Virran vietävänä
Juuri nyt tekisi mieli pysähtyä. Irrottautua hetkeksi ihan kaikesta.
Viikko omien ajatusten kanssa varmaankin riittäisi siihen. Niin että kuulisi omat ajatuksensa, kerrankin. Arki on usein aika hurlumheitä ja menee rutiinilla, vähän niinkuin automaattiohjauksella. Ei tule paljon mietittyä, tekee ja menee vaan niin kuin aina.
Mutta entä jos tekisikin irtioton ja tekisi sen viikon jotain ihan muuta.
Tekisi kaikkea tavallisuudesta poikkeavaa, jotain mistä todella tykkää. Ei kuitenkaan vain sellaista mukavaa ja liian helppoa ajanvietettä. Toki on kivaa katsoa TV:tä, lukea blogeja ja ottaa kuvia Instagramiin. Mutta niissä on aina se joku ylimääräinen tekijä, johon keskittyy. Ei ole ehkä täysin läsnä. Tarkoitan nyt siis sellaista tekemistä, johon oikein uppoutuisi.
Tai sitten pysähtyisi omien ajatusten keskelle. Yrittäisi kerrankin kuunnella, mitä omalla sisimmällä on sanottavaa. Miettisi tosissaan omia tekemisiään, pinttyneitä tapojaan tai rutiineita. Että mitä fiiliksiä ne oikeasti herättää. Joutaako joku asia romukoppaan tai tulisiko jotain toista juttua puolestaan koittaa jotenkin vahvistaa.
Onko ne asiat sellaisia, joita oikeasti haluan vai onko ne asioita, joita ajattelen muiden minulta odottavan.
Voisi ihan oikeasti pysähtyä ja kysyä itseltään, mistä kaikesta nauttii ja mitä kohti haluaisi olla menossa. Hyvin helposti sitä nimittäin vain ajautuu tilanteesta toiseen ilman kummempia mietintöjä. Kaiken kiireen ja hössötyksen keskellä se on niin helppo tie. Tehdä kaiken niinkuin ennenkin, rutinoitua samoihin juttuihin.
Vähän niinkuin ajelehtisi jokivirran vietävänä veneessä selkä menosuuntaan. Ei yhtään tiedä tuleeko mutka vai onko tiedossa tasaista ja suoraa kyytiä. Mutta entä jos ihan hetkeksi hyppäisi veneestä rannalle ja miettisi, että onko tämä se reitti, jota haluan kulkea. Vai tulisiko mun sittenkin kääntyä nenä menosuuntaan ja ohjata venettä itse. Kääntyäkin seuraavassa joenhaarassa eri suuntaan. Mennäkin toista reittiä kuin muut veneet.
Jos oivaltaisikin jotain erityistä. Vaikka jotain siitä, mitä on ja mitä haluaa olla. Ja myös toisaalta siitä, mitä on ja ei haluaisi enää olla. Pysähtyisi miettimään, millaiseksi on tullut ja millaiseksi toisaalta haluaisi tulla. Keskittyisi niihin parhaisiin piirteisiin ja vahvistaa niitä. Toisaalta oppisi pois niistä tavoista, jotka ei tee hyvää itselle tai muille.
Jos sitä vaikka oppisi tuntemaan olonsa enemmän kotoisaksi omissa nahoissaan, kun olisi jokin ihan itse valittu suunta, johon pyrkiä.