Laiskin ihminen jonka tunnen, olen minä itse. Valehtelematta joka päivä on asioita joita jätän tekemättä, koska en jaksa. Esimerkiksi vatsa kunrii ja on vähän nälkä, ajattelen: ”vähän olis nälkä, mutta millään en jaksaisi nousta, mennä alakertaan ja tehdä voikkaria… noh kyllä se nälkä kohta menee ohi..” ja sitten käy niin, etten syö mitään. Koska en jaksa. Ja tää pätee siis kaikkeen mitä teen, tai siis oon tekemättä. Hyvä minä!

En tiedä voiko laiskuudeksi laskea myös mun aikaansaamattomuuden. On asioita joita oon suunnitellut tekeväni, mutta lykkään niitä aina eteenpäin ja eteenpäin, kunnes huomaan jossain vaiheessa, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Tällä hetkellä mua rassaa eniten ennakkotehtävät Lahden muotoiluinstituuttiin, joiden tehtävänannot tuli ajat sitten, aloin suunnittelemaan niitä päässäni hyvissä ajoin ja olin varma, että tänä vuonna ehdin panostamaan niihin oikeasti. Noh, kuinkas kävikään, tässä sitä ollaan, nyt on keskiviikko 6. huhtikuuta, ja tehtävät on palautettava viimeistään 12. päivä, eli ensi tiistaina. Yksikään työ ei ole valmis. Ja mulla on aivan helvetinmoinen kiire. Miten saan tehtyä 4 tehtävää (osa moniosaisia), alle viikossa?

Voihan ressi! Eihän tän näin pitäny mennä! Eikä asiaa auta se, että vain valitan laiskuuttani ja aikaansaamattomuuttani,  kun voisin tehdä jotain vaikkapa niiden ennakkotehtävien eteen!