Tarina jumppapupuksi päätymisestä

Olen ohjannut ryhmäliikuntaa nyt noin seitsemän vuotta. Tarinani on varmasti aika tavallinen: innokkaasta eturivin jumppaajasta tuli itse ohjaaja. Olin ollut SATSin asiakkaana useamman vuoden ja alkuun kävin jumpissa enemmän kuin laki sallii ja järkevää oli. Jossain vaiheessa syttyi haave kouluttautua itsekin ohjaajaksi ja toiminnan naisena toteutin sen saman tien. Omaan myös pitkän musiikkitaustan, josta koen olevan paljon hyötyä tässä ammatissa.

Kouluttauduin TrainerLabin kurssilla ryhmäliikuntaohjaajaksi ja kurssikaverini, kollegani Maija suositteli minua kysymään töitä silloiselta Yliopistoliikunnalta, jossa hän itsekin ohjasi. Uskaltauduin kokeilemaan ja sovimme vastaavan kanssa, että pitäisin näytetunnin maanantaina 28.12.2009. Tätä ennen olin pitänyt jo muutamia sijaistuksia muualla (tarinan ensimmäisestä, kamalasta ohjauksestani voin kertoa joku toinen kerta :D), mutta nyt olisi kyseessä näytetunti ensimmäistä omaa tuntia varten, lajina keppijumppa.

Jotenkin siinä kävi niin, että pari tuntia ennen näytetuntini, johon luonnollisesti olin valmistautunut, alkamista vastaava soitti ja sanoi olevansa nuhainen. Hän kysyi, olisinko halunnut tulla ohjaamaan hänen circuit-tuntinsa. Ei ollut mitään havaintoa koko tunnista mutta vastaava lupasi briiffata. Onneksi ei pieni Katri siinä kohtaa tiennyt, että kyseessä oli varmaan koko Yliopistoliikunnan legendaarisin tunti, maanantaicircuit. Suostuin tietenkin. Tunnista nyt ei ole sen suurempia muistikuvia, paitsi että pelotti, mutta ilmeisesti en ollut ihan niin kamala koska sain paikan. Fun fact, ohjaan ko. maanantaisirkkeliä tälläkin hetkellä. Taso on kyllä ohjaajalla onneksi hieman noussut vuodesta 2009. 😉 Tervetuloa vaan!

 

Välillä pääsee myös reissuun. NNU convention 2011, Turkki

 

Ensimmäiset omat tuntini olivat juuri tuo keppijumppa ja ilokseni myös intervallistep. Olin ja olen edelleen hyvin rakastunut steppiin ja oli alusta alkaen suurin haaveeni päästä ohjaamaan juuri sitä. Näiden lisäksi otin vastaan ihan joka ikisen sijaistuksen minkä vaan onnistuin saamaan, lajista riippumatta. Näin sain nopeasti lisää kokemusta eikä ohjaaminen jännittänyt enää niin paljon. Ohjasin myös muilla saleilla, lajeja laidasta laitaan. Pian mulla olikin jo iso liuta omia tunteja.

Sisäpyöräilyohjaajaksi kouluttauduin keväällä 2010. Spinu astui ohjauksiin mukaan sen jälkeen ja repertuaari laajeni entisestään. Uskaltautuin myös suunnittelemaan koreografisia tunteja. Alussa anti oli melko järkkyä, mutta nyt voin (vuosia myöhemmin) jo sanoa hallitsevani koreografioiden rakentamisen, toki kehitys ei lopu koskaan, onneksi. Dance aerobic ja step kuuluvat repertuaariin tälläkin hetkellä. Mun olisi varmaan pitänyt elää Jane Fonda-aikaa. :D

Ensimmäisen ja ainoan lisenssituntikoulutukseni kävin jo silloin UniSportiksi nimensä muuttaneen Yliopistoliikunnan kautta. Kyseessä oli Les Millsin Sh’Bam. En ole taustaltani tanssija, joten jouduin menemään koulutuksessa mukavasti epämukavuusalueelle ja koen, että olen saanut tunnista uutta liikekieltä myös muuhun ohjaamiseen. En ole missään vaiheessa edes halunnut muita LM-lisenssejä, vaikka Combatissa tykkään kyllä välillä käydä. Nautin enemmän siitä, että saan itse suunnitella omat tuntini. Bämiä on kuitenkin hauska ohjata ja pidän tunnista kovasti, tällä kaudella mulla ei kuitenkaan ole omaa tuntia.

 

Pullistelua joskus bämin jälkeen

 

Vuoden 2012 keväällä lähdin fyssarikoulusta vaihtoon Roomaan. Olin ihan maani myynyt kun jouduin jättämään ohjaamisen vajaaksi neljäksi kuukaudeksi. :D Ystäväni ja kollegani Hanna sanoi tuolloin olevansa varma, että löytäisin kohta itseni joltain italialaiselta salilta töistä ja kuinkas kävikään… Oltuani Roomassa noin kuukauden päädyin erään salin sijaislistalle ja ohjasin aika paljon (puhun sujuvaa italiaa) ennen paluutani takaisin Suomeen. Kotiin palattuani menin heti seuraavana päivänä takaisin töihin ja muistan vieläkin sen onnen, kun koko vakkarijengi oli paikalla ekalla tunnilla. (:

Valmistuttuani fyssariksi jäin töihin UniSportille, josta sain vakituisen työpaikan liikunnanohjaajana. Ft-hommia sellaisenaan olen tehnyt vain vähän, ainakin tällä hetkellä vielä liikuta-ala tuntuu omalta jutulta ja palo ohjaamiseen on kova. Kouluttauduin valmistumiseni jälkeen myös pt:ksi, niitä hommia teen tällä hetkellä Hyvinvointistudio Lupauksella. Jännä nähdä, mihin tämä työ tulevaisuudessa vie. Valmiiksi ei ainakaan koskaan tule, mikä on mahtavaa. Fyssarihommiin voi myös aina palata tulevaisuudessa, vaikka tietysti käytännön tatsi on aivan hukassa, kun en ole niitä paljon tehnyt.

