31 ja muut telakkakuulumiset

31_5.jpg

 

Täytin eilen 31. Niin se aika vaan menee. (:

Pientä eroa on kyllä tullut tässä vuosien varrella kun miettii, miten synttäriä on välillä tullut vietettyä. 😀 Viime vuonna esimerkiksi oli pyöreiden kunniaksi isot bileet. Treenata en ehtinyt, skumppaa ehdin juoda paljon, tärkeimmät tyypit oli paikalla ja nukkumaan pääsin heti puoli kahdeksalta aamulla. Tänä vuonna sen sijaan kävin heti aamuysiltä Altaan auetessa vesijuoksemassa ja avannossa, sieltä suuntasin brunssille Trattoria Sognoon ystävien kanssa ja balettiin Pientä Merenneitoa katsomaan (suosittelen!). Illalla päädyin Altaalle vielä uudelleen, josta kello puoli kymmeneltä ilman meikkiä kotiin. Näinkin voi synttäri-iltaa viettää ja täytyy kyllä sanoa että oli tosi kiva päivä. Kiitos asianosaisille!

 

31_1.jpg

Eka selfie 31-vuotiaana! Aamu alkoi Allas Sea Poolilta, kuva vesijuoksutreenin ja avannon jälkeen.

31_3.jpg

Synttäribrunssilla Trattoria Sognossa!

31_2.jpg

…näiden ihanien naisten kanssa! <3

31_7.jpg

Ihan muina muikkeleina poseeraamassa Pienen Merenneidon väliajalla. Mikä maisema oopperatalosta!

 

Vesijuoksua oli tarjolla paitsi eilen, myös jatkossa. Jalkavamma, josta edellisessä postauksessa raportoin, paljastui magneetissa lopulta rasitusmurtumaksi. Eipä se yllättänyt varsinaisesti, olin tuohon diagnoosiin valmistautunut, mutta täytyy kyllä sanoa että kyllä siinä muutama kyynel tuli vuodatettua. No, nyt on ainakin tieto ja sen mukaan edetään.  Ei loukkaantuminen ikinä tule hyvään kohtaan, mutta henkisesti välillä aika tiukan syksyn jälkeen en olisi kaivannut tätä tähän kohtaan. Toisaalta, en kyllä tiedä mihin sitten… Ei auta nyt muu kuin lepuuttaa, kuntouttaa ja tähdätä sitten uuteen nousuun.

Murtuma onneksi kyllä paranee kun sen antaa parantua. Tuntuu hetkittäin tosi kurjalta jättää hallikausi väliin, tiedän että olin hyvässä kunnossa. Mutta ei auta itku markkinoilla, näillä mennään. Sain ainakin hyvät 150€:n päikkärit magneetissa. Hieman nauratti, kun muuten on ollut jäätäviä uniongelmia mutta tuonne meteliin kyllä nukahtaa…eikä ollut ensimmäinen kerta. Hoitajat jo tuli kyselemään että ”onko sulla kaikki kunnossa”, joo oli, hirveä kooma vaan hyvien unien jälkeen. Täytyy kuitenkin tässä kiittää niitä tyyppejä, jotka on kuunnelleet, tukeneet ja toimineet järjen ääninä. Arvostan sitä!

 

talviaurinko.jpg

Tiistaiaamun vesijuoksumaisemat ja -20°C!

syyllinen.jpg

Syyllinen kuvassa etualalla.

 

Muuten on kyllä ollut kiva viikko. Jalka antaa onneksi tehdä kaikenlaista ja korvaavia on tehty ahkerasti. En suhtaudu niihin ”pakollisena pahana” vaan mun mielestä esim. vesijuoksu on oikeasti ollut tosi kivaa! Siinä on toki auttanut se, että Altaalla on maisemat kohdallaan ja avantoon oon päässyt aina treenin perään. Yllätin itsenikin rakastumalla avantouintiin! 😀 Pyöräilyä ja salia on myös kuulunut ohjelmaan, niitä teen muutenkin juoksun ohessa mielelläni. Oli myös ihana palata osan ohjauksista pariin tällä viikolla, vaikka toki kaikki iskutus on vielä tauolla x ajan. Ylipäätään tykkään monenlaisesta treenistä, mutta kyllä juoksua toki tässä ikävöi. Jumppaa myös. Mutta pitää nyt malttaa.

31 alkoi hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Ei haittaa olla vanhempi, mutta haittaa kyllä olla raihnainen. 😀 No, pikkuhiljaa. Toistaiseksi mennään altaassa mutta toivottavasti evoluutio nostaa tämän naisen pian takaisin maan pinnalle.

Ihanaa uutta viikkoa!

 

töölönlahti.jpg

Kyllä tämä tästä.

Suhteet Oma elämä Liikunta

Vastoinkäymisiä

rtg1.jpg

 

Hallikauden piti alkaa tänä viikonloppuna. Kenellä alkoi, kenellä ei. Lyhyesti: oma hallikausi vaihtui radalta uimahallin puolelle, kun kuntoutan vasemman jalkaterän todennäköisesti rasitusmurtumaa.

Syksyn jalkavaivojen jälkeen treenit alkoi luistaa oikein toden teolla loppuvuodesta. Joulun ja uudenvuoden ympärillä onnistuin tekemään todella hyviä treenejä ja olin selvästi tähänastisen wannabe-juoksijanurani parhaassa kunnossa. Tekniikkakin oli mennyt eteenpäin ja kaikin puolin odotin innolla lähestyvää hallikautta, jonka siis olisi pitänyt alkaa eilen.

