Ankeuttajien kourissa

Tiiättekö sen olotilan, kun ihan kuin joku ankeuttajan tyyppinen olis potkassu mahaan ja kuopan pohjalle. Ja kun sieltä ei pääse pois. Tosin ankeuttajathan ei paljon potkiskele, vaan pikemminkin imee kaiken hyvän mielen ja tilalle jää jotain epämääräistä, jossa on sekä inspiraatio että motivaatio hukassa. Ei sen vakavampia elämän käänteitä, mutta jotain hetkellistä mielenhallinnan epätasapainoa.

Joskus sellainen ankea fiilis kestää hetken, joskus päiviä viikkoja.

Siinä kohtaa ei auta muuta kuin ajatella, että ne fiilikset kuuluu elämään. Niitä tulee ja niitä menee. Ihan samaan tapaan kuin niitä hyviäkin hetkiä. 

Mutta sitten välillä tuntuu, että nyt riittää jo. Riittää se, että hymyä ei millään meinaa riittää koko päiväksi. Riittää se, että oma sisäinen tsemppaus ei vaan pidä skarppina joka hetkessä.

Sitten pitääkin keksiä jotain järeämpiä keinoja.

Lenkkitossut jalkaan, luurit korville ja Spotifysta The Soundsia. Jalat kulkee ihan itsekseen eteenpäin ja katse viipyilee Töölönlahden kauniissa maisemissa, värikkäissä puissa. Yhtenä lenkkihetkenä tajusin, että miten hiton kaunis syksy onkaan tänä vuonna.

Tai sitten JVG:n keikka. Eilinen oli kunnon irtiotto arjesta, kun työkavereiden kanssa bailattiin poikien biisien tahtiin ja tanssittiin ja pompittiin hiki päässä. Ääni melkein käheänä ja housut liimaantuneena kiinni jalkoihin. Se oli sellainen pieni paussi ja energioiden lataushetki. JVG:n pojista tarttui sellainen määrä hyvää fiilistä, ettei olekaan vähään aikaan sellaista ollut.

Tarinan opetus: enemmän energisoivaa musaa + lenkkejä kauniissa syyskeleissä & lempibändien keikkoja.

Siitä tulikin mieleen, että huomenna olisi ihana päästä taltioimaan syksyisiä hetkiä kameran muistikortille :)

Ja pari aiheeseen sopivaa biisiä, joita on tullut kuunneltua viime aikoina :)

https://www.youtube.com/embed/lv7_BnnwtbQ” width=”560″>