”Treenivaatteista tuli menestyksen symboli” – I don’t think so

Nyt.fi:ssä julkaistiin syyskuun lopulla teksti, jonka kirjoittajan mukaan Treenivaatteista tuli menestyksen symboli. Kuulemma tästä kertovat Sannin, Beyoncén ja kaikkien muidenkin yllä olevat jouksutrikoot.

Okei. On totta, että esimerkiksi Beyoncén imagoon kuuluu keskeisesti omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, niin fyysisesti kuin henkisesti. Esimerkiksi Beyoncén Ivy Park -malliston mainosvideot saavat itselleni aina motivoituneen fiiliksen, ja joskus katson niitä ihan tarkoituksellisesti silloin, kun olo tuntuu vetelältä. Omasta mielestäni on vain ja ainoastaan siistiä, että oma idoli motivoi edes jossain määrin terveellisten elämäntapojen äärelle.

https://www.youtube.com/embed/rG3nv2-CcI8?rel=0&controls=0&showinfo=0″ frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>

Luulin artikkelin käsittelevän myös tämänkaltaista teemaa, mutta olin pahasti väärässä. Tekstissä kaiken pahan alku ja juuri oli nimittäin ne hemmetin jouksutrikoot, jotka tekstin kirjoittajan mielestä aiheuttavat ihmisissä pakonomaista tarvetta sportata ja paineita näyttää hyvältä. En ymmärtänyt alkuunkaan tekstin pointtia, sillä itselleni treenitrikoot tai niitä muistuttavat sporttiset legginssit ovat mukavuusvaate numero yksi. Ne jalassa on parasta kipaista kaupassa, katsella leffaa, siivota tai tehdä töitä. Mistään ei kiristä eikä purista.

Siksi mukavien ja joustavien trikoiden puolestapuhujana (haha :D) päätin kerätä tähän alle otoksia kirjoituksesta ja kommentoida niitä omin sanoin.

1. Katsot kuvaasi peilistä, katsot kulahtaneita verkkareitasi, etkä tunne oloasi yhtään niin tehokkaaksi kuin pitäisi. Pukukopissa ajattelet, että jos aiot jatkaa harrastusta, sinun on ostettava joogahousut, niin pian kuin mahdollista.

Itse tykkään käyttää verkkareita melkein missä tahansa muualla, paitsi salilla. Jos menen varta vasten treenaamaan, löysät vaatteet tuntuvat yllä kömpelöiltä ja esimerkiksi liian isot t-paidat (joita muuten käytän paljon) saattavat olla jopa ”tiellä”. Ihonmyötäisistä ja joustavista vaatteista tulee yksinkertaisesti skarpimpi olo ja ne yllä on huomattavasti helpompaa seurata, onko tiettyä liikettä tehdessä vartalo oikeassa asennossa. Ihoa nuolevilla vaatteilla ole kuitenkaan mitään tekemistä sen ajatuksen kanssa, että menempä tästä esittelemään kroppaani salille. Masentava ajatus.

2. Treenaajat eivät enää vaihda joogahousuja ”arkivaatteisiin”, kun he poistuvat salilta.

Itse kyllä vaihdan. Saatan kyllä käydä salin jälkeen samoissa treenihousuissa vaikkapa kaupassa, mutta ihmisten ilmoille en lähtisi prikulleen samoissa vetimissä, joissa olen juuri hikoillut. Tämän hetken muoti perustuu hyvin paljon mukavuuteen, rentouteen ja sporttisuuteen – ja siksi ns. ”vapaa-ajan käyttöön tarkoitettuja” treenitrikoita myydään erikseen. Niiden materiaali on usein hieman erilainen, kuin ihan puhtaasti jouksuhousiksi tarkoitetuissa treenihousuissa. Toki jouksutrikoot näyttävät hemmetin hyvältä esimerkiksi ison kollaripaidan tai pitkän takin kanssa, mutta en usko kovin monen käyttävän täysin samoja vaatteita urheillessa ja esimerkiksi kahvittelureissulla kaverin kanssa.

