Syksyn odotetuin viikonloppu
Viime viikonloppu oli yksi syksyn odotetuimmista. Oltiin reilu kaksi kuukautta aikaisemmin varattu mökki ystäväporukalla. Ajateltiin, että syksyllä olisi kiva olla jotain spesiaalimpaa, mitä odottaa.
Kelit helli meitä oikein olan takaa, kun viikonlopulle osui niin aurinkoinen ja kirpakka syyssää.
Jotain kummaa oli myös tuossa mökkiviikonlopussa. Pari viikkoa kestänyt pieni kurkkukipu ja flunssainen olo katosi kuin taikaiskusta ja lauantaina oli ihan terve olo. Mikä lie tehnyt tehtävänsä flunssan karkoituksessa.
Mökki on sama, jossa ollaan käyty vaihtelevalla porukalla jo useamman vuoden ajan. Tosin aina sama neljän kopla ollut menossa mukana: minä ja Tomppa sekä eräs meidän ystäväpariskunta.
Se on sellainen mökki, joka on niin luonnon keskellä ja kaukana naapureista, että siellä tosiaankin saa rentoutua ihan omissa oloissaan. Sieltä on kaikki moderniudet karsittu – ei sähköä, sisävessaa tai juoksevaa vettä. Hienouksina kuitenkin erillinen rantasauna eikä muita mökkejä saman järven rannalla. Naapurikin kahden kilometrin päässä.
Mökille saavuttaessa meni ensimmäiseksi puhelin kiinni ja se työnnettiin laukun pohjalle odottamaan joko lähtöaamua tai sitä, että kuunneltiin musiikkia Spotifysta. Ei sitä muuten kannata pitää päällä, ettei akku lopu.
Seuraavaksi sytytettiin nuotio, jonka äärellä kuluikin sitten iso osa ajasta joko kokaten tai jutellen. Puut haettiin liiteristä sekä saunalle että nuotiolle ja pilkottiin tarvittaessa pienemmiksi. Saunalle kannettiin vedet kaivosta. Tupaan sytytettiin takka, koska oli jo niin kylmä ilma.
Tykätään laittaa nuotioruokaa aina mökkeillessä. Perjantaina se oli loimulohta ja perunoita, lauantaina pulled porkia ja vihannesnyyttejä. Ne herkut vei kielen mennessään.
Lauantaina aamiaisen jälkeen lähdettiin tutkimaan ympäröiviä metsiä ja bongailemaan sieniä. Aikamme etsittyämme löydettiinkin sellaiset apajat, että saatiin sienisaaliista koko porukalle kermainen sienikeitto. Suppilovahveroita iso kasa ja yksi kanttarelli.
Ensin sienet kattilan pohjalle ja sitten vähän vesien haihduttelua. Kun sienten kosteus on haihtunut, niin sekaan isketään nokare voita, sipulia ja muutama lusikallinen jauhoja. Sitten sopivasti vettä ja kiehutellaan keitto sakeaksi. Mausteina kasvisliemikuutio, suola ja mustapippuri. Lopuksi vielä kuohukermaa, keiton kuumennus ja valmista tuli! Kyytipojaksi vaaleaa leipää. Voin kertoa, että maku oli mitä mainioin.
Saunaan kerättiin jalkakylpyainekset luonnosta. Vähän suopursua, katajaa ja kanervaa. Ja ripaus merisuolaa.
Lauantai-iltana näin sellaisen tähtitaivaan, että melkein henki salpautui. En ole ikinä milloinkaan eläessäni missään nähnyt sellaista määrää tähtiä. Olin niin innoissani, että oli pakko lähteä ystäväni kanssa saunasta vilvoittelemaan ja maahan makaamaan vain tuijottamaan sitä mieletöntä määrää valopilkkuja. Oon aina tykännyt katsella tähtitaivasta, mutta tuossa hetkessä oli kyllä jotain erityistä. Oli jotenkin onnellinen olo.
Kuvaa mulla ei valitettavasti ole, sillä kameran tehot ei siihen riittäneet (yritin kyllä…).
Tässä mökissä on kyllä jotain erityistä. Vaikka se onkin vain vuokramökki, niin siihen on muodostunut jo jonkinlainen side, sen verran monta kertaa siellä on jo mökkilomia vietetty. Se on jotenkin niin rauhoittava paikka, jossa ei kyllä tule mietittyä arjen murheita sitten yhtään.