Toissa keskiviikkona 9.1. olin työpäivän jälkeen Esportilla juoksemassa. Päivä oli ollut aika hektinen, mutta henkisestä väsymyksestä huolimatta treeni kulki kuitenkin ihan kivasti. Vaihdoin jossain kohtaa piikkarit jalkaan ja mietin siinä, että voisi vähän vielä löysätä nauhoja, mutta en sitten jaksanut. Tokassa piikkareilla juostussa, kovatehoisessa vedossa tuli sitten ikään kuin ”puukon isku” vasempaan jalkaterään ja treenihän loppui siihen paikkaan. Paniikissa revin kengän pois ja klenkkasin itku silmässä pukkariin ja sieltä kotiin.

Hiukan rauhoituttuani sain kipukohdan paikallistettua 2. metatarsaalin distaaliseen osaan eli ihmisten kielellä jalkaterään ”etusormivarpaan” luuhun lähelle varpaiden tyveä. En pystynyt (enkä edelleenkään pysty) tekemään varvastyöntöä, joten kävely oli epämääräistä kanta-askellusta. Jalka oli tosi kipeä mutta mieli vielä mustempi. Kun pääsin liikkeelle, kipua enemmän harmitti kuitenkin oma HITAUS. Kun Kaisaniemen (tai anteeksi Helsingin Yliopiston) metroasemalla mummotkin vetokärreineen meni aamuruuhkassa ohi oikealta ja vasemmalta niin ei paljoa naurattanut, paitsi jälkikäteen. 😀

Palauttelin jalkaa saikulla ja viikonlopun yli, mutta jännä kyllä ihmeparantumista ei tapahtunut. Maanantaina palasin lääkärille (kävin tietenkin heti to-aamuna) ja jalka kuvattiin. Röntgenlausunnon lopputulema oli rasitusmurtumaepäily ja lähete vielä tt-lääkärille. Siellä kävin torstaina ja huomenna maanantaina onkin sitten ortopedin vuoro josta suunta magneettiin. Helpottavaa, kun sitten saa varman tiedon. Röntgenkuvissa kun ei rasitusmurtumat, kuten tämäkään, aina välttämättä heti näy, mutta magneetista saa sitten kaikki kudokset näkyviin. Tällainen kipu ei myöskään ole mulle täysin tuntematon, jalkaterissä on syksylläkin ollut tän tyyppisiä tuntemuksia tiettyjen ohjausten jälkeen, joskaan ei koskaan tällaisessa laajuudessa tai näin pitkällä kestolla. Se on tullut ja mennyt nopeasti.

 

reload.jpg

Siis jalat ilmassahan voi kyllä treenata…

hallikuhalli.jpg

Yrjönkatu, vesijuoksu ja uusi uikkari.

kotijumppa.jpg

Kotijumppaa. Tuntui ihanalta hikoilla tauon jälkeen, tuli enemmän tarpeeseen henkisesti kuin fyysisesti.

 

Nyt on kuitenkin päästy jo korvaavien pariin. Olen viikolla käynyt polkemassa pyörää ja vesijuoksemassa sekä kertaalleen puntilla. Jalka on palautunut tällä viikolla oudonkin nopeasti (ei kyllä tulis mieleenkään vielä juosta ja vetää humppajumppaa), joten pitää nyt olla vaan tarkkana että antaa kuntoutumisen mennä rauhassa loppuun asti. Ensi viikolla palaan töissä tekemään osan ohjauksista, mutta kaikki askeltamista tms. vaativat saa vielä odottaa tarvittavan pitkään.

Mikä on fiilis? No tietenkin harmittaa. Ei se toki koko ajan päällä ole, mutta kyllä se vähän syö naista kun on oikeasti koko syksyn laittanut harjoittelun prioriteettilistan numero ykköseksi ihan kaiken muun ohi ja selkeästi oli kunnossa. Kyllähän kuntoon pääsee uudelleen, mutta ajattelen myös niin, että saa harmittaa kunhan tunteeseen ei jää kiinni. Olisi ollut kivempi nyt ulosmitata selkeästi parantunutta kuntoa kuin hengata kotona ja miettiä että tulee uusia kisoja. Vaikka tuleehan niitä!

Onneksi tällaiset murtumat (jos tää nyt murtuma on) paranee kuitenkin kohtuullisen vauhdikkaasti. Niin että kyllä täältä altaasta taas noustaan maan pinnalle. Kiitos myös niille jotka on kyselleet fiiliksiä ja myötäeläneet. <3 Tuntuu kivalta kun ihmiset välittää. Ensi viikon ortopediaikojen ja mri:n jälkeen oon taas toivottavasti fiksumpi, joten palaillaan jalkakuntoutuksiin ja muihin piakkoin.

Ihanaa sunnuntaita! Oma suunta seuraavana pyörän päälle ja sieltä avantoon. Kyllä tää tästä!

 

avanto.jpg

Ostin lohdutuspalkinnoksi uuden punaisen kokouikkarin ja kymppikortin Altaalle. Kylmähoitoa tassulle ja muuten vaan hoitoa päälle. (Kuva: Milla)

allasseapool.jpg

Muina vesijuoksijoina. (Kuva: Milla)

Suhteet Oma elämä Liikunta