3. Monella on lenkkarit jalassa ja joogamatto olalla, kuin he olisivat juuri tulossa salilta tai menossa sinne.

Lenkkarit ovat jalassa nykyään joka toisella, joogamatto tulee vastaan harvemmin. En koe lenkkareiden viittaavan tällä vuosituhannella mitenkään siihen, että niiden käyttäjä olisi potentiaalinen maratoonari. Ne ovat yksinkertaisesti muotia, ja niillä on huomattavasti helpompi tarpoa pitkiä matkoja vaikkapa kaupungilla. Simple as that.

4. Joogatrikoista on tullut uudet farkut. Treenivaatteisiin pukeutuvat arkisin ne, jotka tekevät luovaa tietotyötä ja elävät ”joustavasti”, ilman pysyviä työaikoja tai -paikkoja.

Tämän tavallaan allekirjoitan. Lakimies ei voi lähteä töihin treenihousuissa ja oversize-hupparissa, mutta freelancer-valokuvaaja voi.

5. Omien fitness-mallistojensa keulakuvina julkkikset asettuvat inspiraatioksi, miten kovalla treenillä voi hallita maailmaa, tai ainakin omaa kehoaan.

Really? Ajatteleeko joku, että tiukoilla vatsalihaksilla voi oikeasti hallita maailmaa? Oh God.  Siinä vuorostaan ei ole mielestäni mitään pahaa, jos julkisuudenhenkilöt haluavat kampanjoida terveellisten elämäntapojen puolesta.

6. Joogahousuihin pukeutunut viestii muille, että hän on ehkä kiireinen, mutta silti hän panostaa kehoonsa ja terveyteensä.

Olen kuullut todella monen mimmin käyttävän treenitrikoita tai vastaavan näköisiä housuja puhtaasti mukavuussyistä. Ne on joustavat ja hyvän tuntuiset päällä. Jos ostat urheilukaupasta vaikkapa Adidaksen three stripes -legginssit, se ei todellakaan ole sama asia, että olet vuosisadan fitnessgirl.

7. Nyt ihannoidaan elinvoimaa eikä katemossmaista riutuneisuutta. Couture bodya ei hankita kieltäytymällä ruuasta vaan se ansaitaan kovalla fyysisellä työllä.

No onneksi näin!

8. Treenaaminen on toisteista ja yksitoikkoista työtä, jota ihminen tekee yksin ja itseään varten. Silti treenaaja hakeutuu erikseen saleille peilien ja muiden ihmisten katseiden eteen.

Eikö se ole vaan hyvä, että urheillaan nimenomaan itseään ja omaa hyvinvointiaan varten? Salilla on käytännössä pakko olla peilejä, että näät tehdä liikkeet oikein, etkä satuta itseäsi. Harvalla on varaa yksityiseen saliin, joten muiden ihmisten läsnäololta on vaikeaa välttyä.

9. Hyvinvointi on ihanne, josta ei voi saada lopullista otetta. Kun treenit jäävät pariksi viikoksi väliin, joogahousut eivät näytä enää niin hyvältä jalassa kuin ennen.

Ööh anteeksi mitä… Kun treenit jää pariksi viikoksi väliin, laitan tuhat kertaa mielummin jalkaan joustavat treenitrikoot kuin kankeat farkut. Siinä parissa viikossa on täytynyt olla käynnissä ihan järkyttävä bulkkikausi, jos oma peilikuva muuttuu tuossa ajassa niin radikaalisti, etteivät edes maailman joustavimmat trikoot tunnu jalassa mukavilta.

”Hyvä olo” on riippuvuutta treenaamisesta. Housut pakottavat käyttäjänsä palaamaan salille, tavoittelemaan unelmaolotilaa yhä uudestaan, ennen kuin jotain menee rikki ja se karkaa ulottuvilta taas.

Kyllä, urheilu tai mikä tahansa muu itseä miellyttävä aktiivinen tekeminen vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Ihan niinkuin uudet lenkkarit houkuttelevat juoksemaan, myös jumppahousut voivat motivoida lähtemään salille. On kuitenkin todella surullista, jos jonkun ihmisen unelmaolotila rakentuu pelkästään salitreenin varaan – ja viidenkympin Niken treenihousut tekevät olosta ahdistuneen.

Nyt laitan legginssit jalkaan, ja lähden syömään.

Rentoa sunnuntaita, no hard feelings!