Ohjaan tällä hetkellä monipuolisesti erilaisia lajeja, esimerkiksi koreografisia tunteja, sisäpyöräilyä, toiminnallista harjoittelua, intervallitunteja, lihaskuntoa, yksilöasiakkaita, teen testausta… You name it. Olen edelleen töissä UniSportilla jossa teen myös hallinnollisia töitä. Lisäksi ohjaan kahta firmatuntia, joihin olen hyvin kiintynyt. Ohjauksia on kertynyt seitsemässä vuodessa arviolta jotain väliltä 4500-5000. Eikä loppua näy! Olen lisäksi kouluttanut uusia ohjaajia, kouluttautunut itse lisää sekä ohjannut erilaisissa tapahtumissa.

 

Svoli Convention 2014: Dance step. Kuva: Milla Vahtila

 

Viime aikoina olen alkanut vähentää ohjausten määrää. En enää palaudu samalla tavalla kuin ennen ja haluan myös välillä panostaa omaan treeniin. Vielä viime keväänä mulla oli 17 viikkotuntia, tällä hetkellä niitä on 14 ja määrä on edelleen vähenemään päin. En kuitenkaan tee kaikilla tunneillani itse mukana ja olen lisäksi panostanut ohjauksissa kehonhuoltoon. Ohjaaminen on paitsi fyysisesti raskasta myös henkisesti kuormittavaa, kun on koko ajan esillä. Se ei myöskään ole ohjaajan oma treeni, vaan asiakkaiden. Mielipiteeni ohjaajan roolista tunnilla voin jossain kohtaa kirjoittaa ihan erilliseen postaukseen. Rakastan työtäni, mutta jumpissakin liika on liikaa, eikä liian iso määrä (vaikkei tekisikään aina mukana) anna enää tilaa laadulle. Kun tunteja on turhan paljon, huomaa, ettei pää enää kestä ja silloin alkaa ärtyä tyhmistä asioista, mikä ei tietenkään kuulu asiaan.

Ohjaajan työssä parasta on huikeat asiakkaat. Kyllä siitä vaan saa ihan tajuttomia kicksejä, kun treenataan yhdessä. Viihdyn salilla ja lenkkipolulla myös yksin, mutta ryhmässä tekemisessä on sitä jotain. Hymyilevät ja hikiset naamat tunnin jälkeen sekä tyytyväiset (ja tietysti myös ne rakentavat) palautteet ovat palkinto, joka saa ainakin tämän ohjaajan takaisin saliin päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Eikä se uuden oppiminen jää vain asiakkaille. Monet kerrat, kun joku tekee jotain eri tavalla, saa itsekin uusia ideoita. Tykkään.

Työni parista olen saanut monia uusia ystäviä, niin asiakkaista kuin kollegoista. UniSportilla (ja firmatunneilla) on mahtava asiakaskunta ja laajasta kirjosta löytyy treenaajaa joka lähtöön. Myös ohjaajia on joka sorttia, mikä on hienoa. Jokaiselle jotain! Vaikka itse ehkä ohjaajana olen toistaiseksi profiloitunut enemmän rääkkiä vetäväksi, nautin myös kevyemmistä tunneista. Keppijumppa, ensimmäinen oma tuntini, oli monta vuotta yksi maanantain kohokohtia. Venyttely/kehonhuoltotunnit ovat yksi tämän hetken suosikeistani. Oma ”babytuntini” intervallistep on ehkä kuitenkin tunneistani se ikirakkaus. Ohjelma 37 on menossa ja juuri suunnittelen seuraavaa.

 

Another day at the office

 

Loppuun vielä pieni lista asioista, joita tapahtuu, kun alkaa ohjata:

*Muuttuu erittäin lempeäksi sijaisia kohtaan. Kohtelu voi joskus olla karua.

*Muistaa, miltä ne ihan ensimmäiset ohjaukset itsestä tuntuivat, eli antaa aloittelevalle ohjaajalle aikaa ja menee uudelleenkin (jos vaan joskus ehtii)

*Ehtii muiden tunneille aivan liian harvoin. Edelleenkin mulla on testaamatta kavereiden tunteja, joille ehdottomasti haluaisin

*Ei enää kuuntele radiota ilman, että koko ajan miettii voisiko biisejä käyttää jossain

*”Polkee” hyviä biisejä ja tai ajattelee askelkuvioita, joita mahdollisesti voisi käyttää

*Jännittää edelleen monesti uusien ohjelmien kanssa, vaikka olisi ne itse suunnitellut. Se on ihan hyvä juttu.

*Jännittää edelleen välillä, jos kollegoita tulee tunnille

*Kokee surua siitä, jos joutuu luopumaan jostain tunnista vaikka itse tekee päätöksen vähentää/muuttaa lukkaria

*Oppii jatkuvasti uutta. On tää mahtava duuni!

*Sekoilu ei lopu. Koskaan.

 

Temppuilua tämän päivän tuntien jälkeen

 

Toivottavasti nähdään tunneilla! (:

-K