Kivojen hetkien kaipuuta

Tiedättekös, oon vähän miettinyt. Tajusin, että on muutamia juttuja, joita oon jo jonkin aikaa kaivannut lisää elämääni. 

Tiiättekö ne hetket kun nauraa niin vapautuneesti, että ei yhtään välitä siitä, miltä kuulostaa tai näyttää. Ja nauru ei meinaa loppua sitten millään. Joku kertoo vaikka hauskan jutun ja joku toinen jatkaa perään vielä hauskemmalla kommentilla. Hyväntuulisuus jatkuu vielä pitkälle seuraavaan päivään.

Tai sitten sellainen päivä kun on jutellut monta tuntia ystävän kanssa. Oikein vapautuneesti. Kaikesta mahdollisesta. Päässyt oikein kunnolla purkamaan sydäntään. Ollut just sitä miltä sillä hetkellä tuntuu, ilman mitään esittämistä. On juteltu sisällä piilevistä möykyistä, sitten taas unelmista ja haaveista. Aika lailla kaikesta mitä mieleen juolahtaa. Sitten myöhemmin itsekseen ollessa tulee sellainen olo että ei hitsi, pitää laittaa viestiä perään. Että oli ihana nähdä.

Muiden kohtaamisten lisäksi saan energiaa myös niistä hetkistä, kun olen yksin kotona uppoutuneena omiin ajatuksiini. Mieli jotenkin tyhjentyy kaikesta hälinästä, kun on hetken ihan vaan itsekseen. Sitten yhtäkkiä alkaa uusia ideoita virrata mieleen.

Ajattelin haalia elämääni lisää näitä hetkiä, joissa tuntee voimautuvansa. Sellaisia aitoja kohtaamisia, joista saa energiaa pitkäksi aikaa.