Intuition voima on välillä todella vahva. Sisimmässään on sellainen olo, että ”just näin mun pitää tehdä”. Tulee sellainen varmuus, jonka tuntee kehossa. Vaikea kuvailla miltä se konkreettisesti oikein tuntuu, mutta ehkä sitä voisi kuvailla jonkinlaisena keveytenä ja että ottaa vatsanpohjasta sellaisella hyvällä tavalla.

Jos intuitio kertoo jotain, olisi monesti kannattavaa toimia sen mukaan. Mutta välillä väliin iskee sisältä joku toinen ääni. Järjen ääneksi sitä ehkä jotkut kutsuvat, mutta mielestäni se on enemmän pelon ääni. Pelko siitä, että mokaa. Pelko siitä, että tuottaa muille pettymyksen. Pelko siitä, että tekee hirveän virheen.

Mutta tiedättekö. Jos joka kerta valintoja ja päätöksiä tehdessään antaa pelolle vallan, niin siinä hukkaa itsensä. Jos intuitiotaan ei kuuntele, niin voi käydä helposti niin, että joutuu ihan hakoteille. Valinnat ja päätökset ohjautuvat pelosta käsin, eikä siitä, mitä juuri itse haluaisi tehdä.

Täytyy myöntää, että olen monesti jättänyt kuuntelematta intuition ääntä. Valinnan hetkellä tiedän kyllä tasan tarkkaan, kumpi vaihtoehto olisi juuri mulle parempi, mutta sitten jostain kumpuaa ne pelon äänet. Menee hetki ja tajuan, että valitsin väärin. En kuunnellut sisäistä intuition ääntäni, vaikka se kuinka tuntui mielessä ja kehossa oikealta ratkaisulta.

Viimeinen vuosi on ollut muun muassa rohkeuden aikaa. Enää pelot ei ohjaa mua niin vahvasti, vaan osaan jo paremmin kuunnella, mitä intuitiolla on sanottavanaan. Valinnan hetkellä edelleen pelottaa, että mitä jos tuotan muille pettymyksen, mutta sitten muistan, että tää on mun valinta ja intuitiota vastoin toimiminen tekisi hallaa vain mulle itselleni.