Hauska vinkki keittiöön

Suola ja pippuri on keittiön perusmausteet, joita tulee lähestulkoon kaikkiin ruokiin. Ne on aina esillä – käden ulottuvilla. Oon siksi muutama vuosi sitten hommannut kauniit suola- ja pippurimyllyt, jotta niitä voi pitää kätevästi keittiön työtasolla. 

Mutta yks juttu niissä ärsyttää. Ne sotkee! Aina myllyn koneiston sisuksista tippuu suolakiteitä tai pippurin palasia pöydälle. Kuinka rasittavaa on koko ajan olla pyyhkimässä pöytää myllyjen alta.

Mutta eipä hätää. Mun fiksu ja näppärä ystäväni oli keksinyt tähänkin pulmaan ratkaisun. Minikokoiset lautaset myllyjen alle. Mikä oivallus! Tää helpottaa arkea niin paljon, kun ylimääräiset muruset putoilee lautaselle eikä pöydälle. Omat minilautaset hommasin Stockalta.

P8230341.jpg

P8230344.jpg

 

Koti Ruoka ja juoma Sisustus

Kumpi on onnellisempi?

Mä oon monesti viime aikoina miettinyt sitä, että mistä johtuu se, että joillain ihmisillä on luontainen halu tietää paljon asioista ja oppia koko ajan jotain uutta. Kokeilla uusia reseptejä tai mielenkiintoista urheilulajia. Olla perillä siitä, mikä on just nyt trendikästä pukeutumisessa tai mikä ravintola on in.

Kun sitten taas on niitä ihmisiä, jotka on täysin onnellisia tietämättöminä. On ehkä samat vanhat kuviot ja arkipäivän jutut. Ei oikeestaan kiinnosta etsiä uutta musiikkia, luettavaa tai katsottavaa. Tai että kokeillaan jotain uutta kosmetiikkatuotetta, koska nähtiin siitä mainos TV:ssä. Tai että seuraa uutisia vaan Facebookin uutisvirrasta.

Kumpi on onnellisempi?

P8220322.jpg

Sellainen, joka koko ajan seuraa aikaansa ja tietää paljon asioista. Sellainen, joka pystyy helposti osallistumaan monenlaiseen keskusteluun ja mielipiteitä riittää. Toisaalta taas sellainen, joka ehkä tuntee painettakin siitä, että pitäis koko ajan olla perillä asioista. Että pelkää menettävänsä jotain kokemuksia, jos ei koko ajan päivitä itseään ajan tasalle. Ei saa olla tietämätön. Pitää tietää uusimmat puheenaiheet ja trendit. Muuten putoaa kelkasta ja on epäkiinnostava ihmisenä. Toisaalta taas jatkuva uuden etsiminen ja itsensä inspiroiminen voi saada aikaan mahtavia kokemuksia. Jos pakottaa itsensä menemään ja tekemään, niin monesti siitä myös saa tosi paljon irti. 

Vai onko sittenkin onnellisempi se, joka on täysin tyytyväinen omaan elämäänsä eikä kaipaa siihen mitään uutta, ainakaan usein tai isoina annoksina. Se, jolle on täysin ok kuunnella sitä musiikkia, mitä radiokanavalta tulee autossa. Se, joka syö yleensä niitä samoja, tuttuja ja turvallisia, hyväksi havaittuja ruokia. Se, jolle ei ole merkitystä, mikä merkkilaukku tai vaate tulisi hankkia. Tai se, joka kokeilee SUPpausta vasta kahden vuoden päästä, kun toinen porukka on jo siirtynyt johonkin mukamas hohdokkaampaan lajiin.

P8150248.jpg

Onko sillä edes väliä? Onko tässä tapauksessa edes järkevää verrata onnellisuutta eri ihmisten kesken? Kuinka paljon vaikutta työ, työkaverit, ystävät, puoliso tai asuinpaikka? Vai onko tämä enemmän persoonallisuuskysymys? Mikä on onnellisuutta kenellekin? Se, joka koko ajan haluaa uutta elämäänsä, voisi ahdistua, jos elämä olisikin tuttuja arkirutiineja päivästä toiseen, aina pienin lisämaustein. Kun taas tälle toiselle tyypille ainainen uutisten, uutuuksien ja päivän polttavien puheenaiheiden perässä pysyminen tuottaisi tuskaa.

Millainen minä sitten olen? Ehkä jotain siltä väliltä.

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä