus. Teetän harvoin pelkkiä rutistuksia, yleensä enemmän hallinnan liikkeitä. Biisinä on nyt italialaista räppiä. 😀 Huikeeta!

Tunnin päättää venyttely, jossa käydään lyhyesti läpi tunnin aikana harjoitetut lihasryhmät ja loppuun kiitetään itseä tappotreenistä. Tunti on kova, eikä sen jälkeen ole tarkoitus enää hötkyillä mihinkään suuntaan. Seuraavana päivänä ei kannata mennä uudelleen rääkkiin, vaan tehdä jotain kevyttä.

 

20151223_162113.jpg

Iloinen ohjaaja viime joulun teematunnin jälkeen

 

Ivstep ei ole tuntina vaikea, mutta toki ensimmäistä kertaa tulevalla voi hetken kestää saada kiinni siitä, mitä oikein tapahtuu. Lauta on osalle hankalampi väline kuin toisille, mutta liikkeistä saa kyllä kiinni kun tekee vaan. Jos joku tuntuu hankalalta, niin sitten voi keksiä oman liikkeen, lauta kun on jokaisella oma. Pääasia kun pysyy liikkeessä! Ideana on, että kaikkea toistetaan monta kertaa ja toisto sekä isot liikkeet ovat juuri avain siihen, että syke saadaan korkealle. Välillä voi pysähtyä hetkeksi keräilemään, jos siltä tuntuu. Ei maksimisykkeillä voikaan jatkaa pitkään. Joka tunnilla ei myöskään tarvitse (kannata) tehdä maksimitreeniä.

Kyllä jumpasta vaan saa huikeita fiiliksiä! Siinä, kun musiikki raikaa ja kaikki tekevät samaan tahtiin, on jotain maagista. Se saa ainakin ohjaajan jatkamaan vuodesta toiseen. Tervetuloa treenaamaan keskiviikkoisin Töölön Unisportille! Laudat on asemissa aina klo 16:30 ja jumppapupu intopinkeänä paikalla. Volat kaakossa ja huonot jutut kuuluu hintaan. 😉 Tuu testaamaan! (:

-K

Hyvinvointi Liikunta Työ